Gotta catch 'em all - pumpkin!

 Bonsku innostui syksyllä pokemoneista ja niinpä hurahdimme yhdessä nyt ensimmäistä kertaa Pokemon gon maailmaan. Kokeilin sitä joskus, kun se oli uusi juttu mutta se jäi, sillä se ei toiminut puhelimessani. Nyt sen sijaan opettelemme pelistä koko ajan uutta, vaikka aluksi vain keräsimme "pokeja". Pelistä on tullut yhteinen juttumme ja aina iltapäivisin, kun tulen kotiin töistä katsomme, millaisia pokemoneja meillä kotona olisi napattavaksi. Tämä on nyt selvästi Bonskun tämän syksyn "juttu" ja on hauskaa, kun siinä voi itsekin olla tiiviisti mukana (pelaamme minun puhelimellani).

Onko pokepallossa ehkä Charmander, kun siellä palaa tuli? 

Viime vuonna tähän aikaan taisivat olla pinnalla supersankarit ja silloin keksimmekin tehdä Batman-kurpitsalyhdyn. Tänä vuonna keksin jo kauan sitten, että tämän vuoden kurpitsalyhdystä tulee tietysti pokepallo! (Jos joku ei tiedä, niin pokemonit ovat siis otuksia, joita yritetään napata pokepalloihin.) Ajattelin, että malli löytyisi varmasti Pinterestistä, mutta yllätyksekseni siellä suurin osa pokepallo-kurpisoista olikin maalattuja! Höh, ei ollenkaan perinteistä kaiverrusta. Sen sijaan Pinterest oli täynnä toinen toistaan hienompia Pokemon-hahmoja kaiverrettuina kurpitsoihin. Niihin eivät kaiverrustaitoni olisi riittäneet, joten tyydyin niihin pariin mallikappaleeseen, jotka pokepalloista oli tehty. Sinänsä kuvio ei ole vaikea tehdä, mutta tarvitsin ideaa siihen, miten pokepallon eri värit tuodaan esiin ja miten kuvio pysyy parhaiten "kasassa". 

Erittäin hyvän niksin kurpitsan koverruksessa opin ystävältäni, joka teki vasta tänä vuonna ensimmäisen kerran kurpitsalyhdyn. Hän oli ostanut kaupasta "halloweenkurpitsan", johon oli kontaktimuovilla tehty naama valmiiksi. Ja sitten hän oli vain kaivertanut naaman kontaktimuovien mukaan. Nerokasta! Minä yritin viime vuonna piirtää lyijykynällä mallin kurpitsaan, eikä se tarttunut ollenkaan. Tällä kerralla leikkasin mallin värillisestä kontaktimuovista, liimasin kurpitsaan ja leikkasin mallin ympäriltä. Kyllä oli helpompaa! 

Ah, kontaktimuovi, mikä nerokas keksintö!

Melkein valmista. Parhaat työkalut ovat katkoteräveitsi, pieni teräväpäinen keittiöveitsi ja kaapimiseen jäätelökauha. 

Ja olisi ollut vielä helpompaa, jos en olisi tehnyt samaa virhettä kuin viime vuonna, eli unohtanut ottaa kurpitsaa ensin sisään lämpenemään. Nyt aluksi kurpitsa hikoili taas sen verran, ettei kontaktimuovi meinannut tarttua, mutta onneksi pienen pyyhekuivatuksen jälkeen se pysyi riittävän hyvin kiinni kurpitsassa. Tällä kertaa kaivertaminen muuten sujui jo rutiinilla ja vaivattomasti. Koko homma oli paketissa puolessa tunnissa. Kuviokin toki oli helppo tehdä, mutta kyllä ihan ensimmäisissä perusnaamoissa meni paljon enemmän aikaa. 

Pokepallon valkoisesta osasta näkyy valo ja tuosta keskiosan "napista" koversin vain ulkokuoren pois siten, että malton väri näkyy. 

Ja nyt meillä on sitten pokepallo rapunpielessä. Toivottavasti se houkuttelee meille oikein paljon pokemoneja tai ainakin Bonskun kovasti toivoman Squirtlen!

Savipajan saldoa

Keramiikkaharrastus on ollut nyt keväästä asti tauolla ja olen käynyt vain lasittamassa ja hakemassa vanhoja töitä kotiin. Mieli tekisi jo uudestaan saven ja etenkin dreijaamisen pariin, mutta nyt ei mahdollisuuksia ole ollut. Kurssille en nyt syksyksi ilmoittautunut, sillä miehen alkusyksyn illat olivat sen verran täynnä, etten olisi oikein ehtinyt. Avoimiin pajoihin en ole vielä myöskään päässyt, vaikka niitä taidetaan jo taas järjestääkin. Nyt sinne on koronan vuoksi tullut ennakkoilmoittautuminen, joten ei enää pettymyksiä oven takan, kun paja onkin täynnä! Tosin ehkä pitää olla aika nopea varaamaan paikkoja, jos pajat ovat edelleen yhtä suosittuja kuin ennen. 

Kevään tuotoksia. 

Keramiikka on tarjonnut haasteita, sillä se on tavallaan aika yksinkertaista ja helposti saa tehtyä ihan kivoja töitä. Mutta toisaalta niin monessa kohtaa voi mennä pieleen, eikä työ muistuta visiota pätkääkään! Esimerkkinä allaoleva vihreä, surkea pieni kippo. Dreijaus taisi mennä hieman mönkään ja pienen pienen pieni kippo on vinkura sisältä ja ulkoa. En muista yhtään, millaisen lasitteen kipolle valitsin, mutta olen aika varma, etten tavoitellut epätasaisen mattaista vihreää. Myös ylläolevan kuvan sinisen kulhon kanssa oli ongelmia. Dreijasin nätin ja siistin kipon, mutta onnistuin puhkaisemaan pohjaan jossain vaiheessa reiän. Siispä kiinnitin siihen uuden pohjan, sillä ajattelin että kokeilla nyt ainakin kannattaa. Se olisi voinut hajota poltossa, mutta kävi hyvin ja kippo säilyi ehjänä. 

Kaikki tekeleet eivät ole yhtä onnistuneita... mutta on tämäkin aika symppis!

Välillä taas kaikki menee ihan nappiin. Tuo keltainen sitruspuserrin esimerkiksi. Jo ensimmäinen sitruspusertimeni, tuo sininen, onnistui yliodotusten. Olin katsonut pari youtube-videota aiheesta, istuin dreijan ääreen ja onnistuin saamaan aikaan sitruspusertimen! Tämän onnistumisen jälkeen tein monta epäonnistunutta dreijausyritelmää, mutta lopulta seuraava onnistuminen tapahtui myös, kun tein toisen sitruspursertimen. Ilmeisesti olen luontainen sitruspusertimien tekijä. Sinisessä lasite jäi hieman epätasaiseksi, mutta keltaisessa sekin meni ihan nappiin. 

Täydellinen sitruspuserrin! Harmi, ettei näitä tarvitse kovin monta. Voisin alkaa tehtailla näit. 

Kokeilin ja todistettavasti myös toimii... ainakin paremmin kuin Alessin Juicy salif!

Lasittaminen on siitä jännittävää, että vaikka purkin päältä näkee, minkä värinen pitäisi tulla, voi jokin mennäkin eri tavalla kuin suunniteltu ja väri ei olekaan sama kuin oletti. Joskus myös väri on seonnut huonosti (ehkä käynyt tuon vihreän kipon kanssa niin?) tai se valuu odottamattomalla tavalla. Tein kevään kurssilla kolme geometrista seinäkoristetta, jotka kokeilin koristella värillisillä lasinpalasilla. Lasi sulaa uunissa ja jättää kauniin, paksun krakeloituneen pinnan. Jännitin kovasti, millainen olisi lopputulos. 

Kesällä jäin jännäämään, mitä näistä tulisi. 

Lopputulos oli hyvä, mutta hieman erilainen kuin oletin. Lasimassa oli osittain sulanut kuvioiden päälle, mutta tämä ei oikeastaan haittaa. Sinisestä tuli mielestäni kaikkein hienoin, sillä siinä eri sävy sekoittuivat kauniisti. Vihreässä sävyeroja ei niin huomaa. Punakeltainen sen sijaan on ihan hassu, sillä osa selkeästi keltaisten lasinpalojen väreistä hävisi kokonaan! Lasi näyttää aivan kirkkaalta jossain kohtaa ja toisessa taas on keskittymä keltaista. Jännittävää!

Ihan hyvin kävi lopulta. Nämä aion laittaa jonnekin seinälle. 

Varmaan jos kokemusta karttuisi enemmän, tulisi prosessista sentään vähän enemmän ennakoitavampi. Mutta olen ymmärtänyt, että kokeneellekin tekijälle lopputulos on jossain määrin silti aina mysteeri. Osa tekemistäni töistä sentään tuli uunista melkolailla juuri sellaisina kuin suunnittelinkin. Tein nopeina "välipalatöinä" muutamia kukkapurkkien alulautasia, jotka onnistuivat mielestäni tosi hauskasi. Roiskeet ja pilkut ovat engobeta, joka on siis värjättyä savilietettä, jota käytetään koristelussa. Isommat pinnat ovat lasitetta ja lisäksi engoben päällä on vielä kirkas lasite. 

Kukkalautaset ovat söpöjä pikatöitä. 

Teen kyllä mieluummin purkkeja, kippoja ja "käyttöesineitä" kuin veistoksia. Muutamia dinoja suostuin Bonskun mieliksi tekemään ja vähän siitä innostuinkin. Se on kyllä silti ihan oma taiteenlajinsa tehdä jotain esittävää. Vaihteen vuoksi tosin hauskaa sekin. Brachiosauruksen olen esitellyt jo aikaisemmin, ja nyt hain kotiin toistaiseksi lasittamatta jääneen ankylosauruksen. Se on niin söpö, että ehkä se on vasta poikanen. Se jäi keväällä viimeistelemättä, mutta pistin sen silti polttoon, kun se oli ihan kuivettunut. Riittävän hyvä siitä silti tuli, ainakin Bonskun mielestä. 

Ankylosaurus taitaa olla albiino. 

Nyt kun kirjoitin tämän postauksen, tekee mieleni entistä enemmän päästä keramiikkapajaan! Ehkä täytyy pitää silmällä noita Vimman pajoja taas. Olen luvannut ystävälleni häälahjaksi jonkin keraamisen rasian. Seuraavan projektin aihekin on jo selvillä!

Mikä on sinun suosikkityösi näistä?

Muistojen matto

 Ennen muuttoamme syksyllä 2018 kävin läpi tavaroitamme ja tein pienimuotoista karsintaa. Vein kirppiksille vaatteita ja erinäistä sisustuskrääsää, joka ei enää istunut omaan makuuni. Ongelmaksi muodostuivat kuitenkin sellaiset vaatteet, etenkin t-paidat, jotka olivat jo niin kulahtaneita, etteivät olisi menneet kaupaksi. Osaa taas ei muista syistä viitsinyt myydä. Tai ehkä erään muinaisen kesätyöpaikkani Jaloviina-paita olisi hyvinkin mennyt kaupaksi. Niinpä päätin leikata kaikki ylimääräiset ja kulahtaneet paidat matonkuteiksi. Otin silloin valokuviakin prosessista. Tarkoituksenani oli varata kangaspuut taitokeskuksesta ja kutoa räsymatto. Ikinä vaan aikaa ei löytynyt ja postauskuvatkin unohtuivat arkistoon. Säännöllisesti kuitenkin muistin matonkuteeni ja pohdin, mihin uusi matto voisi tulla. 

Muistaakseni leikkasin kuteet tällä ohjeella. Onneksi se homma oli jo tältä erää hoidettu!

Lopulta sysäyksen mattoprojektille antoi yllättäen kakkavahingon kokenut yläkerran vessan matto. Jo valmiiksi tahrainen villainen pikkumatto ei muutenkaan enää miellyttänyt silmää. Niinpä päätin selvittää, olisiko muita tapoja tehdä matto kuin kangaspuilla. Tavallinen virkkaaminen ei houkuttanut. Yllättäen sitten instagram mainosti minulle Taitokeskuksen räsyvirkkauskurssia. Itse kurssille en päässyt, mutta kiinnostuin tekniikasta. Sillä voisi hyvinkin saada juuri vessanmatoksi sopivaa struktuuria. 

Selasin ahkerasti Pinterestiä ja pohdin erilaisten ohjeiden välillä. Pörröinen vai nypyläinen matto? Latch hook rag rug hakusanoilla sain lopulta parhaat ohjeet. Katsoin, että pohja jota matossa käytettiin näytti aivan mattojen liukuesteruudukolta, joten kävin hakemassa sellaista. Päätin pärjätä myös isolla virkkuukoukulla, sillä en halunnut ostaa projektiin mitään ylimääräistä. Ensin kokeilin aloittaa pörröistä mattoa. Luovuin ajatuksesta kuitenkin ensimmäisen solmun jälkeen, sillä tajusin kuinka valtavan hidas projekti olisi edessä. Niinpä päädyin tekemään nypyläistä pintaa, joka on oikeastaan yhtä helppoa, mutta paaaaljon nopeampaa. 

Vaihe 1 ylemmässä kuvassa ja vaihe 2 alemmassa. Kuteen vaihtaminenkin käy helposti: sen kun katkaiset langan ja aloitat seuraavalla. 

Sain hieman omaa-aikaa käsitöiden ja elokuvien parissa. 

Yksinkertaisuudessaan siis otetaan mattopohja, joka voi olla tuollaista liukuestemattoa tai varsinaista tähän tarkoitettua pohjaa. Sitten otetaan matonkudetta ja aletaan vetää sitä ruudukon rei'istä koukulla oikealle puolelle. Vieri viereen muodostuu pieniä nyppylöitä, joista tulee lopulta maton pinta. Aluksi voi tuntua, että miten kude oikein pysyy paikoillaan, mutta työn edetessä verkko hieman kiristyy, jolloin kude ei pullahda nurjalle puolelle. Minulla oli aika isoreikäistä verkkoa, joten laitoin aina vähintään kaksi, osaa jopa neljä, lankaa kerralla rei'istä läpi. 

Maton struktuuri on todella hauska. Osassa ruutuja on useampaa eri väriä, mikä tekee pinnasta entistä elävämmän. 

Loppua kohden piti hieman alkaa suunnitella, mitä värejä vielä on jäljellä. Muuten menin fiiliksen mukaan. 

Projekti oli kiva ja helppo, mutta kesti kyllä useamman viikon, sillä työhön välillä kyllästyi. Lisäksi se oli suhteellisen hidasta, kun kaikki kuteet eivät meinanneet niin nätisti pysyä paikoillaan ja osa taas oli todella tahkeita pikeekankaita, jotka eivät meinanneet tulla rei'istä läpi. Lopputulos kuitenkin palkitsi ja matto tuntui heti hauskan stuktuuriselta. Värikkäät ruudut valikoituivat kuosiksi, koska noh, rakastan värikkäitä ruutuja! Tämä myös mahdollisti mahdollisimman monen eri värisen kuteen käyttämisen. Halusin, että mattoon uppoaa mahdollisimman paljon kudevarastoa. Muutamaan ruutuun yritin myös ihan ostokudetta, joita minulla on jäljellä edellisestä mattoprojektista, mutta ne olivat jotenkin liian liukkaita eivätkä kolmin- tai nelinkertaisinakaan meinanneet pysyä paikoillaan vaan valuivat ruudukosta ulos. Lopuksi viimeistelin maton taittamalla hieman ylimääräistä ruudukkoa maton alle ja kuumaliimaamalla langanpäät paikoilleen. Kuumaliima houkutteli helppoudellaan, vaikka varmaan muitakin tapoja olisi ollut. 

Viimeistelyä vaille valmis matto. 

Nurja puoli näyttää melko villiltä. Ylimääräisen verkon leikkasin pois, mutta jätin 2-3 ruutua reunaan taitettavaksi. 

Kuumaliima tekee pohjasta myös vähemmän liukkaan. 

Matto sopii paikkaansa hienosti! Yläkerran vessan lattia on syksyisin ja talvisin todella kylmä, sillä lattialämmitys ei toimi ja matto on siksikin tärkeä. Matto tuntuu myös hauskalta varpaiden alla, kun toiset kuteet tuntuvat pehmoisilta, toiset jämäköiltä ja toiset upottavilta. On myös ihana kertoa lapsillekin, mitä kaikkia vaatteita matosta löytyy. Siinä on mm. paita, joka miehellä oli päällään tavatessamme. Siinä on vanhoja Maatanäkyvissä-festaripaitoja, New Yorkissa mukana ollut jättimäinen tuubihuiviasia, Metro-lehden paita siitä viikosta jonka mies lehteä jakoi. Yläasteaikainen yöpaitani ja paljon muita muistoja. Nyt vaan toivotaan, että tämä matto ei koe kakkavahinkoa! 

Mattoa tuo on hyvä kontrasti harmaalle lattialle. 

Seinän koristepallot sointuvat mattoon hyvin. 

Millaisia muistoja sinun räsymattoosi voisi tulla?

Trofeehuone ja taidegalleria

 Eipä sitä ihan joka kodissa olekaan taidegalleriaa tai trofeehuonetta, varsinkaan jos asunto on virallisesti kolmio. Mutta meilläpä on! Taiteen sekä metsästyksen suhteen olimme tällä kertaa omavaraisia. Yhtään eläintä ei kuitenkaan vahingoitettu metsästyksessä. 

Pahvieläimet eivät onneksi ole uhanalaisia. 

Meidän koronakeväästä jäi muistoksi hurja määrä leijonakuningas- ja savanniaiheisia naamareita. Ne olivat monta viikkoa kovassa käytössä ja niitä on ehditty paikatakin moneen otteeseen. Silloin jo suunnittelin, että kun niillä ei enää aktiivisesti leikitä, laitan ne seinälle, höm, "metsästysmuistoiksi". Myydäänhän sitä kaikenmaailman täytettyjä pehmolelunpäitä seinäkoristeiksi!

Tervemenoa!

Muutamat ohuemmat naamarit eivät päässeet seinälle, sillä ne ovat vielä käytössä. Ja oikeastaan ehkä ihan hauska, että seinällä on nyt vain naamareita, jotka eivät ole aivan suoraan kuin Disney-elokuvasta. Scar pääsi paraatipaikalle sanomaan heipat vieraille. Sen ympärillä on viime kesänä Pimeestä vintistä löytämäni kynttilälampetit. Niistä puuttuu vielä kynttilät, mutta hienot ne ovat noinkin 

Sarvikuonon selässä matkustanut lintu pääsi peilin päälle. 

Taidegalleria sijoittuu portaikkoseinämälle. Siihen on kerätty viime vuonna "taidekerhossa" tehdyt työt. Osallistuimme viime vuonna ja alkuvuodesta Aurassa vanhemman ja lapsen taideseikkalu-kurssille ja siellä molemmat pojat tekivät hienoja töitä eri tekniikoilla. En säästä kaikkia lasten taiteiluja saati sitten laita niitä seinälle, mutta taidekerhon töistä melkein kaikki päätyivät seinälle hienoksi kokonaisuudeksi.  

Lasten teokset ovat edukseen ryhmiteltyinä. 

Lasten teokset tuovat kivasti väriä valkoiseen seinään ja silti kokonaisuus ei ole liian levoton, kun teokset on ryhmitelty sopivasti. Muut teokset pääsevät vaihtuvaan näyttelyyn ilmoitustaululle, mutta vain kaikkein hienoimmat työt ovat päässeet tähän seinälle. Vähitellen galleriaa voi uudistaa, mutta toistaiseksi se on nyt säilynyt melko samanlaisena. Jotkut hienoimmat varmaan pitää kehystääkin, kun gallerien valikoima alkaa vaihtua. 

Vielä yhtään näistä ei ole kehystetty, mutta varmaan osa ainakin päätyy oikein kehyksiinkin. 

Miten muilla on ollut lasten töitä esillä? Omien tai muiden.