torstai 30. joulukuuta 2021

Täyteläinen joulu

 Elämä on aika täyteläistä tällä hetkellä (jos haluaa välttää sanaa "ruuhkavuodet"), sekä hyvässä että välillä myös pahassa, vaikka kodin ulkopuoliset menot ovat karsiutuneetkin minimiin. Syksy oli aika ajoin uuvuttava ja on tuntunut, ettei aikaa oikein millekään ylimääräiselle ole. Toisaalta syksy on ollut myös hauska, sillä poikien edesottamuksia on aina hauska seurata (tällä hetkellä on menossa Star wars ja Masked Singer -vaiheet) ja töissä on mukava käydä. Silti tämä joulu ja myös joululoma olivat kyllä niin odotettuja ja tuntui, etten olisi kyllä jaksanut tätä syksyä enää yhtään enempää. Onneksi saimme siis erittäin onnellisen, täyteläisen ja kaiken kukkuraksi valkoisen joulun. 


"...maassa rauha..."


Vuoden paketointiteema oli kimaltavaa, vihreää, silkkinauhaa, kuivattuja sitrusviipaleita ja paperipusseja. Paketteihin kääriytyi kynttilöitä, herkkuja, sukkia ja leluja. 

Olen sanonut täällä blogissa ennenkin, että joulustressi ei minulla aiheudu siitä, että yrittäisi väkisin liikaa suorittaa mitään joulujuttuja, vaan siitä, että muu elämä ei anna riittävästi tilaa joulufiilistelylle. Niin kävi aina opiskeluaikana, sitten vauva-aikana ja nyt taas. Ei siitä mihinkään pääse, että oikeastaan voisin ottaa lomaa koko joulukuuksi ja vain valmistella joulua. Vähitellen joulun lähetessä kuitenkin pääsin fiilistelemään mm. joulumarkkinoille ja paketoimaan lahjoja haluamallani tavalla. Lahjakynttilät tein onneksi kerrankin ajoissa!

Koristeita kohdeltiin asiaankuuluvalla tarkkuudella - yhtään ei hajonnut!


Saatoin valikoida Tintille sopivia koristeita, jotka eivät olleet kovin herkkiä rikkoutumaan. Tintti on hieman tulistuva ja saattaa heitellä asioita. 

Lopulta minulle joulun tunnun tuo aina kuusi. Sen kannoimme sisään taas heti kun vaan saatiin. Pojatkin taisivat ymmärtää kuuden merkityksen, kun he koristelivat sen suorastaan hartaina ja vältettiin lähes kaikki kärhämät. Joulukoristeista tärkein eli suloinen seimi-asetelma laitettiin paraatipaikalle, ja Bonsku ja Tintti saivat sinne lisätä hahmoja mitä lähemmäs tultiin joulua. 


Jouluasuni oli kerrostumia eri vuosikymmeniltä: jakku 80-luvulta, paita 50-60-luvulta, hame oma vuodelta 2001 (oli vähän tiukka), korikset 2010-lukua ja kengät viime vuotiset. 

"Millooiiin..." Joulu on täynnä odotusta ja hyvä niin. 


Jos oikein olisi halunnut tehdä joulujuttuja etukäteen, olisi tietysti voinut ottaa lomaa koko joulua edeltävän viikon, mutta työt eivät sitä nyt oikein mahdollistaneet. Lähdimme mumilaan ja mummulaan joulua viettämään vasta aaton aaton iltapäivällä. Olen todella onnellinen, että me voimme tulla viettämään joulua vielä omien vanhempien luokse, sillä en tiedä miten olisin jaksanut luoda kokonaan omia perinteitä. Oli ihanaa toistaa samoja vanhoja juttuja väsyttävän syksyn päätteeksi. Yritin olla avuksi järjestelyissä, mutta en tiedä onnistuinko kovinkaan hyvin. Parasta joulussa kuitenkin oli se, että nyt ne perinteet viime vuoden poikkeusjoulun jälkeen saatiin takaisin raiteilleen. Tai ainakin melkein kaikki perinteet, sillä tapaninpäivän kyläilyt jäivät väliin. Toisaalta taas pitkästä aikaa kyläilyn sijaan silloin koossa oli koko miehen lapsuuden perhe ja serkkujen yhteisleikit olivat riemastuttavia ikäeroista huolimatta. 

Joululounas on katettu. Pojat lauloivat monta kertaa "joulu joulu tullut on"


Aattona aikaa tapettiin mm. pulkkamäessä ja kurkkimalla tontun ovesta sisään. 

Blogiani pidempään seuranneet ovat ehkä nähneet aiempia joulupostauksia, joissa ensin on joululounas miehen lapsuuden kodissa ja illalla sitten joulupäivällinen minun lapsuuden kodissani. Sama kaava toistui taas, tosin parin vuoden tauon jälkeen en osannut olla syömättä liikaa jo lounaalla ja päivällisellä iski ähky. Jouluaattohartaus jäi tällä kertaa etäversioksi, mutta ei kuitenkaan jätetty välistä. Lahjoja avattiin ensin mummulassa ja varsinainen spektaakkeli oli sitten mumilassa, jonne tuli tällä kertaa joulupukki. Bonsku kyllä kuulemma totesi heti ovella, että "Onko se iskä vai vaari?" eli häntä ei enää kauaa huijata. Emme kyllä kovin aktiivisesti ole huijanneetkaan, mutta kun hän sitkeästi aikanaan Pukkiin halusi uskoa, lakkasimme muistuttamasta että se on satua. Kohta se on edessä taas. Huoh. Mutta lopulta kun nenän eteen saatiin vielä maski, Bonsku ei enää heitellyt ilmaan epäilyksiä. Se lasten riemu ja hieno esitys Joulupukille olivat kyllä niin hauskoja hetkiä, että ne tekisi mieli säilöä purkkiin!


En tiedä oliko tämä ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun mies on joulupukkina, mutta ainakin veti roolinsa hyvin. 


Oli juuri näin vahudikasta. 

Olen niin onnellinen ja toki myös onnekas, että korona ei päässyt meidän osalta pilaamaan tätä joulua (vaikka tietämättämme läheltä liippasi). Kirsikkana kakun päällä valkea joulu teki kyllä tästä aivan erityisen ihanan joulun. Oli aivan satumaista vetää lapsia pulkalla mumilan ja mummulan väliä lumihiutaleiden sataessa hiljalleen. Jotenkin se tuntui, että se oli ajateltu juuri tätä joulua varten, kun niin moni ihminen on koronatilanteeseen väsynyt, pettynyt tai sen keskellä. Tietenkään perimmäinen syy joulun juhlintaan ei ole talvi, lumi tai lahjat, mutta silti se tuntui vähän kuin ylimääräiseltä lahjalta.

Vanhan Rauman tunnelmaa. 
  
Jouluna ollaan pulkkailtu PALJON ja lisäksi kiipeilty lumikasoissa. 

Me jatkamme vielä vähän joulua ja lomailua, välillä vielä isovanhemmilla, välillä kotona. On ollut ihana ladata akkuja, kun lapsilla on riittänyt tekemistä. Tämän jälkeen arkikin ehkä taas maistuu. Ja isovanhemmat voivat kaiken tämän hulinan jälkeen ihailla vielä yksiä kauniita jouluvaloja: meidän auton perävaloja. 

Toivottavasti sinunkin joulusi on ollut täyteläinen ja onnellinen!


1 kommentti:

  1. Kyllä on ollut hauska jouluaika. En haikaile perävaloja ollenkaan. Yksi huippuhetkistä oli joulupukin vierailu. Meillä ei pukki olekaan käynyt sisällä moneen vuoteen enkä muistanutkaan kuinka hauskat jutut pukilla on.

    Mumi

    VastaaPoista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.