Tuulen värit

Tänä syksynä olen löytänyt jälleen sisäisen Pocahontakseni ja olen nauttinut täysillä tuulen mukana lentelevistä lehdistä. Ehkä tämä on sitä tuulen väreillä maalaamista. Usein syksyn värit mielletään murretuiksi ja ruskean sävyisiksi, ja loppusyksystä ne sitä varmasti ovatkin. Nyt kuitenkin värit loistavat vielä kirkkaan ja puhtaan keltaisen, vihreän, oranssin ja punaisen sävyissä.

The Autumns leaves are falling from the trees in vivid colours. I especially like the bright yellows, reds and oranges, not the shades of brown. I've also found my inner Pocahontas. Instead of painting with the colours of the wind, I've painted with the colours of the windstopper jackets by arranging all our outerwear by colour!

Neljä kauneinta lehteä pihasta.  Tai ainakin yhdet niistä. 

Olen ennenkin postannut syksyn sävyistä, sekä vuonna 2012 että 2013. Sisäpihan vaahterat ovat joka vuosi yhtä sykähdyttäviä ja otin tänä vuonna kuvan samasa kohdasta kuin kaksi vuotta sitten. Se on näkymä, joka näkyy, kun astuu portista sisään ja katsahtaa ylös upean värikkääseen lehvistöön päin. Viime vuosina kuvasin lehdet täysin keltaisina, nyt havaihduin lehtien kauneuteen vielä kun vihreääkin oli joukossa. Ah, tätä väriloistoa! Hassua muuten verrata villiviiniä parin vuoden takaiseen: se on rehevöitynyt ihan valtavasti!

Hiukan eri kuvakulma sentään piti löytää kuin aikaisempina vuosina. Tässä vaiheessa puissa oli vielä vihreääkin, nyt on enää keltaista ja lehdet harvemmassa.

Villiviini on villiintynyt. Näkisittepä oksan, joka roikkuu lähes liaanimaisesti jostain kaapelista talon reunalla. Kohta voin alkaa Pocahontaksen sijaan Tarzaniksi... tai Janeksi. 

Tuulen värit ovat tarttuneet myös minuun. Tein pari viikkoa sitten aivan huippulöydön Olga-neidistä (jälleen kerran). Ostin heräteostoksena pörröisen oranssin villakangastakin, joka on kaiken lisäksi vieläpä suomalaista tekoa. Takki on Vaato oy:n valmistama. Tarkkaa aikakautta en osaa sanoa, mutta jonnekin vuosien 1941-1984 väliin valmistus ajoittuu, sillä Wikipedian mukaan kyseinen yritys teki vaatteita tuolla aikavälillä. Veikkaisin kuitenkin 60-70-lukua. Muutkin vaatteeni ovat ajoittain henkineet syksyä ja kaivoin esiin espanjasta löydetyn villakankaisen vintage-hameen. 

Tässä varmaan maalaan niillä tuulen väreillä, kun noin käsiäni heiluttelen. 

Äh, kuva ei toistaa hameen värit liian sinisinä. Oikeasti siinä on paljon enemmän syksyn sävyjä. 

Syksy lisää myös takkien käyttöä ja meidän eteiden naulakosta löytyykin jos jonkin näköistä sateen pitävää, sateen kestävää, hiihto/juoksuasua, fleeceä, villakangastakkia ja välikausitakkia. Kun sain keittiön kondikseen, seuraavaksi alkoi mietityttää, miten eteisestä saisi paremman näköisen. Tarkkirekki on väkisinkin hiukan esteettisesti haastava, mutta sitä on mahdoton peittää millään, sillä syvennys ei ole tarpeeksi syvä. Naulakot seinässä taas eivät olisi käytännöllisiä. 

Epämääräinen rivi takkeja sekalaisessa järjestyksessä. 

Katselin takkeja kriittisellä silmällä ja mietin, miten meille onkin pesiytynyt noin monta eri sinisen sävyistä takkia. Sitten keksin ratkaisun: vanhan kunnon värijärjestyksen! Järjestin takit väreittäin alkaen mustasta siirtyen sinisen kautta kohti vihreää, vihreästä oranssiin, tiilenpunaiseen ja lopuksi valkoiseen. Kummasti selkeni rekin ilme. Eri sävyiset siniset takitkin erottaa paljon helpommin, kun ne ovat vierekkäin ja pienet sävyerot tulevat esiin. Jos Pocahontas osaa maalata tuulen väreillä, niin minäpä osaan maalata tuulitakkien väreillä!

Silmä lepää. Värijärjestys, paras järjestys. 

Ja jos et vieläkään tiedä, mistä tuulen väreistä minä oikein horisen, niin tässä vielä linkki videoon lauluun Pocahontas-elokuvasta. Tai vaikka tietäisitkin, niin kuuntele ihmeessä uudestaan! Minä ainakin sain uuden elämyksen, kun tajusin, ettei siinä lauletakaan "tiedän jokaiselle olen nolla" vaan "jokaisella olennolla". Ajattelin pienenä tuon nollan liittyvän siihen, että Pocahontas oli halveksittu intiaani. Heh, kaikkea sitä oppii! 

Hyvää ja värikästä viikonloppua kaikille!