Kukkien loistoa ja uusia taitoja

Ihan itse sitomani kimppu!

Olen pitkään halunnut päästä jonnekin kukkiensidontakurssille ja äitiysloman alkajaisiksi tarjoutui sopiva tilaisuus osallistua. Minulla oli jonkinlainen käsitys siitä, miten sidotut kukkakimput muodostuvat, mutta käytännön kokemus rajoittui kahden tulppaanikimpun yhdistämiseen. Tai no, hääasetelmat teimme itse, mutta ne eivät olleetkaan varsinaisia kimppuja. 

Kukkavalikoima oli harmoninen, mutta minun makuuni melko vaalea. Onneksi myös kauniita pastellisävyjä oli tarjolla. 

Kurssin kukkatarjonta oli ehkä värien puolesta hieman pettymys, sillä kuten kuvasta näkyy, ei kovin karkkisvärisiä kukkia ollut tarjolla. Makuja on monia, eikä tietysti kaikkia voi miellyttää. Lisäksi kurssi oli varsin edullinen, joten siihen nähden kukkatarjonta oli kuitenkin hyvä. Ampaisin heti "teoriaosion" jälkeen nappaamaan kaikki parhaat värit. Onneksi en oikeasti joutunut käyttämään kyynärpäätaktiikkaa, vaan kaikki tuntuivat löytävän itseään miellyttäviä kukkia valikoimasta ilman tönimistäkin. 

Kukkavalikoimani. Kaikki vihreät eivät päätyneet kimppuun. Esimerkiksi tuo pienilehtinen pistaasi oli kaunista, mutta ei istunut joukkoon. 

 Kukkien sidonta oli sekä helpompaa että vaikeampaa kuin olin kuvitellut.  Meille opetettiin ns. spiraalitekniikka, joka on ilmeisesti se perustekniikka, jolla kimppuja sidotaan. Toisaalta pienen kimpun sitominen sujui yllättävän sujuvasti hyvillä opeilla, mutta kyllä se kukkien asettelu tukevasti oli varsin aikaavievää ja tarkkaa puuhaa. Varsinkin vihreiden asetteleminen niin, etteivät ne peittäneet kukkia vaan tukivat niitä, oli haastavaa. Myös varsien leikkaaminen puukolla ei ollut helppoa ja olenkin virheellisesti kotona aina käyttänyt saksia. Kurssin vetäjän tavoitteena oli, että kurssin jälkeen kukaan ei enää niihin turvautuisi. En ole ihan varma kyllä voinko tätä toteuttaa. 

Lopputulos. Jännityksellä jäin odottamaan, miten inkaliljat aukeaisivat.  Oli vaikea asetella kukat niin, että sopivasti erilaiset ovat vierekkäin. Aina tuntui, että kaksi liian samanväristä oli vierekkäin. 

Lopulta olin ihan tyytyväinen aikaansaannokseeni. Inkaliljat eivät vielä kurssilla olleet auenneet, joten kimpun luonne muuttui vielä myöhemmin, mutta minusta inkaliljan asettelu onnistui hyvin, sillä se aukesi kauniisti kimpun "halki" tuoden lisää runsautta. Kaikki kukat eivät olleet ihan samalla tasolla ja se olikin asettelussa myös vaikeaa. Hirssit eli nuo huitulat asettelin tahallani "räjähdysmäisesti" ympäri kimppua. 

Sopivan varjoisassa paikassa kimppu on säilynyt freesinä kohta viikon. 

Kimppu on säilynyt kohta viikon kauniina. Kurssilla ohjeistettiin vaihtamaan vesi kerran viikossa. Vielä en ole sitä tehnyt, mutta ehkä tässä piakkoin täytyy. Kimppu sopi erityisen kauniisti makuuhuoneen pienen lipaston päälle. Sen yläpuolella olevassa taulussa on samoja sävyjä kuin kimpussa, mutta näköjään yhtään kuvaa taulusta ja kimpusta yhdessä en ottanut. No, kimppu saa nyt olla pääosassa. 

Inkaliljat kukkeimmillaan. Niiden sävy olikin kauniin vaaleanpunainen, vaikka nupussa näyttivät liiloilta. Minä tykkään näistä enemmän!

Ja toiselta puolelta. Kimpussa on inkaliljan lisäksi kolmea eri väristä neilikkaa ja kahta ruusua. 

Ihan ilman kukkakauppoja ja ammattilaisia en aio jatkossa pärjätä, mutta ehkä silloin tällöin voisi ostaa ihan vaan irtokukkia ja sitoa niistä kimpun itse. Ehkä tulevissa ristiäiskukissa hyödynnän tätä uutta taitoani? Tai sitten vaan vauva-arjen keskellä unohdan autuaasti kaiken oppimani ja isken kukat vain sikin sokin maljakkoon. 

Oletko sinä koskaan kokeillut kukkien sidontaa?