Mekko hyvin, kaikki hyvin

Äitini motto on joskus leikillisesti ollut "Tukka hyvin, kaikki hyvin". Minä taas olen enemmän ollut tarkka vaatteista, enkä juuri koskaan kulje kotonakaan "rönttävaatteissa", koska minulla on itselläni kivempi olo näteissä vaatteissa. Tukka taas ei ole niin justiinsa. Minun on ollut tarkoitus jo pidempään kirjoittaa postausta työvaatteistani ja tyylistäni. Minulla on meneillään mekkokausi, joten esittelen nyt parhaat mekkoni. Samalla pohdin vähän vaateasioita tyylin ja eettisyyden näkökulmasta.

Marimekon ruutumekon sain 30-vuotislahjaksi ystävältä, mekko on 2nd handia. Vihreä villamekko on vintage-ostos Tallinnasta. 

  

Muistan monta kertaa ajatelleeni, että "no nyt minä löysin oman vaatetyylini, tällaisia vaatteita käytän hamaan tulevaisuuteen". Kunnes taas jonkin ajan päästä huomaan, että vaatteita pitäisi kuitenkin uudistaa, eivätkä vanhat vaatteet enää sovikaan siihen omaan tyyliin. Esimerkiksi vuosia käytin melko paljon minihameita, eivätkä ne tuntuneet ollenkaan liian lyhyiltä. No, jotenkin viime vuosina kuitenkin helmat ovat pidentyneet vähintään maltillisiksi, vaikka edelleen osa hameista minihameen kriteerit ehkä täyttävätkin. Toiseen suuntaankin on tapahtunut muutosta. Erilaiset legginssit eivät vielä jokin aika sitten päätyneet päälleni kuin korkeintaan kesäisin. Nyt taas ne näyttävät oikeastaan aika kivoilta.

Äitini tekee usein nappiostoksia. Grey woolf -merkkinen mekko on Gdanskin tuliainen. Tilasin muutaman muunkin merkin mekon verkkokaupasta, mutta ne eivät olleet niin laadukkaita kuin tämä. 

Lähes väistämättä myös muoti vaikuttaa jonkin verran omaan tyyliin, vähintään alitajuisesti. Väittäisin silti jo kauan sitten löytäneeni oman tyylini, johon sovellan muoti-ilmiöitä. En ole tehnyt rajuja tyylimuutoksia, vaan kaikki muutos on ollut vähittäistä. Tyyliin kuuluvat tietysti värit, hameet, mekot, tietty graafisuus ja leikkisyys. Tykkään vaatteissa melko klassisista, istuvista leikkauksista, mutta välillä on kiva pukea myös jotain erikoisempaa. Vintage-vaatteitakin käytän myös arkena, mutta usein ne ovat tyyliltään melko moderneja. 

Oravaisten verkatehtaan ruskea raitamekko on Pelastusarmeijan kirppikseltä, punainen mekko 60-lukuhenkinen repro-mekko Espanjasta ja mustavalkonen mekko Tommy Hilfigerin 70% alelöytö. 

Suurimpana muutoksena pidän sitä, että olen pyrkinyt ottamaan askeleen eettisemmän vaatekaapin suuntaan. Tämäkin lienee trendi, mutta tärkeä sellainen. Muutama vuosi sitten aloin ostaa enemmän ja enemmän vaatteita käytettynä. Yhtenä sysäyksenä tähän mainittakoon vaateidolini Turun Tilda, jonka tyyliä suorastaan kadehdin varhaisaikuisuudessa. Ensin vaatteiden ostaminen kirpputoreilta ja second hand liikkeistä tuntui vaikealta, mutta vähitellen helpottui ja silmä kehittyi. Tällä hetkellä käyttämistäni vaatteista varmaankin 60-70% on ostettu käytettynä. Melkeinpä käytetyiksi voisi laskea myös ne vaatteet, joita olen itse käyttänyt jo vuosia. Vanhimmat edelleen käytössä olevat vaatteeni ovat yli kymmenen vuoden takaa. 

Nopeasti huomasin kuitenkin myös kirppisosteluiden ongelman. Suurimmassa kirppisinnossani tein melko paljon hutiostoksia "kun ei sen kerran maksa kuin muutaman euron". Tiedostin myös sen ongelman, että shoppailemalla 2nd handia, mahdollistan myös jonkun toisen jatkuvan 1st hand shoppailun. Ja välillä kippasin myös itse hutiostokseni eteenpäin keräyksiin. Valitettavasti ei kovin kestävä ratkaisu sekään.  Piti siis hillitä ostohimoja myös käytettyjen vaatteiden saralla. Edelleen kyllä ostan käytettynä vaatteita, mutta hieman tiukensin suodatinta. Ostan käytettynä surutta myös halpismerkkejä, joiden kauppoja muuten pyrin välttelemään. Ja ihan konkreettisesti välttelen tiettyjä kauppoja, sillä esimerkiksi Zarassa on usein niin ihania, juuri minun tyylisiäni vaatteita, että on vaikea vain ihastella. Toisaalta, kyllä minä saatan hankkia edelleen vaatteita myös uutena "halpisketjuista", jos vaate tuntuu hyvältä ja laadukkaalta. Yksi parhaista kesämekoistani on henkkamaukalta ja se on juuri yksi niistä yli kymmenen vuotta kestäneistä vaatteistani.

Papun pinkki kantomekko, suoraan pyykkikopasta revittynä. Taustalla Henkkamaukan puuvillamekko, joka kerää edelleen yli kymmenen vuoden jälkeen kehuja. 

Tänä vuonna olen ottanut askeleen myös muulla tavoin kestävämmän vaatekaapin suuntaan, sillä minua ovat alkaneet kiinnostaa kotimaiset pienmerkit, kestävän kehityksen huomiovat merkit ja vaatteiden laatu. Vielä en oikein tiedä, mitä nämä askeleet vaatekaapilleni tekevät, mutta ainakin olen miettinyt asioita. Olen päättänyt, että pyrin ostamaan vaatteita entistä harvemmin ja yritän löytää vaihtoehtoisia keinoja tyydyttää "uuden hankkimisen tarve". Toisaalta vielä minusta tuntuu pahalta laittaa paljon yli sata euroa yhteen vaatekappaleeseen. Siinä täytyy olla jotain todella erityistä, jotta uskallan maksaa niin paljon. Jännittää, onko laatu varmasti hyvää ja miten se kuluu käytössä? Toisaalta tiedän, että jos kotimainen yrittäjä haluaa saada jotain itselleenkin, täytyy vaatteen maksaa jonkin verran. Halpavaateketjut ovat vääristäneet käsitystä vaatteiden hinnoista. Onneksi löytyy myös hieman edullisempia vaihtoehtoja, jotka ovat melko eettisiä tai joita löytää käytettynä hieman edullisemmin.  

Minimalistiseen capsule wardrobeen tuskin koskaan pyrin, vaikka ostoksia harventaisinkin. Kaipaan vaihtelua, eivätkä kaikki vaatteeni millään sovi yhteen, enkä haluakaan niiden sopivan. Ehkä löydän jonkinlaisen kultaisen keskitien.

Millaisia tyyliajatuksia sinulla on?