Sisustushaaste

Sain Minnalta jokin aika sitten sisustushaasteen, joka vaikutti hauskalta. Koska tykkään sisustaa, haasteen aihe oli kovin mieluinen. Haasteissa joutuu aina miettimään asioita vähän eri vinkkelistä, kun joku muu on keksinyt kysymykset. Lisäksi haasteeseen vastaaminen sopii mainiosti postauksen aiheeksi näin keskellä hektistä kesätyötä ja ärsyttävää kesäflunssaa. Haasteen ensimmäinen kysymys olikin, että mitä minulle kuuluu ja tuossa edellä tulikin jo vastaus. 

Millainen oli ensimmäinen itse ostamasi huonekalu?

Voi, minä muistan sen hyvin! Olin ehkä 11 tai 12-vuotias. Kotikaupungissani oli silloin sisustusliike, joka myi monenlaista värikästä ja hauskaa sisustustavaraa. Nimen olen unohtanut, mutta muistan vielä missä se sijaitsi. Siellä oli kerran myynnissä minusta aivan ihania kiiltäviä sydäntuoleja. Silloin ne eivät olleet vielä muodissa, eikä niitä myynyt joka krääsäliikkeessä. Tuoli maksoi 300 markkaa ja maksoin sen omista säästöistä. Kaivoin tuolin vastikään taas esiin ja minusta se on edelleen aika hauska. 

Sydäntuoli pääsi jälleen esille jokin aika sitten. Se on edelleen hyvässä kunnossa. 

Millaisesta kodista haaveilit silloin, kun muutit omillesi?

En muuttanut omilleni heti lukion jälkeen vain jäin kotipaikkakunnalleni opiskelemaan lastentarhanopettajaksi. Toisena opiskeluvuonna hain  ja pääsin opiskelemaan lisäksi logopediaa Turkuun. (Tarkoituksena oli kuitenkin opiskella vielä lto-tutkinto loppuun.) Kun kävelin pääsykokeisiin, kävelin yhden aivan ihanan 1920-luvulla rakennetun talon ohi. Talo sijaitsi lähellä yliopistoa ja vieläpä "Karkkiksen (etunimeni) kadulla"! Ajattelin, että tuohon taloon olisi hieno muuttaa. Mies kuitenkin naurahti, että se ei ole kovin todennäköistä.

Haaveiden talo. 

Millainen ensimmäinen oma kotisi todellisuudessa oli?

Keväällä 2009 aloin hakea asuntoa Turusta tulevia logopedian opintoja varten ja mitä äiti löysikään: yksiö vuokralla juuri tuosta talosta Karkkiksen kadulta! Joskus haaveet toteutuvat. Asuin tuossa kodissa ensin vuoden yksin ja sitten vielä toisen vuoden yhdessä miehen kanssa, kun hän sai opintonsa Espoossa loppuun. Hassua, että nyt olen asunut tässä uudessa kodissa jo yhtä kauan eli kaksi vuotta. 

Haavetkodin olohuone.

Oletko kadehtinut jonkun toisen kotia?

Oi, monesti! Vaikka meillä on tällainen unelmakoti. Minua hävettää myöntää, mutta kateus on sellainen tunne joka herkästi nousee pintaan. Onneksi en yleensä jää vellomaan tunteeseen vaan keskityn johonkin muuhun.

Jos saisit ihan minkälaisen sängyn vain, minkälainen se olisi?

Jaa-a. En ole koskaan haaveillut mistään erityisestä sängystä. Kaipa tuollainen perus runkopatja neutraalikuosisilla patjoilla on hyvä. Tykkään siitä, että sänky itsessään on yksinkertainen ja sitä voi sitten koristella tyynyilllä haluamallaan tavalla. Ja riittävän leveä sen pitää olla, koska meillä on ulottuivaiset raajat. Niin joo, ja riittävän kova sen pitäisi olla. 

Itsekoristeltu sänky. Musta reuna on kiva kontrasti kirkkaille väreille. 

Mitä ruokalajia keittiösi muistuttaa?

Varmaan jotain värikästä salaattia, vaikkapa tämmöistä. Salaatissa on monenlaisia aineksia ja myös vähän vuohenjuustoa, josta en niin pidä mutta joka menee salaatin joukossa koska kokonaisuus on muuten hyvä. 

Tässä salaatissa ei todellakaan ole vuohenjuustoa! Siitä kai kuuluisi tykätä, mutta minä en vaan pidä. 

Mikä on kodissasi parasta?

Niin moni asia! Tykkään kodistamme ihan hirveästi. Pidän sen historiasta, vanhoista yksityiskohdista, korkeista huoneista, sijainnista, huonekaluista, väreistä... 

Entä pahinta?

... mutta eipä tämäkään koti täydellinen ole. Valitusta tästä kodista voi lukea tuolta linkin takaa. Postauksen jälkeen keksin pari muutakin valituksen aihetta. En nyt kyllä keksi mitä, joten arkea nämä ongelmat eivät juuri haittaa. 

Onnistuinein tuunaamisesi, jos sellainen on?

Postilaatikko ja pastillikone ovat varmaan suosikkejani. Tosin postilaatikon voin joutua tuunaamaan vielä uudestaan, koska muovin alle pääsee vettä. Ehkä tarvitsen siihen laminointikoneen.

Muistatteko vielä pastilliautomaatin? Vieraat jaksavat aina ihmetellä sitä. 

Vastatuunattu postilaatikko. Nyt se ei ole aivan yhtä heleä. 

Upeinta olisi, jos ikkunastasi näkyisi... mitä?

Olen hyvin tyytyväinen ikkunanäkymiimme tällä hetkellä. Toisella puolella näkyy sisäpiha ja toisella puolella puistomaisema. Tulevaisuudessa näkisin mielelläni kauniin ja helppohoitoisen pihan, puistomaiseman tai sopivan urbaanin kaupunkimaiseman.

Oikeastaan toivoisin, että Sitru-kuplamme näkyisi nyt ikkunasta, mutta se on vielä korjattavana. 

Jatka itse: haaveiden kodissasi....

... suuret ikkunat. En tarkoita sellaisia "huonekorkeus lattiasta kattoon"-ikkunoita (tarkoitan tällä siis sellaisia hyvin korkeita olohuoneita), joita nykyään on monesti  uusissa omakotitaloissa vaan ihan tällaiset nykyisenkaltaiset kelpaavat. Myös momo-kotien suuret ikkunat houkuttelevat. 

Mikä on kotisi värimaailma?

No värikäs! Tykkään siitä, että esineissä ja asioissa on paljon väriä, mutta puitteet saavat olla suhteellisen neutraaleja. Pidän siitä, että kirkkailla väreillä on valkoinen tai vaalea tausta. Värit joista pidän, ovat iloisia karkki(s)värejä. Ei liian pastellisia, muttei liian tummiakaan.

Pixeline-vati toistaa kodin värimaailmaa. 

Sellainen haaste tällä kertaa. Haastan itse tällä kertaa 

Herra Puukengän ja Neiti Räsymaton
sekä
Paavalinkukan.

Haasteeseen ei ole pakko vastata, jos tuntuu työläältä tai haasteen aihe ei iske Ei siis paineita! Haasteen saa myös napata itselleen, vaikken olisi haastanutkaan juuri sinua.

Haasteen säännöt:
1. Kerro pari asiaa itsestäsi tai päivän kuulumisia
2. Vastaa haastajan kysymyksiin, jos se tuntuu sinusta mukavalta
3. Keksi uusia kysymyksiä, jos haluat.

4. Muuta haastetta mieleiseksesi
5. Haasta paljon kivoja kavereita.

Myös kommenteissa voi vastata haluamiinsa kysymyksiin! Olisi kiinnostava tietää teidän lukijoiden haavekodeista, ensimmäisistä kodeista tai huonekaluhankinnoista.