Maaseutua, vanhoja mekkoja ja irtokäsi

Jokin vuosi takaperin eräs Sauvosta kotoisin oleva ystäväni kertoi, että oli nähnyt siellä main vintage-liikkeen. En voinut uskoa korviani ja lievän epäuskon takia taisi asia unohtuakin joksikin aikaa. Tänä kesänä Turun Tilda bloggasi Alles gute vintage -liikkeestä ja asia muistui uudestaan mieleeni. Kuvien ja löytöjen perusteella kyseinen paikka vaikutti aivan mielettömältä. Siltä istumalta lähetin viestin ystävälleni ehdottaakseni retkeä Sauvoon. Retki toteutui eilen ja päivään mahtui monenmoista hauskaa ja älytöntä. 

Vintagepuodin yläkertaa. Pahoittelen kuvanlaatua, mies vei kameran, joten täytyi tyytyä kännykkään.

Tarkoituksenamme oli käydä muutamissa muissakin kohteissa Sauvossa, mutta ensitöiksemme suuntasimme vintagepuotiin. Se löytyi helposti navigaattorin avulla, vaikka jossain kohtaa maalaistietä meinasikin usko loppua. Liike sijaitsee maatalon pihapiirissä vanhassa piharakennuksessa. Ensin katselimme varovasti ympärillemme, mutta pian pengoimmekin jo innoissamme. 

Tässä osa paikan nahkatakkivalikoimasta, joka tuntui loputtomalta. Pöytien ja hyllyjen uumenista löytyi mm. ostokortteja ja vanhoja TSYKin lehtiä. 

Ja voi että sitä tavaran määrää! Kerroksia oli kaksi ja tuntui, että erilaisia tiloja ja huoneita löytyi aina vain lisää. Kun vihdoin tulimme pois liikkeen "päärakennuksesta", huomasimme pihalla pienessä vajassa vielä lisää tavaraa. Minä etsin paikasta lähinnä vaatteita, mutta silmäilin myös huonekaluja. Sovittelin monta mekkoa ja muutama tarttuikin mukaan. Mekkojen lisäksi löysimme yhtä sun toista muutakin lasisesta kanasta vanhoihin lehtiin. Hintaa pyöristeltiin alaspäin ja ostokset maksoivat yhteenstä lopulta alle satasen. 

Päivän älyttömimmän ostokset: lasinen kana ja irtokäsi. 

Kun pengoimme vielä pihavajan sisältöä, huomasimme yhtäkkiä irtonaisen mallinuken käden. Aloimme muistella, että eräs tuttavamme oli kertonut hakevansa irtokättä töittensä puolesta! Emme saaneet häntä kuitenkaan kiinni, joten ajattelimme jättää käden kuitenkin ostamatta. Viime hetkellä, kun olimme jo lähdössä pihalta pois, tämä tuttava soitti ja kertoi tarvitsevansa kättä edelleen. Niinpä nappasimme käden matkaamme (maksoimme toki) ja kädestä riittikin hupia koko päiväksi. 

Kääk! Se vie meidän eväät!

Alles gute vintagen jälkeen lähdimme katsastamaan Sauvoa. Haimme eväitä kaupasta ja siirryimme syömään niitä kirkon puistoon. Ihmettelimme erikoisia nimiä hautakivissä ja mietimme, miten nykyään annettavat uusnimet kalpenevat näille vanhanajan nimille. Sauvosta kotoisin oleva ystävämme oli vinkannut meille muutamia paikkoja ja Sauvon keskustasta ajoimme Karunan kirkolle. Odotimme tavallista, pientä harmaakivikirkkoa, mutta kyseessä olikin yllättäen jugend-henkinen graniittikirkko. Kuten Sauvon kirkko, sekin oli mennyt jo kiinni kesän jälkeen, joten tyydyimme kurkistelemaan kirkkosalia ikkunoista. Alttaritauluna oli erittäin kaunis pastellisävyinen lasimaalaus. Harmiksemme myös Karunan kyläkauppa oli suljettu, joten tyydyimme ostamaan jätskit s-marketista. Onneksi kuitenkaan maisemat eivät olleet kesäsesongin jäljiltä muuttuneet vielä mihinkään ja saimme ihailla kauniita näkymiä koko reissumme ajan. 

Karunan kirkko yllätti tyylisuunnallaan. Kirkko on rakennttu 1909. 

Onneksi alareunassa oli kätevä paikka, josta pääsi kurkistelemaan sisälle.

Ja mitäkö sitten ostimme? Siis muuta kuin lasisen kanan ja irtokäden. Tässä kuva- ja tekstipläjäystä!

Alempi rasioista on minun. Siinä on joskus ollut Hellas-konvehteja. Miten suklaarasia on voinut joskus olla noin kaunis ja viimeistelty? Joku säilytti siinä kangasnenäliinoja tähän asti, mutta minä ostin vain rasian. 

Sovittelin monta mekkoa läpi ihan vain huvin vuoksi. Jostain syystä moni mekoista oli melko isoja kokoja, ehkä putiikki oli saanut jonkun tyylitietoisen, mutta isokokoisen naisen vaatevarastot 60-luvulta. Sininen 70-luvun mekko oli kuitenkin sopivan kokoinen. Nimesin sen heti Abba-mekoksi, sillä väristä ja mallista minulla tulee voimakkaat Abba-vibat. Yleensä tuollainen pääntie ei sovi minulla, mutta mekon mukana tullut vyö tasapainotti leveää hartialinjaa. Mekosta tulee vielä oiva viileiden kesäiltojen kaunistus. 

Abba-mekko vaatii alleen topin, ihan noin avointa pääntietä en toki käyttäisi. 

Paitamekot eivät juuri koskaan sovi minulle. Minulla on kapea hartiat, jotka saavat paitamekot näyttämään päälläni ressukoilta ja itse näytän ihan Hilja-maitotytöltä. Pirteän pinkki mekko kuitenkin viehätti, joten päätin kokeilla sitä. Ja ei, eihän se sopinut alkuunkaan. Se oli lisäksi himpun verran iso. Nähtyään mekon ystäväni päätti sovittaa sitä ja hänelle siitä tuleekin pienen muokkauksen jälkeen hieno mekko. 

Piristävän pinkki mekko on moitteettomassa kunnossa. 

Paras löytöni oli ehdottomasti 60-luvun a-linjainen lurexmekko. Mekko on lähes iskemättömässä kunnossa, vain yksi kauluksen helmistä puuttuu takaa vetoketjun vierestä. Se on Kaunotar-merkkinen ja vaikka koko merkintä oli melko suuri, se ei ollut liian iso. Täydellinen keikka-tunika tai jopa mekko paksujen sukkahousujen kanssa, sillä mekko on todellakin minimekko. 

Onkohan tämä ollut koskaan käytössä, kun käytön jäljet ovat olemattomat.

Mekon juju on kauluksen helminauhoissa. 

Alles gute vintagen nahkatakkivalikoima on melko massiivinen ja yllätyksekseni minäkin huomasin hypisteleväni yhtä niistä. Takki oli tyttömäisen mallinen ja erittäin edullinen. Jahkailin aikani sitä, olenko nahkatakki-ihminen, mutta päädyin lopulta siihen, että takki oli liian nätti jätettäväksi kauppaan. Harmikseni huomasin kotona siinä yhden vian. Koska koko kauppa on käytännössä kylmää varastotilaa, takkiin oli tarttunut ikävä ummehtunut varaston haju. Muista vaatteista haju lähti pesussa ja tuuletuksessa, mutta nahkatakkia ei oikein voi pestä koneessa. Pesin takin pyyhkimällä marseillesaippualla ja vahasin nahkavahalla. Netistä löydettyjen vinkkien perusteella ostin hajunpoistajaa ja nyt innokkaan suihkimisen jälkeen vaikuttaa siltä, että haju on alkanut hälventyä. Toivottavasti se poistuu kokonaan!  

No, ennen en ajatellut olevani nahkahameihminenkään, joten miksei sitten nahkatakki menisi siinä samalla. Kohta pukeudun varmaan nahkahousuihinkin. 

Sokerina pohjalla esittelen ystävälleni syntymäpäivälahjaksi ostamani kahviastiaston. Lasiset 60-luvun kupposet löytyivät "kirrpisosastolta", jossa oli sekalaista tavaraa huonekaluista lamppuihin. Ystävälläni oli pulaa kahvikupeista ja koska olin miettinyt hänelle synttärilahjaa, pääsin ehdottaa niiden antamista lahjaksi. Nyt ne odottavat pesua ja paketointia meillä, mutta pian ne pääsevät käyttöön. 

Älä anna roskien hämätä vaan ihaile kuppien utuisia värejä ja himmeää kiiltoa. 

Huh, tulipas pitkä postaus! No, vähän samanlainen kuin Alles gute vintagekin, aina löytyy uutta koluttavaa ja juuri kun luulee penkoneensa joka sopukan, löytyy vielä yksi uusi nurkka täynnä tavaraa. Kannattaa siis katsastaa ja ihailla muutenkin Sauvon kaunista maaseutua.