Onnellisten atsovärien alla

Tajusin tässä päivänä muutamana miksi tykkään niin paljon karamellisävyisistä väreistä. Olen syntynyt Atson päivänä! Atso viittaa tietysti atsoväreihin, joita käytetään mm. makeisissa. Selvisi tämäkin mysteeri! Niin, ja se Atson eli synttärini on juuri tänään. Synttärin kunniaksi puin jälleen ylleni karkkivärisen syntymäpäivämekon ja vietin värikkään ja vauhdikkaan merkkipäivän.

(Voiko muuten olla sattumaa, että atsoväri E128:n eli punaisen 2G:n käyttö kiellettiin Euroonpan yhteisön asetuksella juuri 28.7.2007?)

Appivanhemmilta saatu koru sopii atsoväriteemaan! Aika ai karkkia tämäkin Makean elämän koru.

Hooray, I'm the birthday girl! I turned 26 today and had the greatest day. Presents, hamburgers two open-air gigs, ice cream, a ride in our VW Beetle, swimming, sea side... What more could a birthday girl want! Oh yeah, and the weather forecast wanted to congratulate me as well: 26 degrees of celcius and not a cloud in the sky!

Ilmatieteen laitoskin onnittelee minua. Kellonaika tosin heittää parilla tunnilla. 

Päivä alkoi perinteiseen tapaan. Mies soitti ja lauloi kitaralla onnittelulaulut ja sain lahjat sänkyyn. Miehen lahjat ovat lähes aina yllätyksiä. Tällä kertaa lahjoissa oli matkailuteemaa. Kuvasta voi päätellä, minne matka suuntautuu.

Mikä ei kuulu joukkoon? 

Synttäripäivän ohjelma oli juuri sopivan tiivis ja juuri sopivan löysä. Lounastin kaveripariskunnan kanssa Rantakertussa. Myös viime synttärinäni lounastin Kertussa, hauska sattuma. Tajusin sen vasta ravintolan valittuamme. Hyvää oli, niin ruoka kuin seura!

Puttepossun nimipäiväburgeri... eipäs kun Karkkiksen synttäriburgeri! Oi jospa oisit saanut olla mukana.

 Lounaan jälkeen ohjelmassa oli retki Naantaliin. Unikeon Minun kunniakseni oli järjestetty puistokonsertti, jossa esiintyi iki-ihana Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu. Voin suositella Ammuuta sekä lapsille että aikuisille. Hellesäässä oli hauska kuunnella oivaltavia ja laadukkaita lastenlauluja. Samalla saattoi hymyillä lasten eläytymiselle. Yleisössä oli myös yksi tuttu lapsi, joka selvästi nautti täysin rinnoin!

Keikan loppupuolella lavan reuna oli täynnä tanssivia lapsia. 

 Ammuun jälkeen Castle street sextet soitti jazzia ja swingiä eli musiikkia minun makuuni. Hetken sinnittelimme auringossa, mutta siirryimme melko pian varjoon. Lavalle ei oikein näkynyt, mutta musiikin tahdissa saattoi ihailla karkkivärisiä vilttejä ja pilvetöntä taivasta. Aika luksusta!

Mikäs tässä köllötellessä!

Halusin päästä synttärin kunniaksi ajelemaan vähän kuplalla, joten suuntasimme uimaan. Uudet retkivälineetkin pääsivät heti käyttöön! Kävimme Ekvallan uimarannalla, joka oli vielä illallakin täynnä porukkaa. Vesi oli ihanan lämmintä. Luontouinti on vaan aina ihanaa. Uimisen jälkeen söin päivän toisen "synttärikakun" eli päivän toisen jätskin ihan oikeassa kyläkaupassa. Siinä oli tunnelmaa!

Luha ei ollut täysi luha. 

Kuva on vähän vino, mutta tunnelma on kohdallaan. Synttärin kunniaksi vilautan vähän silmää. 

Vanheneminen ei haittaa ollenkaan, kun synttärit ovat näin mukavia. Eikä 26 nyt niin kovin vanha vielä edes ole. Se on ihan kivaa, että vähän alkaa jo kertyä iän myötä uskottavuutta. Kaksi päivää vanhalla Ai Karkkii -facebooksivulla-sivulla sen sijaan ei ole vielä kovin paljon uskottavuutta. Käykää kuitenkin tykkäämässä. Sinne päivittyvät postaukset, mutta yritän laittaa sinne vähän muutakin sisältöä.

Virallinen synttäripotretti syntymäpäivämekossa. Vähän sellaista "en halua kasvaa aikuiseksi"-meininkiä ehkä ilmassa.

Kesä - ja vaikka mitä tekemistä!

Vaikka kesätyöni on melko intensiivistä ja viikot pitkiä, siinä on monta hyvää puolta. Mielekkään työn lisäksi saa aina välillä rehellistä kesälomaa! Nyt minulla oli kokonainen viikko käytettävissä (melkein) mihin ikinä halusin. Tässä hieman raporttia siitä, mitä olen tehnyt tämän lyhyehkön blogihiljaisuuden aikana.

I had part of my summer holiday this week so I had time to relax and do all things fun. My parents visited us on monday and my mom and I went shopping. On tuesday I sewed a floral maxi skirt for me but I didn't finish it yet. On wednesday I had a good lunch with a friend and then visited the archipelago with an other friend. On thursday my cousins came to visit and on friday my husbands brother and his family stayed overnight. On saturday we took my husband's niece to the Moominworld. What a great week!

Uudet kengät pääsivät uusien kukkien viereen, kun istahdin rappuselle. Huomaa vanhuudesta vihreäksi muuttunut hortensia.

Maanantaina vietin humputtelupäivän vanhempieni kanssa. Kävimme äidin kanssa ostoksilla, iskä kävi vakikaupassaan Claes Ohlsonilla ja sitten syötiin herkulliset salaatit.  Ostimme äidin kanssa rapunpieleen vähän uusia kukkasia. Keväällä ostetut orvokit olivat jo nuupahtaneet ja olin jo pidempään haaveillut marketoista. Onneksi niitä viel löytyi! Pelakuutkin kukkivat toistamiseen, hurraa! Uusia sandaaleja taas pitää hieman koleasta ilmasta huolimatta käyttää vähän väliä, koska varpaiden on totuteltava varvassandaaleihin. 

Mansikka-avokado-halloumisalaatti oli viikon ruokalaji. 

Tiistaina käytin päivän lähinnä laiskotteluun ja uuden maxihameen ompelemiseen. Ostimme kankaan äidin kanssa. Puolivalmista lopputulosta ei voi vielä valitettavasti näyttää. Hameesta ei tule yhtä rypytetty kuin olin ajatellut, mutta kuosi on hurmaava. 

Helman ja vyötärön viimeistelyä vaille valmis. Tajusin vaan tarvitsevani oranssia ompelulankaa.

Keskiviikkoon mahtui myös monenlaista kivaa. Lounastin ensin erään ystäväni kanssa Yoki-ravintolassa. Oli huippuhyvää ja kaunista, mutta tietenkään en nälissäni muistanut kuvata annoksia. Voin kuitenkin suositella paikkaa! Kiertelimme valtavaa kiinteistöä sisustuksesta haltioituneena lounaan ja kahvin välissä.

Lounaan jälkeen lähdin toisen ystävän kanssa retkelle Vepsän saareen. Tunnin vesibussimatkan päässä sijaitseva saari oli juuri sopiva päiväretkelle. Uimista, luontopolkua ja sen sellaista mukavaa. Pingispöytä ja minigolfiakin olisi ollut. Luontopolulla parasta oli kallion halkeamaa pitkin kuljettava reitti näköalapaikalle.

Sää oli saaristomatkailuun aika täydellinen. Uimisen jälkeen tosin piti kaivaa tuulitakki esiin. 

Kulkeminen omalla vastuulla. 

Torstaina sain vieraaksi serkkujani sekä serkun puolison. Oli hauska nähdä heitä oikein kunnolla! Vietimme mukavan illan salaatteja, patonkia sekä suklaakakkua syöden ja rupatellen. Pienenä nämä serkut tulivat aina meille noin viikoksi yökylään, joten kyllä vähintään yksi tällainen kesätapaaminen pitää järjestää.

Salaatteina oli maanantainakin tarjottua mansikka-avokado-halloumisalaattia sekä tämän inspiroimaa salaattia, jossa oli pekonia, fetaa, päärynää ja saksanpähkinöitä. Salaatin kanssa tarjosin patonkia Leila leipoo-sarjan reseptillä. Ne onnistuivat jo toistamiseen superhyvin! Ilmankos reseptin nimi onkin supergoda baguetter. 

 Huomaa, että olen viimeaikoina katsonut Leila leipoo-ohjelmaa, koska myös suklaakakku oli kyseisestä sarjasta. Patonkien reseptiä en jaksa alkaa kääntää, mutta suklaakakun resepti on vana pakko. Se oli aivan suussasulavan ihanaa ja tummaa! Nauratin serkkuja ääntämällä chokolate cheesecaken oikein ruåtsalaisittain kuten Leila.

Shoklit shiiskeik (ei ihan mene nyt IPA:n mukaan)

• 400 g digestivekeksejä (voi laittaa puolet suklaakeksejä)
• 2 rkl kaakaojauhetta
• 125g voita

• Purkki rahkaa
• 400g tuorejuustoa
• 1 dl sokeria
• 1 vaniljatanko
• 3 munaa
• 200g tummaa suklaata (70%)
• (Pekaanipähkinöitä)
• Kaakaojauhetta pinnalle

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Jauha keksin hienoksi ja sekoita muruihin voi ja kaakaojauhe. Painele pohja irtopohjavuokaan (24 cm halkaisija). Paista pohjaa uunissa 7 minuuttia ja anna jäähtyä. Laske uunin lämpötila 130 asteeseen. (Pohjaa ei ole ehkä pakko paistaa, vaikka nyt paistoin.)

Sekoita rahka, tuorejuusto ja sokeri. Laita joukkoon vaniljatangon siemenet. Sekoita munat joukkoon yksi kerrallaan. Sulata suklaa vesihauteessa ja sekoita massaan. 

Kaada seos keksipohjan päälle ja painele halutessasi pintaan pekaanipähkinöitä. Paista 130 asteessa noin 40 minuuttia. Anna jäähtyä ja laita jääkaappiin vähintään tunniksi ennen tarjoilua. Sihtaa lopuksi päälle kaakaojauhetta ja koristele halutessasi vadelmilla. 

Täydellinen suklaajuustokakku. Korvasin pekaanipähkinät vadelmilla, jotka sopivat kakkuun loistavasti.

Serkkujen kyläilyn jälkeen lähdimmekin vähän ex tempore Raumalle hakemaan meidän rakasta kuplaa. Appiukko tuttavineen oli saanut sen korjattua monen vaikean vaiheen ja väärän varaosan jälkeen. Kiitos paljon vaivannäöstä! Nyt saamme nauttia jälleen kuplan kyydeistä. Harmaa möhkäle siirtyi kadulle parkkiin ja kupla tuli kaunistamaan pihaa. 

Sitru tuli taloon.

Perjantaina saimme Kuplan lisäksi iloksemme miehen veljen perheineen. Ja lauantaina olikin aivan erityinen päivä. Minä ja mies pääsimme nimittäin veljentyttären kanssa Muumimaailmaan! Viime reissusta olikin kulunut varmaan viitisentoista vuotta ja mies ei ollut kyseisessä paikassa koskaan vieraillutkaan. Oli mahtava katsoa sitä lapsen riemua, minkä muumitalon ja eri hahmojen näkeminen sai aikaan. Eikä se itsellekään täysin tylsä paikka ollut. Muumimailmaan on selvästi pidetty hyvin yllä vuosien varrella, eikä se todellakaan näyttänyt 90-luvulle jämähtäneeltä. 

Pikku Myy toivotti vieraat tervetulleiksi. Tässä kuvassa me viipotamme tosin jo muualla. 

Drontti Edward oli uusi ihmetyksen aihe. Kun minä olin lapsi, kauempana laiturista kellui jokin toinen merikäärme. Ihmettelin aina miten se sinne on saatu. 

Tänään sunnuntaina kotiuduin vielä toiselta ex tempore Raumavierailulta. Kohta alan paistaa lettuja. Monivaiheisen lomaviikon jälkeen voikin taas palata hetkeksi työelämään ennen seuraavaa lomapätkää ja opintoja (joista ei viitsi vielä puhua).

Mitä sinä olet ehtinyt loman aikana tehdä?

Sisustushaaste

Sain Minnalta jokin aika sitten sisustushaasteen, joka vaikutti hauskalta. Koska tykkään sisustaa, haasteen aihe oli kovin mieluinen. Haasteissa joutuu aina miettimään asioita vähän eri vinkkelistä, kun joku muu on keksinyt kysymykset. Lisäksi haasteeseen vastaaminen sopii mainiosti postauksen aiheeksi näin keskellä hektistä kesätyötä ja ärsyttävää kesäflunssaa. Haasteen ensimmäinen kysymys olikin, että mitä minulle kuuluu ja tuossa edellä tulikin jo vastaus. 

Millainen oli ensimmäinen itse ostamasi huonekalu?

Voi, minä muistan sen hyvin! Olin ehkä 11 tai 12-vuotias. Kotikaupungissani oli silloin sisustusliike, joka myi monenlaista värikästä ja hauskaa sisustustavaraa. Nimen olen unohtanut, mutta muistan vielä missä se sijaitsi. Siellä oli kerran myynnissä minusta aivan ihania kiiltäviä sydäntuoleja. Silloin ne eivät olleet vielä muodissa, eikä niitä myynyt joka krääsäliikkeessä. Tuoli maksoi 300 markkaa ja maksoin sen omista säästöistä. Kaivoin tuolin vastikään taas esiin ja minusta se on edelleen aika hauska. 

Sydäntuoli pääsi jälleen esille jokin aika sitten. Se on edelleen hyvässä kunnossa. 

Millaisesta kodista haaveilit silloin, kun muutit omillesi?

En muuttanut omilleni heti lukion jälkeen vain jäin kotipaikkakunnalleni opiskelemaan lastentarhanopettajaksi. Toisena opiskeluvuonna hain  ja pääsin opiskelemaan lisäksi logopediaa Turkuun. (Tarkoituksena oli kuitenkin opiskella vielä lto-tutkinto loppuun.) Kun kävelin pääsykokeisiin, kävelin yhden aivan ihanan 1920-luvulla rakennetun talon ohi. Talo sijaitsi lähellä yliopistoa ja vieläpä "Karkkiksen (etunimeni) kadulla"! Ajattelin, että tuohon taloon olisi hieno muuttaa. Mies kuitenkin naurahti, että se ei ole kovin todennäköistä.

Haaveiden talo. 

Millainen ensimmäinen oma kotisi todellisuudessa oli?

Keväällä 2009 aloin hakea asuntoa Turusta tulevia logopedian opintoja varten ja mitä äiti löysikään: yksiö vuokralla juuri tuosta talosta Karkkiksen kadulta! Joskus haaveet toteutuvat. Asuin tuossa kodissa ensin vuoden yksin ja sitten vielä toisen vuoden yhdessä miehen kanssa, kun hän sai opintonsa Espoossa loppuun. Hassua, että nyt olen asunut tässä uudessa kodissa jo yhtä kauan eli kaksi vuotta. 

Haavetkodin olohuone.

Oletko kadehtinut jonkun toisen kotia?

Oi, monesti! Vaikka meillä on tällainen unelmakoti. Minua hävettää myöntää, mutta kateus on sellainen tunne joka herkästi nousee pintaan. Onneksi en yleensä jää vellomaan tunteeseen vaan keskityn johonkin muuhun.

Jos saisit ihan minkälaisen sängyn vain, minkälainen se olisi?

Jaa-a. En ole koskaan haaveillut mistään erityisestä sängystä. Kaipa tuollainen perus runkopatja neutraalikuosisilla patjoilla on hyvä. Tykkään siitä, että sänky itsessään on yksinkertainen ja sitä voi sitten koristella tyynyilllä haluamallaan tavalla. Ja riittävän leveä sen pitää olla, koska meillä on ulottuivaiset raajat. Niin joo, ja riittävän kova sen pitäisi olla. 

Itsekoristeltu sänky. Musta reuna on kiva kontrasti kirkkaille väreille. 

Mitä ruokalajia keittiösi muistuttaa?

Varmaan jotain värikästä salaattia, vaikkapa tämmöistä. Salaatissa on monenlaisia aineksia ja myös vähän vuohenjuustoa, josta en niin pidä mutta joka menee salaatin joukossa koska kokonaisuus on muuten hyvä. 

Tässä salaatissa ei todellakaan ole vuohenjuustoa! Siitä kai kuuluisi tykätä, mutta minä en vaan pidä. 

Mikä on kodissasi parasta?

Niin moni asia! Tykkään kodistamme ihan hirveästi. Pidän sen historiasta, vanhoista yksityiskohdista, korkeista huoneista, sijainnista, huonekaluista, väreistä... 

Entä pahinta?

... mutta eipä tämäkään koti täydellinen ole. Valitusta tästä kodista voi lukea tuolta linkin takaa. Postauksen jälkeen keksin pari muutakin valituksen aihetta. En nyt kyllä keksi mitä, joten arkea nämä ongelmat eivät juuri haittaa. 

Onnistuinein tuunaamisesi, jos sellainen on?

Postilaatikko ja pastillikone ovat varmaan suosikkejani. Tosin postilaatikon voin joutua tuunaamaan vielä uudestaan, koska muovin alle pääsee vettä. Ehkä tarvitsen siihen laminointikoneen.

Muistatteko vielä pastilliautomaatin? Vieraat jaksavat aina ihmetellä sitä. 

Vastatuunattu postilaatikko. Nyt se ei ole aivan yhtä heleä. 

Upeinta olisi, jos ikkunastasi näkyisi... mitä?

Olen hyvin tyytyväinen ikkunanäkymiimme tällä hetkellä. Toisella puolella näkyy sisäpiha ja toisella puolella puistomaisema. Tulevaisuudessa näkisin mielelläni kauniin ja helppohoitoisen pihan, puistomaiseman tai sopivan urbaanin kaupunkimaiseman.

Oikeastaan toivoisin, että Sitru-kuplamme näkyisi nyt ikkunasta, mutta se on vielä korjattavana. 

Jatka itse: haaveiden kodissasi....

... suuret ikkunat. En tarkoita sellaisia "huonekorkeus lattiasta kattoon"-ikkunoita (tarkoitan tällä siis sellaisia hyvin korkeita olohuoneita), joita nykyään on monesti  uusissa omakotitaloissa vaan ihan tällaiset nykyisenkaltaiset kelpaavat. Myös momo-kotien suuret ikkunat houkuttelevat. 

Mikä on kotisi värimaailma?

No värikäs! Tykkään siitä, että esineissä ja asioissa on paljon väriä, mutta puitteet saavat olla suhteellisen neutraaleja. Pidän siitä, että kirkkailla väreillä on valkoinen tai vaalea tausta. Värit joista pidän, ovat iloisia karkki(s)värejä. Ei liian pastellisia, muttei liian tummiakaan.

Pixeline-vati toistaa kodin värimaailmaa. 

Sellainen haaste tällä kertaa. Haastan itse tällä kertaa 

Herra Puukengän ja Neiti Räsymaton
sekä
Paavalinkukan.

Haasteeseen ei ole pakko vastata, jos tuntuu työläältä tai haasteen aihe ei iske Ei siis paineita! Haasteen saa myös napata itselleen, vaikken olisi haastanutkaan juuri sinua.

Haasteen säännöt:
1. Kerro pari asiaa itsestäsi tai päivän kuulumisia
2. Vastaa haastajan kysymyksiin, jos se tuntuu sinusta mukavalta
3. Keksi uusia kysymyksiä, jos haluat.

4. Muuta haastetta mieleiseksesi
5. Haasta paljon kivoja kavereita.

Myös kommenteissa voi vastata haluamiinsa kysymyksiin! Olisi kiinnostava tietää teidän lukijoiden haavekodeista, ensimmäisistä kodeista tai huonekaluhankinnoista. 

(Epä)täydellinen piknik

Olen aina rakastanut piknikejä ja elämääni on mahtunut monen monta piknikiä. Pienenä kävimme äidin kanssa syömässä talomme "takamettässä" välipalaa pöytä ja penkki -paikalla. Paikassa oli kolme kiveä, joista yksi oli pöytä, yksi penkki ja yksi vähän pienempi jakkara, jolla minä istuin. Sittemmin kävin metsässä piknikillä kavereiden kanssa ja olipa minulla joskus oikein hieno piknikkorikin, jossa oli mukana astiat ja kaikki. Toisilla treffeillä olimme miehen kanssa piknikillä tuossa kuuluisassa takametsässä ja vuosi niistä treffeistä menimme kihoihin siinä samaisessa paikassa. Piknikillä, tietysti. 

Mies sai keväällä valmiiksi muusikon ammattitutkinnon ja lahkaksi lupasin herkkupiknikin Ruissalossa tai muissa pittoreskeissa maisemissa. Viime sunnuntaina pääsin lunastamaan lupaukseni. Onneksi näin hyvissä ajoin, sillä aineettomat lahjat saattavat liian helposti unohtua. Päätimme pyöräillä Ruissaloon Kuuvannokkaan. 

Piknik kuulostaa maailman täydellisimmältä ja idyllisimmältä asialta. Tälläkin kertaa sää oli aivan täydellinen, paikka kuvan kaunis ja tunnelma aivan loistava. Tein eväiksi kylmäsavulohi-kurkkuleipiä, feta-kesäkurpitsamuffinsseja, suklaa-makadamiapähkinämuffinsseja, sitruuna whoopieita sekä herneitä ja mansikoita. Kuulostaako täydelliseltä? No ei ollut! Eväiden tekemisessä minulla meinasi mennä hermo! Melkein jokaisessa lajissa meni jotain pieleen. Jaan tästä huolimatta reseptit osaan näistä pienin huomautuksin, jotta teidän ei tarvitse taistella niiden kanssa. 

Suklaa-makadamiapähkinämuffinsseista tuli aika täydellisen söpöjä, mutta niissä meni vikaan maku. Päätin uteliaisuuttani ja laiskuuttani ostaa "Punnitse saastasta" valmiita suklaahippusia, joita näkee amerikkalaisissa resepteissä käytettävän. En suosittele! Sulkaan laatu oli todella surkea, joten muffinssien maku jäi vähän vaisuksi. Olisi sen ehkä voinut arvata. Makadamiapähkinöitä voin sen sijaan suositella, ne paahtuivat uunissa ihanasti. 

Suklaa-makadamiapähkinämuffinssit

• 75 g LAADUKASTA tummaa suklaata  
• 100g  voita
• 100g sokeria
• 2 dl maitoa
• 1 muna
• 1 dl ranskankermaa
• 200g jauhoja
• 2 tl maissitärkkelystä
• 1 rkl leivinjauhetta
• 3 rkl kaakaojauhetta
• ripaus suolaa
• 75 g suklaata pieninä paloina
• 75 g makadamiapähkinöitä

Sulata suklaa ja voi vesihauteessa. Sekoita sokeri, maito, muna ja ranskankerma. Sekoita kuivat aineet yhteen ja yhdistä seokset. Sekoita lopuksi sula sulkaa mukaan. Jaa taikina muffinssivuokiin ja ripottele pinnalle suklaa ja pähkinät.  Työnnä niitä kevyesti taikinan joukkoon. Paista 175 asteessa 25-30 minuuttia.

Moni kuppikakku päältä kaunis. 

Molemmat muffinssireseptit olivat kirjasta Cupcaces och muffins - En komplett receptsamling. Mielestäni sain hyvin selvää ruotsinkielisestä kirjasta. Reseptien onnisutmisen ei pitäisi riippua kielitaidostani. Kesäkurpitsa-fetamuffinssit onnistuivat melko hyvin ja helposti. Rasva tosin pilasi kauniit vuoat. Olisi laittaa alle jotkut rumat vuoat ja vasta paistamisen jälkeen siihen päälle nuo kauniit värikkäät. Näistä muffinsseista ei ehkä tullut suosikkejani, mutta jaan yksinkertaisen reseptin silti.

Kesäkurpitsa-fetamuffinssit

• 275 gjauhoja
• 1 rkl leivinjuahetta
• 1 rlk sokeria
• 1 tl suolaa
• ½ tl mustapippuria
• (50 g cheddarjuustoa raastettuna)
• 125 g fetaa murustettuna
• 1-2 pienehköä kesäkurpitsaa
• 2 rkl minttua silputtuna
• 2 munaa
• 1 3/4 dl maitoa
• 75 g voisulaa
• Fetaa koristeluun

Sekoita kuivat aineet keskenään, myös suola ja pippuri. Lisää minttu, cheddarraaste ja murusteltu feta. Raasta kesäkurpitsa ja lisää joukkoon. Vatkaa muna, maito ja voi yhteen. Sekoita kuiviin aineksiin. Taikina saa jäädä hieman epätasaiseksi. Jaa taikina muffinssivuokiin ja koristele fetamuruilla. Paista 200 asteessa 20-25 minuuttia. 

Kuvassa nämä näyttävät vallan hyviltä ja ihan hyviltä ne myös maistuivat.

Simppelit kylmäsavulohi-kurkkuleivät olivat ehkä suosikkejani tällä reissulla. Voitelin leivät maustamattomalla tuorejuustolla, johon olin sekoittanut vähän minttua. Kuorin kurkut ja leikkasin aivan ohuiksi siivuiksi. Ladoin täytteet väliin ja leikkasin - vähän turhankin kunnianhimoisesti. Kuvassa näkyvät kauniit kahdeksi kolmioksi leikatut leivät. Alle päätyivät ne, jotka yritin leikata neljään osaan ja hajosivat. Hyviltä nekin silti maistuivat. 

Lähes täydellisesti leikattuja lohileipiä.

Viimeisimpänä vaan ei epätäydellisyydessään vähäisimpinä ovat sitruunawhoopiet. Itse kakkuset oli tehty Tällä reseptillä. Ne olivat vähän maanantaikappaleita, jotka olin jättänyt yli kun tarjosin jippiipiiraita viereille. Ulkonäkö ei siis ollut alunalkaenkaan aivan priimaa. Todellisia ongelmia kuitenkin aiheutti täyte. Luovuuksissani ja pihiyksissäni kippasin aiottuun tuorejuusto-sitruunatäytteeseen myös muffinsseista ylijääneen ranskankerman. Joku voi ehkä arvatakin, että täytteestä tuli tämän seurauksena aivan älyttömän löysää. Yritin sitä sitten epätoivoisesti korjata lisäämäällä tomusokeria ja voita ja vaikka mitä. Lopulta päädyin ostamaan uuden tuorejuuston ja aloittamaan alusta. 

Niin, eikä siinä vielä kaikki. Halusin koristella piiraat sokerikuorrutuksella. Sitten se jähmettyikin jääkaapissa vähän liikaa ja lisäsin siihen lorauksen sitruunamehua. Eipä olisi kannattanut, lopputuloksen näette alla. 

Hyvältä nämä silti maistui. 

Onneksi täydelliset eväät tai täydellisyys ylipäätään ei ole kovin tärkeää. Pienestä epätäydellisyydestä syntyvät ne hauskimmat muistot. Tärkeitä juttuja piknikillä voi olla esimerkiksi... 

... hyvä seura ja värikkäät vermeet... 

... mahdollisuus huljutella varpaita merivedessä...
 

... ja matka kotiin kauniiden lehtomaisemien halki!

Millaisia sinun piknik-muistosi ovat?