Ristiäistunnelmia

Sunnuntaina vietimme Bonbonin ristiäisiä (ja ei, hänestä ei yllättäen tullut Bonbon-nimistä). Kastejuhla oli meille tärkeä ja merkityksellinen ja halusimme viettää sitä jo melko pian Bonskun syntymän jälkeen. Yleinen käytäntö ja suositus taitaa olla kahden kuukauden sisällä syntymästä. Vaikka tietysti juhlan tärkein asia ei ollut se, millaiset juhlat saa kyhättyä kasaan vauvaperheessä, niin olihan se aika paljon haastavampaa kuin ennen vauvaa. Onneksi isovanhemmat auttoivat paljon ja oli hyvä päätös olla tekemättä itse mitään tarjoiluja. Jännitin näitä juhlia enemmän kuin mitään juhlia pitkään aikaan. Taisin jännittää viimeksi näin paljon ennen ensimmäisiä olkkarifestareita. Nyt mukana oli kuitenkin uusi muuttuja ja jännitin varsinkin sitä, saisinko kaiken kasaan vauvan aikataulujen ollessa mitä sattuu. No, yksin en siinä olisi onnistunutkaan.

Ristiäiskoristeita. Teemavärit voi päätellä kuvasta.

Koristeet kokosin kasaan melko pienellä vaivalla vähän sieltä sun täältä ja yllättäen koristelut olivatkin visuaalisesti hyvin yhtenäiset.  Ajattelin ensin, etten halua sitä perinteistä vaaleansinistä koristeisiin, mutta sitten huomasin, miten yhdessä Bonskun vaatteessa miten kauniilta oranssi ja pehmeä vaaleansininen näyttävät yhdessä. Niinpä nämä valikoituivat "teemaväreiksi". Haalin parista eri kaupasta ja omista varastoista sopivan värisiä kynttilöitä, vanhimmat kynttilät olivat 2000-luvun alusta! Oikean väriset pienet kangasliinat löytyivät myös omista laatikoista. Viirinauhaa, tuota 2010-luvun juhlakliseetä, minun ei ollut tarkoitus tehdä, muta satuin löytämään kaupasta haukoja "nimiviirejä". No, se oli kyllä pettymys sillä viirinauhan sijaan maksoinkin 3,50 yksittäisestä viiristä, mutta tein sitten noin viidessä minuutissa kokonaisen viirinauhan vanhoista papereista (jo hyvissä ajoin ennen juhlapäivää). Ja hauskaltahan se näytti!

Ihana, ihana kakku oli juuri sellainen, kuin olin ajatellutkin. Äitini teki Bonbonin nimen alkukirjain-marenkeja sekä koko nimenkin, joka ei kuitenkaan näy kuvissa. 

Kakku leikkaantui uskomattoman helposti, vieläpä kahdessa kerroksessa, jotta jokainen sai sopivan kokoisen palan. 

Haaveilin juhliin sellaisesta muodikkaasta liukuvärjätystä kakusta teemaväreissä. Ensimmäisestä ajattelemamme paikka oli jo buukattu hääkakkujen vuoksi ja muista tuntelmistamme paikoista sai kovin teollisen oloisia kakkuja. Onneksi muistin Paavalinkukan kehuneen uutta amerikkalaista jälkiruokaravintolaa Pink vanilla dessertiä, ja sieltä sai ilokseni tilata myös kakkuja. Ajattelin, että sieltä varmasti saisin haluamanilaisen kakun ja niin myös sain! Kakku oli aivan mahtava ja myös hyvää! Se oli hyvin erityyppinen kuin suomalaiset täytekakut, mutta se ei haitannut yhtään vaan oli kivaa vaihtelua. Sitruunakakkupohjan maku oli oikeasti sitruunainen ja voikreemipäällistä voisi sanoa jopa raikkaaksi, vaikkei uskoisi. Samasta paikasta tilasimme täytettyjä bageleita, jotka olivat myös erinomaisia. Tarjoiluhin ison panoksen toivat myös molemmat isoäidit: Bonbonin mumi (eli minun äitini) teki marenkeja ja lusikkaleipiä ja mummu puolestaan karjalanpiirakoita ja whoopieseja, l. jippiipiiraita.

Bagelit, whopiet ja karjalanpiirakat sulassa sovussa. Ja kaikki oli herkkua!

Hieno kahviastiastomme pääsi tietysti käyttöön. Lautasliinatkin löytyivät teemaväreissä, vaikka yhdistelmä ei ole se kaikken tavallisin. 

Bonskulla oli päällä kummitätini tekemä kastemekko, joka on ollut minun serkuillani ja minulla. Se on hyvin yksinkertainen pellavainen, jossa on raumalaislähtöisille vanhemmille sopivasti nyplättyä pitsiä. Loppujuhlan asuna olivat söpöt Name itin turkoosit housut ja valkoinen body, jota koristi minun tekemäni rusetti. Minä puin päälleni sen 60-luvun silkkimekon, jonka ostin äitiysjuhlapuvuksi, mutta halusinkin säästää sen ristiäisiin (eikä se totta puhuen olisi enää mahtunutkaan, kun sille olisi tullut käyttöä). Se oli "imetysteknisesti" kohtuullisen hyvä mekko, tosin kiireessä yläosa valahti kerran melkein kokonaan pois...

Viimeisten kuvien ottamisen aikana "vähän" harmitti ja oli kova nälkä. Äidinkin hymy meinasi hyytyä. 

Kastemalja oli miehen isoisän 60-vuotislahja. Bonskun toinen nimi tuleekin häneltä. Etunimi on minun isoisäni ja kolmas nimi minun isäni ja isänisäni toinen nimi. 

Varsinainen kastetilaisuus oli lämminhenkinen ja voisin sanoa jopa rento, vaikka silti arvokas. Kummeiksi olimme pyytäneet  yhden ystäväpariskunnan, yhden minun parhaista ystävistäni sekä serkkuni. Yksi kummeista säesti sähköpianolla ja toinen lauloi myös yhden oman kappaleensa, jonka aikana tirautin pienet itkut. Bonbon oli lähes koko toimituksen ajan mallikelpoisesti, mutta ilmaisi mielipiteensä papin puheen aikana. Ja poseerauskuvia otettaessa nälkä alkoi olla jo aika kova, mutta siitäkin selvittiin. 

Loppujuhlan rennompi asukokonaisuus. 

Loppu juhlien ajan Bonsku kulki sylistä syliin ja minä välillä oikein ihmettelin, että missä se poika taas luuhaa. En tainnut vaihtaa koko päivänä edes yhtään vaippaa innokkaiden isoäitien ehtiessä ensin. Juhlat kuluivat yhdessä onnellisessa humussa, kuten onnistuneet juhlat tuppaavat kulkemaan. Äitini hääräsi keittiössä, joten sain keskittyä seurusteluun. 

Kertakaikkiaan ihanat juhlat, ihan turhana jännitin! Voin myös sanoa, että kerta kaikkiaan ihana vauva, ihan turhan jännitin!