Talotanssit

Elokuun illat ovat jo ihanan tunnelmallisia, ihan kuin meidän häissämme aikoinaan. 

Viime perjantaina tuli täyteen viisi vuotta avioliittoa. Aika hienoa! Viisi vuotta sitten ei kuitenkaan "tanssittu häitä", sillä tilanpuutteen ja ihan valintamme vuoksi häissä ei juuri tanssittu häävalssia ja paria spontaania kappaletta lukuunottamatta. Eikä sitä tanssia kaivatukaan, sillä juhlat olivat muutenkin loistavat ja musiikin täyteiset. Tänä kesänä kuitenkin sain idean, että haluan järjestää meillä kotona tanssit, eli ei lato- vaan talotanssit. Alunperin juhlien piti olla ystäville järjestetyt valmistujaiset ja synttärit yhdistettynä (niin, olen ehtinyt tässä täyttää 27!), mutta kun päivämääräksi sattui sopimaan juuri 8.8., tuli niistä myös hääpäivätanssiaiset. Ja mikäs sen mukavampaa kuin jatkaa omia häitään tanssiosuudella vielä viiden vuoden päästä!

Valmistautumista tansseihin. Matot veks ja huonekalut pois tieltä! Hyvin mahtui tanssimaan. 

Kotia piti tietysti raivata, jotta meille saataisiin tanssilattia. Istumapaikkoja jätettiin huoneiden reunoille ja eteiseen. Olohuoneen ja makuuhuoneen keskilattiosta saatiin kaksi tanssilattiaa, joilla mahtui ainakin muutama pari kerrallaan pyörähtelemään. Soitin valikoima täydentyi perus rumpujen, kitaran, basson ja kiipparin lisäksi ainakin viuluilla, kontrabassolla ja hanurilla, jotka toivat juuri oikeanlaista lavatanssitunnelmaa.

Minun illan asuni oli nelisen vuotta sitten tekemäni fiftarimekko. Jalassa oli värjätyt hääkengät ja tyllialushameen tyyliä käytettiin hääautomme koristeina. 

Juhlat järjestettiin samalla periaatteella kuin olkkarifestarit viime joulukuussa. Mies järkkäsi paikalle muusikkoystäviä ja facebookissa tai henkilökohtaisesti lähetettiin kutsut isolle lössille ystäviä ja tuttavia. Mukaan sai ottaa myös mielitiettyjä tai ystäviä. Minusta on hauskaa, että juhliin tulee sekä niitä läheisiä ystäviä että uusia tuttavuuksia. Porukkaa kertyikin taas lähes viisikymmentä ihmistä, joista kaikki eivät tokikaan olleet yhtä aikaa paikalla. Juhlimassa oli muutamia lapsiakin, mikä piristää aina. 

Pääsimme mekin muutaman kappaleen pyörähtelemään. Tässä ystävän ottamassa kuvassa näyttää oikein hyvältä.

Todellisuudessa jalat oli välillä aika solmussa. Meidän taitaa olla tyytyminen valssiin, kun tango ja fox oli jo liikaa...

Jos olkkarifestareissa oli tarkoitus soittaa jami-meiningillä mitä vaan musiikkia, niin talotansseissa painopiste etenkin alkuillasta oli tietysti perinteisessä tanssimusiikissa. Tanssit käynnistyivät Meren alloilla -valssilla, välillä soitettiin vähän lattareitakin ja loppuillasta rokattiin kellon ympäri. Elävä musiikki omassa kodissa oli kyllä jotain kertakaikkisen ihanaa. On suuri ilo tuntea niin paljon lahjakkaita muusikoita! Enpä olisi vielä kahdeksan vuotta sitten, enkä ehkä viisikään vuotta sitten osannut aavistaa, millaisia juhlia meillä järjestetään. 

Kakku onnistui hyvin gluteenittomanakin. Kakkupohjan leikkaaminen tosin oli haastavaa, sillä se oli paljon höhhömpää kuin tavallisista jauhoista tehty. 

Tarjottavaakin tietysti oli. Juhlat alkoivat kakkukahveilla, mutta tarjottavaa riitti nyyttäriperiaatteella koko illan. Olin itse tehnyt kaksi sitruunaista vadelmakakkua, yhden kirsikkatomaattipiirakan sekä kylmiä tortillarullia. Lisäksi laitoin tarjolle edellistä juhlista jääneitä, äidin leipomia pikkuleipiä. Vieraat toivat pöytään mm. juustoja, keksejä, karkkeja, sipsejä ja aivan ihanan mascarpone-jäätelökakun, jonka resepti minun on vielä selvitettävä. Vissyä, mehua ja limsaa kului kuumassa kesäyössä kiitettävät määrät. 

Valitsimme tälläkin kertaa kertakäyttöastiat. Lautasten kuosi oli teemaan sopiva. Tein kirsikkatomaatitpiiraankin gluteenittomana, mutta pohjasta tuli vähän erilainen kuin olin olettanut ja piti vähän soveltaa. Hyvältä se silti maistui. 

Kattaus kokonaisuudessaan.

Juhlat kuluivat kuin siivillä ja aina sitä emäntänä vähän jännittää, että tuliko sitä nyt riittävästi juteltua kaikkien kanssa. Isoissa juhlissa se taitaa olla aika mahdotonta. Vaikutti kuitenkin siltä, että ihmiset viihtyivät ja vaikka kaikki eivät tanssineet, kaikki nauttivat musiikista. Mukana oli myös taidokkaita tanssijoita, joiden menoa oli hieno seurata. Tunnelma oli kohdillaan ja ilmapiiri positiivinen. Juhlat olivat lähes yhtä ihanat kuin meidän häät aikoinaan, ja niitä on aika vaikea voittaa! Tai ehkä ne olivat yhtä ihanat, mutta vain eri tavalla. 

Illan tummetessa.