Ägä-ägä-Äkäslompolo

Tunturinvalloittaja-Bonsku

Terveisiä Äkäslompolosta! Tai kyllähän te sen jo tiesittekin edellisen postauksen ja instagramin perusteella. Ensimmäinen Lapinmatka minulle ja Bonbonille ja oikein hauska reissu on nyt takana. Marja Hintikka liven kauden viimeisessä jaksossa aiheena oli sattuvasti perhelomailu ja sen kauheus. Meillä ei mukana ole ollut oksentelevia leikki-ikäisiä, mutta ainakin vauvan kanssa lomailu on ollut oikein kivaa, eikä yhtään sen ikävämpää kuin aikuisten kesken lomailukaan. Tämän kertaisen loman onnistumisesta on kiittäminen toisia isovanhempia, jotka olivat mukana reissussa, jolloin kaikki pääsivät vuorotellen hiihtämään. Bonbon oli selvästi ihastunut paikkaan, sillä kovasti koko viikon yritti opetella sanomaan Äkäslompolo, sillä niin innokkaasti hän toisteli "ägä-ägä-ägä".Tässä vielä vähän reissutunnelmia. 

Ihanaa, lunta! Säät suosivat ja vain pari osittain harmaata päivää osui reissuun. Kuvassa ekan illan auringonlaskut.

Olin jo pitkään haaveillut Lappiin matkustamisesta, sillä en tosiaan ollut koskaan ollut Suomessa Kuopiota pohjoisempana. Varasimme matkat pääsiäistä edeltävälle viikolle jo hyvissä ajoin ja pyysimme miehen vanhempia mukaan. Muut olivat käyneet Lapissa jo useampia kertoja, joten minä ja Bonbon olimme ainoat ensikertalaiset. Matkasimme ensin yöjunalla Rovaniemelle auto junassa ja ajoimme sieltä sitten Ylläkselle Äkäslompoloon. Myös yöjunassa olin ekaa kertaa, mistä olin suorastaan lapsellisen innoissani! Se hieman lievitti tuskaa, kun Bonbon vei alapedistä puolet ja heräsi joka kerta, kun juna pysähtyi. Mutta matkasta selvittiin ja onneksi Bonbon on viime aikoina viihtynyt (eli nukkunut) autossa paremmin kuin vielä jokin aika sitten. 

Päikkärit järven jäällä.

Äkäslompolosta olimme vuokranneet mökin, mikä oli mielestäni hyvä ratkaisu vauvaperheessä. Rytmin sai miettiä täysin vapaasti ja käytettävissä oli pyykkikone. Mökki oli perus kasaririvarimökki, mutta oikein passeli. Ja sattumalta täysin sama huoneisto, jossa miehen veljen perhe ja mies olivat kuusi vuotta sitten yöpyneet vastaavalla reissulla! Uskomaton sattuma! Ainoa miinus mökissä oli vähän erikoinen lämmitys- ja tuuletusjärjestelmä, jota ohjailtiin liesituulettimen (!?!?!?!?) kautta. Yhteiselo mökissä sujui hyvin ja suuremmilta konflikteilta vältyttiin.

Välillä mökkihöperöitiin ja kokeiltiin uusia sidontoja. Kuvassa Mermaidcarry 2.0. Vähän liian iso kuppikoko. 

Munkit ja kaakao, hiihtoretkien kohokohta. Kuvassa myös Maarianheinämehua, joka maistui minusta karvasmantelille. 

Kukaan meistä ei ole laskettelija, joten vietimme päivät hiihtäen. Minä tein yhden lenkin päivässä perinteistä ja se riitti minulle hyvin. Mies sen sijaan hiihti matkana aikana 200 km! Huh! Hiihtoretken päässä odotti aina latukahvila ja monet munkit ja yhdet lätyt tuli viikon aikana pisteltyä poskeen. Osa latukahviloista oli kyllä täynnä aikamoista Lappi-kitchiä, mutta ainakin savottakahvila Elämänluukku oli pelkistetympi ja tästä syystä suosikkini. Hyviä munkkeja sai silti joka paikasta! Kommelluksilta ei täysin vältytty. Ekana iltana tulin yhden vaativan laskun osittain pyllymäkeä alas, kun en vaan uskaltanut aurata suksilla. Viikon aikana auraustaitoni kehittyivät kyllä huimasti, mutta onneksi ei kovin jäisillä laduilla tarvinnut kokeilla. Yhdellä hiihtoretkellä toinen sauvani sanoi naks ja katkesi keskeltä. Takaisin mökille hiihdimme sitten minä kahdella eri pituisella sauvalla ja mies vain yhdellä sauvalla. Tasoitti kivasti hänen vauhtiaan!

Hiihtoretki anopin kanssa sujui oikein sopuisasti. 

Pitkäperjantaihin sopi harmaa sää ja katkennut sauva. 

Koin myös reissulla yhden elämäni täydellisimmistä hiihtolenkeistä. Pääsin matkaan ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni, aurinko paistoi, ladut olivat täydellisen luistavat ja nanosukset kulkivat huippuvauhtia. Hillalettu maistui ja koska olin ennätysnopeasti takaisin perillä, hiihdin vielä lisäksi järven päästä päähän auringon lämmittäessä täydellä terällä. Kompensoi mukavasti ensimmäisen päivän järkyttävää laskua. Toinen parhaista elämyksistä oli Kuer-tunturin laelle kipuaminen koko perheen voimin lumikengillä ja Bonbon selässä liinassa. Tarkoitus oli, että mies kantaisi puolet matkasta Manducassa, mutta se jäi mökille. Onneksi jaksoin hyvin kantaa Bonskua koko matkan. Nousun hän nukkui ja alastullessa tuli vähän nälkäitkua, mutta siitäkin selvittiin laulamalla tuttuja iltalauluja. Lumikengät olivat ehdottomat vauvan kanssa, sillä niillä pystyi helposti kävelemään jyrkkääkin nousua, kun taas tavallisilla kengillä olisi mennyt aika töpöttelemiseksi.

Tunturin laki siintää jo. Näille main jäi myös kameran linssinsuojus. 

Tääl ollaa! Liinan sidonta hieman repsahti liukkaan haalarin vuoksi, mutta mukavalta tuntui molemmista.

Matka huipentui lauantai-iltana kummipoikamme synttäreihin. Vanhimman kummipoikamme perhe oli sattumalta myös Äkäslompolossa ja koska emme ole varmoja pääsemmekö varsinaisiin juhliin ensi kuussa, päätimme varmuudeksi juhlistaa synttäreitä jo ennakkoon. Söimme ensin illallisen heidän majapaikassaan ja sen jälkeen tarjolla oli vielä kakkua. Erittäin passeli reissun lopetus! 

Bonbon lumituristina. Lumen heittely ilmaan oli hauskaa, vaikka ensin lumi ja pulkka olivat vähän epäillyttäviä. 

Ilmeisesti Lapin ilmassa oli jotain taikaa tai sitten minä olen vaan niin hyvää seuraa, ettei parin tunnin päikkäreitä malta nukkua, ellen ole hiihtolenkillä. 

No miten Bonbon sitten pärjäsi, kun perheloma ei ollutkaan yhtään niin kauheaa kuin Marja Hintikka liven perusteella olisi voinut kuvitella? Hän kehittyi viikon aikana huimasti: oppi seisomaan 9 kk:n kunniaksi tukea vasten, tutki innokkaasti mökkiä (kuivauskaappi oli ihana), leikki keskittyneesti mummun tuomilla leluilla ja nukkui ennätyspitkiä päikkäreitä! Hän myös oppi tykkäämään lumesta ja ajelemaan pulkalla sekä myös nukahtamaan sen kyydissä. Mitä ilmeisemmin myös Bonskulla oli lomalla hauskaa, varsinkin kun viihdyttäjiä ja sylejä riitti. Saavuimme kotiin maanantai aamuna ja pari päivää ilmassa oli reissuväsymystä, eivätkä pitkät päiväunet valitettavasti siirtyneet toistaiseksi kotioloihin. Isovanhemmille kuuluu kyllä iso kiitos, sillä tämän tyyppinen reissu olisi ollut hankalampi toteuttaa vain oman perheen kesken. 

Rohkeasti kohti seuraavaa perhelomaa!

Mökkihöperön töhnikset

Vietimme viikon talvimaisemissa Yllästunturin kupeessa Äkäslompolossa. Mökkiolosuhteissa ruoanlaitossa saa käyttää vähän luovuutta, vaikka paljon mukavuuksia olikin tarjolla. Lähinnä ongelmia tuottaa se, ettei kaikkia tarvikkeita viitsi ostaa viikon vuoksi, eikä tietenkään ihan kaikkia kodinkoneita ole saatavilla. Tämä ei kuitenkaan estänyt minua kokeilemasta intagramista bongaamaani uutta pääsiäisherkkua eli täytettyjä suklaamunia. Instagramista löytyy mitä herkullisempia versioita näistä "töhnämunista" eli "töhniksistä".

Minä valitsin täytteeksi klassisen valkosuklaamoussen ja mukailin Maku-lehden sivuilta löytämääni reseptiä. Koska en halunnut heittää moussesta ylijääviä keltuaisia hukkaan, päätin keksiä niillekin käyttöä. Lemon curd eli sitruunatahna oli oiva makean suklaamoussen kaveriksi ja sopi hyvin "keltuaiseksi". 

Ihan ongelmitta ei tämä mökkikokkailuni ei sujunut. Ensin meinasi kosahtaa valkosuklaan sulattaminen. Miten se voikin olla niin hankalaa! Suklaa meinasi palaa heti alkuunsa, mutta onneksi vältin katastrofin. Seuraavaksi sormi meni suuhun, kun huomasin, että minulta puuttuu sokeri. En ollut viikon vuoksi viitsinyt ostaa konaista sokeripussia, kun ajattelin valkosuklaan makeuttava tarpeeksi. No en tietenkään muistanut sitä lemon curdia, joka kyllä vaatii makeutusta sitruunan rinnalle. Onneksi hoksasin, että pitkiä hiihtoretkiä ja alhaisia verensokereita varten hankkimani hunaja olisi oiva makeuttaja! Pikaguugletuksella selvisi, että lemon curdin makeuttaminen hunajalla on mahdollista, joten kokkailut jatkuivat ja sitruunatahna onnistui paremmin kuin koskaan. Tästä lähin käytän siinä aina hunajaa!

Olisin halunnut irrottaa suklaamunista vain hatut ja pursottaa ne täyteen moussella ja sitruunatahnalla. Tähän minulla ei kuitenkaan ollut välineitä, joten päädyin halkaisemaan munat ja täytämään ne lusikalla. Oikeastaan "keltuainen" ja "valkuainen" tulivat esiin parhaiten juuri näin. Tosin jos olisin ollut perfektionisti, olisin odottanut suklaamoussen jähmettymistä hetken ja kaivanut sitten pienen kuopan sitruunatahnalle, jottei se leviäisi. Mutta koska en ole, eivät munat näytö ihan kovaksi keitetyiltä.

Valkosuklaamoussella ja hunaja-sitruunatahnalla täytetyt töhnikset

Valkosuklaamousse

1 levy valkosuklaata (Panda 140 g)

2 munan valkuaista

200 g tuorejuustoa

2 rkl sitruunan mehua

6 kpl suklaamunia, esim. Kinder

Vaahdota ensin valkuaiset kulhossa kovaksi vaahdoksi. Sulata valkosuklaa varovasti, esim. mikrossa 30 sekuntia kerrallaan. Sekoita suklaa vähitellen tuorejuuston joukkoon. Lisää sitruunanehu. Sekoita sitten puolet valkuaisvaahdosta suklaaseokseen ja vasta sitten puolet.

Lemon curd eli sitruunatahna

1 sitruuna

2 keltuaista

N. 0,5 dl hunajaa

50 g voita

Laita kattilaan keltuaiset ja hunaja ja raasta joukkoon vähän sitruunan kuorta (vaikka sitten isoteräisellä  juustoraastimella, kuten minä). Kuumenna keskilämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes aineet yhdistyvät. Lisää sitten voi. Kun voi on sulanut, purista joukkoon sitruunan mehu. Lämmitä seosta edelleen keskilämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes seos sakenee. Tämä kestää noin 5-10 minuuttia. Anna jäähtyä.

Halkaise suklaamunat puoliksi ja täytä valkosuklaamoussella ja sitruunatahnalla. Siisteimmän "keltuaisen" saat kun annat suklaamoussen hetken jähmettyä ja teet pienen kuopan sitruunatahnalle. Toisaalta, yhtö hyviltä maistuvat vähän rennommatkin verisiot.

Myönnettäköön, etteivät nämä kokkausolosuhteeni nyt ihan karuimmasta päästä olleet. Olen silti tyytyväinen lopputulokseen ja luovaan ongelmanratkaisuuni. Ja hyviäkin nämä olivat! Huomenna ehtii vielä kauppaan ennen pääsiäistä!

Kuinka pilata bébé

Kuvat puhukoot kasvatustyylistäni enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvasarjassa Bonbon on mielipuuhissaan.

Sain ystävältäni raskausaikana lahjaksi Pamela Druckermanin kirjan Kuinka kasvattaa bébé. En ollut hirveästi siihen saakka miettinyt tulevia kasvatuskäytäntöjäni, eikä minulla ollut vahvoja ajatuksia siitä, että minun lapseni sitten sitä tai tätä tai minä olen ainakin tietynlainen äiti. Jotenkin vanhemmuus tuntui vielä niin kaukaiselta ja käsittämättömältä. Sitähän se olikin ja paljon on edelleen, sillä onhan isomman lapsen kasvattaminen aika erilaista puuhaa kuin vauvan hoitaminen. Kirja oli mielestäni oikein mielenkiintoista luettavaa ja siinä oli minusta monia ihan järkeviä ajatuksia.

Suomalaiseen designiin tutustuminen on aloitettu jo varhain. Kuvassa Sarpanevan padan kahva ja uusi pärekoppa. 

Yksi asia, jota vanhemmuuudessa jännitin oli se jatkuva stressi ja hysteerisyys, jonka ajattelin kuuluvan jatkuvana ja jokahetkisenä painona. (Tavallaan onkin näin, mutta ei sitten kuitenkaan onneksi niin pahasti kuin kuvittelin.)  Ranskalaisten tapa suhtautua vanhemmuuteen tuntui ihanan rennolta. Lisäksi tuntui järkevältä opettaa vauva "tekemään yönsä" ja nukahtamaan itsekseen. Omaan huoneeseen emme kyllä halunneet vauvaa laittaa, sillä se tuntui vieraalta. Mutta ajatus siitä, että voi odottaa hetken vauvan parkaistua yöllä ennen kuin menee rauhoittelemaan, tuntui puolestaan järkevältä. En tokikaan allekirjoittantu kaikkia kirjan ajatuksia ja osa taas on vielä koettelematta, sillä esimerkiksi käytöstapojen opettaminen nyt vauvan kohdalla ovat vielä vähän hankala panna täytäntöön tai ainakana opetus ei vielä suuremmin näy, vaikka pohjatyön olisikin jo aloittanut.

Pohjatyö aloitettu! Imuri kourassa jo 8,5 kk iässä. Meidän perheessä imurointi on miesten homma. 

No, kun Bonbon sitten syntyi, niin kirjasta saamani ajatukset menivät erittäin nopeasti romukoppaan. Bonbon teki alusta asti hyvin selväksi, että hän kaipaa paljon syliä, läheisyyttä, ihoa ja lämpöä, myös öisin. Hän myös ilmoitti, että nyt on nälkä tai muu hätä, eikä nyt mitään le pausea odotella edes yöaikaan. Älkää käsittäkö väärin, Bonbon oli etenkin aluksi varsin helppo vauva - kun vaan sai olla lähellä. Bonbon ei halunnut nukkua puolen metrtin päässä minusta "omassa sängyssään" ja miksi olisikaan halunnut, kun ensin oli viettänyt monta kuukautta mahassa ja sitten ensimmäiset päivänsä paitani sisällä. Aluksi Bonbon nukahti vielä vähän milloin minnekin, mutta taisi hän parhaiten nukkua sylissä. Vähän myöhemmin rinnalle nukahtaminen oli kaikkein tehokkainta.

Keittiöstä löytyy kaikkea ihanaa.

Hyppäsin tähän vauvantahtisuuteen mukaan melko nopeasti, vaikka jokin osa minusta pyristeli vielä vastaan. Etenkin rinnalle nukuttamisesta podin huonoa omaatuntoa ja mietin, että nyt pilaan vauvani kyvyn nukahtaa itsekseen. Neuvolassa kehotettiin opettamaan vauva nukahtamaan itsekseen jo varhaisessa vaiheessa. Nyt ihmettelen, että miksi ihmeesä edes mietin moisia! Mutta kai sitä erityisesti ensimmäisen lapsen kohdalla on vielä sen verran epävarma, ettei uskalla luottaa vaistoonsa. Koen, että olen tähän asti päässyt monessa asiassa helpoimmalla kuuntelemalla vauvaa ja vastaamalla nopeasti viesteihin, auttamalla nukahtamaan erinäisin keinoin ja antamalla yöllä maitoa. Kantamalla liinassa, kun vaunulakko alkoi ja pitämällä sylissä. Tietysti on hetkiä, jolloin vauvan on pakko odottaa, etenkin jos on jo useampia lapsia, mutta aina kun mahdollista. Ehkä Bonbon ei vielä opi nukahtamaan itsekseen, mutta eiköhän opi sitten, kun aika on kypsä.

Järjestelyhommia. 

En toki tarkoita, että kaikkien tulisi toimia samalla tavoin kuin itse olen toiminut. Kirjoitan tämän ehkä vain rohkaistakseni toimimaan kuten itselle ja vauvalle tuntuu parhaalta, vaikka neuvola tai muu taho neuvoisi muuta. Ja vanhempien jaksaminen on tietysti myös tärkeä ottaa huomioon, jos jossain asiassa vauvantahtisuus ei tuokaan helpotusta vaan väsymystä. Vauvat ovat erilaisia ja joku voi nukkua paremmin omassa rauhassaan kuin vanhempien vieressä. Toinen oppii vuorokausirytmin nopeammin kuin toinen. En tarkoita myöskään, etteikö vauvaa saisi opettaa vaikkapa juuri vuorokausirytmiin tai vaikka sitten nukahtamaan itsekseen, jos se vain tuntuu itsestä luontevalta. Mutta miksi ihmeessä niin moni puhuu vähän häpeillen siitä, että on ottanut vauvan yöllä viereensä tai nukuttanut rinnalle. Ihan turhaan! 

On ihana vetää pyyhkeet yksitellen lattialle. Tänään tosin hankin tylsät uudet kopat, joista pyyhkeiden kaivaminen on astetta työläämpää. 

Palatakseni kirjaan, siinä puhuttiin myös paljon siitä, että rankalaiset kasvattavat lapsiaan itsevarmasti ja stressaamatta, koska heillä on vahva perinne tietynlaisesta kasvatustyylistä. He eivät pode  syyllisyyttä valinnoistaan, sillä on ikään kuin itsestään selvää, että heidän keinonsa toimivat. (Tuskin oikeasti ihan kaikki ranskalaiset kuitenkaan kasvattavat lapsiaan ihan samalla muotilla, mutta näin kirja antaa ymmärtää). Ehkä avainsana onkin se, että pitäisi vaan kasvattaa ja hoitaa lastaan itsevarmasti valitsemallaan tavalla ja häpeilemättä kertoa, että tämä on toiminut meillä, vaikka jokin muu taho kehottaisikin muuta. Ja toki muuttaa tapojaan, jos jokin toinen tapa alkaakin tuntua sopivalta. Ranskalainen tyyli hoitaa vauvaa ei ole ainoa tapa toimia "stressittömästi". Tai niin stressittömästi, kun lapsia nyt ylipäätään pystyy kasvattamaan...

Ja kun esteet on raivattu tieltä, päästään pääasiaan: sähköjohtoihin. Tässä vaiheessa äiti kyllä pistää pelin tylsästi poikki. 

Oletko tutustunut Pamela Druckermanin kirjaan? Mitä ajatuksia "ranskalainen kasvatustyyli" sinussa herättää?

Mitä kuuluu äitiyspakkaus?

Äitiyspakkaus on ihana asia! Se on paitsi käytännöllinen, ihanan tasa-arvoinen, myös tärkeä askelt vanhemmuuteen, etenkin ensimmäisen lapsen kohdalla. Jotenkin äitiyspakkauksen hakemiseen konkretisoitui paljon sitä intoa ja odotusta, joka oli siihen asti tuntunut vielä varsin epätodelliselta. Muistan elävästi, kun raahasin valtavaa laatikkoa pitkin Maarian katua kotiimme ja kuinka ihanaa oli avata se ja ihmetellä, mitä kaikkea se sisältää. Kaikki vaatteet tuntuivat niin pikkuruisilta ja söpösiltä ja pidin todella 2015 pakkauksen värimaailmasta. Nyt kun uusi pakkaus on jälleen julkistettu, aloin muistella ja miettiä omaa pakkaustamme. Täältä voit lukea mietteitä, kun pakkaus oli upouusi. 

Nukkumapaikkana pakkaus ei ollut Bonbonin mieleen, mutta näköjään leikkipaikkana se toimii kivasti. Kuvasta ei näy, mutta päällä on toffee-raidalliset äitiyspakkauksen housut. 

Usein uusi pakkaus saa myös arvostelua osakseen. Osa taas on sitä mieltä, ettei ilmaiseksi saatua, mahtavaa etuutta saa ollenkaan arvostella ollenkaan. Ei saisi esittää myöskään mielipidettä siitä, minkä vuoden pakkauksen olisi halunnut tai pettymystä, jos saakin eri vuoden pakkauksen, mikä oli itselle mieleinen. Ymmärrän molemmat pointit. Minusta on ihan ok sanoa, mikä on itselle mieleen ja mikä ei. Makuja on monenlaisia ja runsaaseenkaan pakkaukseen ei millään saa mahdtumaan kaikkia miellyttäviä sävyjä. Myös laadun arviointia mielestäni voi tehdä, kunhan sen tekee kohteliaasti. Ehkä kyse on klassisesti siitä, miten asiat ilmaisee. Kuulostaa vähän eriltä sanoa, että onpa ruma tai että ei ole ihan minun mielivärini. Pakkauksessa on sekä aina sekä hittejä että huteja ja ne eivät välttämättä ole kaikilla ihmisillä samat. 

Toppavaatteet pääsevät äitiyspakkauksen top kymppiin.

Aivan ehdoton ykkönen äitiyspakkauksessa meillä on ollut merinovillainen alushaalari. Se oli syksyllä ennen kantotakkiaikaa aivan loistava liinaillessa, sillä siinä ei tullut sisälläkään kuuma ja lämmitti sopivasti ulkona. Koko oli väljä, joten se menee vielä (meidän minille) hyvin nyt keväälläkin, kun kantotakki jää pois käytöstä. Nyt myös vanuhaalari on päässyt muutaman kerran käyttöön ja sekin vaikuttaa oikein hyvältä. Toppahaalari on sen verran reilua kokoa, ettei ole vielä ollut käytössä, mutta se pääsee testiin tulevalla Lapin matkalla. Myös toppatumput ja töppöset ovat olleen mieleen, vaikka toinen töppösistä onkin valitettavasti tippunut ja hävinnyt. 

Valkoiset perusbodyt olivat hyviä viileän kesän alusbodyja. 

Äitiyspakkauksen  sisävaatteet ovat valikoituneet käyttöön vaihtelevasti ja osa on jäänyt jopa kokonaan käyttämättä.  Olisin mielelläni käyttänyt kaikki vaatteet vaikka puhki, enkä ole karsastanut vaatteita siksi, että ne ovat äitiyspakkauksesta. Hassu ajatuskin! Aluksi eniten käytimme pieniä valkoisia puuvillabodyja, jotka olivat viilänä kesänä kiva lisä pienellä asujen alla. Nyt ne ovat jääneet pois silkkivillaisten bodyjen tieltä, joita olemme käyttäneet syksystä asti. Ruskovillan villabody olisi ehdottomasti hyvä lisä äitiyspakkaukseen. Äitiyspakkauksen froteesukat ovat olleet parhaat sukat, jotka meillä on ollut ja olen yrittänyt metsästää vastaavia muualta, mutta en ole löytänyt. Myös sukkahousut olivat loistavat, mutta nyt myös korvautuneet villaisilla versioilla.

Nyt olemme ottaneet käyttöön suloisen toffee-valkoraidallisen bodyn ja housut, joka on yllätyksekseni ehkä yksi suosikkini pakkauksen asuista, vaikka ei olekaan karkkisväri. Yksi syy on paksun tuntuinen ja pehmeä kangas, joka tuntuu jämäkämmältä kuin osa muista pakkauksen vaatteista. Kiitosta annan myös kauniille, vihreälle pöllöbodylle, joka on käännettävien hihojen ja jatkoneppien ansiosta pitkäikäinen. Ehkä toivoisinkin pakkaukseen enemmän tällaisia: vähemmän, mutta pitkäikäisempiä ja laadukkaampia. Tai vaikka bodyn jatkopala mukaan pakkaukseen!

Lisää säätöbodyja pakkaukseen! Tuo valkoinen body on melko ohutta kangasta ja ehkä tulee käyttöön vasta keväällä. 

Ymmärrän, että pakkauksen sisällöt pitää kilpailuttaa ja valita se edullisin. Valitettavasti osa bodyista on luultavasti tästä syystä olleet meidän käyttöömme harmillisen ohutta trikoota ja koska Bonsku ei ole lämminverisintä tyyppiä, niitä ei ole etenkään nyt talvella oikein tullut käytettyä. Trikoo on ollut lähes läpikuultavan ohutta ja joko niissä on tullut kylmä tai sitten villainen alusbody kuultaa ikävästi läpi. Jälkimmäinen tilanne on tietysti puhtaasti esteettinen ja turhamainen. Koska äitiyspakkauksen kaikki vaatteet ovat varsin väljää mitoitusta, ehkä osa näistä menee alusbodyina keväämmällä, kun villabodyt jäävät pois. Osa käyttämättä jääneistä vaatteista on johtunut käytännön syistä ja makukysymyksistä. Minusta esimerkiksi potkuhousut ovat olleet hankalia käyttää, joten en niitä parin kokeilun jälkeen ole käyttänyt. Pakkauksen housut taas näyttivät meidän ohkaisella pojalla löysiltä, valuvilta kalsareilta, vaikka pyöremmillä vauvoilla ne istuivat oikein söpösti. Ne ovat toimineet meillä varavaatteina, sillä ne on saanut sullottua kätevästi pieneen tilaan. Varsinaisesti käyttämättä nekään siis eivät ole jääneet. 

Tämä suloinen nelikko on jäänyt lähes käyttämättä. Mietin, miten käyttäisin nämä. Ehkä hyödynnän kankaat jotenkin. 

Mielestäni makuupussi on yksi äitiyspakkauksen klassikkotuotteista ja ainakin omani on edelleen tallella ja käytössä mumilassa. Meillä se on toiminut "päiväunipussina", sillä siihen on kätevä sujauttaa vauva nukkumaan päivällä, kun taas yöllä käytämme unipussia, joka pitää erikseen pukea päälle. Myös moni muu vauvan hoitoon liittyvä tarvike on päässyt säännölliseen käyttöön: kylpypyyhe, kylpylämpömittari (aluksi), harsot, kestovaippa, patjansuojus, ruokalappu jne. Vain harja ja kynsisakset ovat olleet vähällä käytöllä, kun karstaa tai hiuksia Bonskulla ei ole ollut ja kynsisakset olivat jotenkin liian jäykät. 

Makuupussista unohtui ottaa kuva, mutta tässä runsaasti käytetty yöpuku ja lakanat. 

Entä arvio tämän vuoden pakkauksesta? Minusta siinä oli ihanan rohkeita värejä ja pidän siitä, että kirkkaita yksivärisiä bodyja oli useampia. Ehkä pidän viime vuoden eli "oman pakkaukseni" kokonaisuudesta hieman enemmän, mutta toisaalta uudessa pakkauksessa on muutamia erityisen ihanan näköisiä tuotteita, kuten keltaiset housut, kuviollonen kietaisubody ja suloinen pupupehmo "Hyssälä". Tuotteiden laatueroista on tietysti vaikea sanoa mitään. Olen miettinyt paljon, otanko pakkauksen mahdollisen seuraavan lapsen kohdalla. Ensimmäisen lapsen kanssa sen mukana sai oikeasti paljon hyödyllisiä tarvikkeita, toisen lapsen kohdalla ne ovat jo valmiiksi. Toisaalta äitiyspakkaus on myös kiva konkreettinen muista ja olisi kiva, että kaikilla lapsilla olisi "oma pakkaus". En tiedä, onko tällä kyllä lapsille itselleen mitään väliä. Ehkä mietin asiaa oikeasti vasta sitten, jos sen aika tulee. 

Kerro omia mietteitäsi äitiyspakkauksesta! Käytitkö omasi puhki vai jäikö osa tarvikkeista käyttämättä?

Aurinkoinspis"

Olohuoneessa on jälleen uusvanhaa sisustusta. Tällä kertaa en hankkinut yhtään uutta tyynyä!

Aurinko on tainnut saada yhden jos toisenkin heräämään talvihorroksesta ja on ollut ihana kuunnella ihmisten ihastelua kauniista säästä. Yleensä kun sitä vaan päivitellään, miten on liian kylmä tai kuuma, liian paljon tai liian vähän lunta. Liian talvi tai ei talvea ollenkaan. No, nyt ainakin on ollut oikein mallikkaan kaunis kevättalvi. Auringosta innostuneena sain tällä viikolla sisustusinspiraatiopuuskan ja sain kotona pitkästä aikaan jotain aikaiseksi. Päivät kun kuluvat yleensä löllötellessä, kyläluutina ja ihan vaan arjen askareissa. Annoin sisustusinspiksen muhia hetken mielessäni ja sitten toteutin sen (lähes) kertarysäyksellä. Tottapuhuakseni tänään ei kyllä aurinko paista, mutta sisustuksen viimeistelin jo aiemmin tällä viikolla.

Valitsin värilasikokoelmastani kaikkein keväisimmät ja asettelin liinavaatekaapin päälle. Tai siis Haisukaapin päälle. 

Makuuhuonekin sai uuden ilmeen vanhoista tyynyistä. Tai no, toisen jäänsinisen tyynyn ostin alesta alkuvuodesta.

Pitkään makkarissa on vallinnut lime-pinkki-värimaailma vähän vaihtuvin maustein. Niin ei ole ollut aina, vaan blogin alkuaikoina makuuhuoneessa oli turkoosia ja vihertävää. Tyynyvalikoima on vuosien varrella karttunut ja nyt löytyi uusi, raikas yhdistelmä ja värit palautuivat turkoosi-vihreä-akselille. Myös matchy-matchy-ruusutyyny pääsi taas esiin. Viime vuonna hankittu taulukin sopii joukkoon mukavasti. Bonbonin nurkkaus sen sijaan entistäkin värikkäämpi. Miellän sen vähän eri saarekkeeksi, niin ei haittaa, vaikka värit ei ihan mätsääkään. Myös Bonbon mieltää sängyn eri saarekkeeksi ja välillä protestoi sinne siirtämistä. Hän varmaan ajattelee, että me nukumme hänen sängyssään, eikä hän meidän sängyssämme. Ja taitaa olla oikeassa, hänellä nyt vaan sattuu olemaan kaksi sänkyä.

Jumppapallolle en aio tehdä uutta päällistä, vaikkei se enää soinnukaan täydellisesti sisustukseen. 

Bonskun nurkka. Parasta on kurotella yöpöydällä olevia asioita pinnojen välistä. 

Olohuoneeseen keksin herkullisen yhdistelmän. sitruunan keltaista ja pinkkiä. En käsitä, miten en ole ennen yhdistänyt näitä keskenään! Piskett ja Pollar pääsivät sohvalle, tähän asti he ovat majailleen makkarissa. Olohuoneen sisutukseen on myös lisätty kirkkaita yksityiskohtia lelujen muodossa. Äitini löysi kivat, keltaiset muovikorit jostain marketista ja ne ovat olleet ihan loistavat. Koppa täyteen leluja, koppa kumoon lattialle ja Bonbon kopan ääreen. Aamukahvit pelastetttu!

Piskett ja Pollar köllöttelevät nyt tyytyväisinä olkkarin sohvalla. 

Lattioiden sisustaja työssään.

Muitakin käytännön sisustuselementtejä on tullut hankittua, lähinnä juuri erilaisia säilytyskoreja. Miehen epämääräiselle kenkäpinolle hankittiin säilytyskopaksi rottinkinen valkoinen kori. Minä puolestani yritän pitä omia epmääräisiä saapaskasojani ruodussa muuten. Muuta eteisroipetta varten taas kaksi tummansini-valkoraidallista koria, jotka myös kätevästi blokkaavat tien keittiöstä eteiseen. Bonbonin mielestä on ehdottomasti päästävä eteiseen ja erityisesti kenkiä nuolemaan/roskapussille/portaista, jos keittiössä on tarkoitus tehdä ruokaa.

Inhoan miehen kenkäkasoja lattialla, vaikka oikeasti omat saappaani ovat vielä pahemmassa kasassa... Miten sitä omat sotkut eivät ole ollenkaan niin häiritseviä?

Uusi, toistaiseksi vauvankestävä säilytysporttiratkaisu.

Tietysti vähän kukkiakin piti hankkia jo. Narsissit tuovat kevään! Tai oikeastaan kevättalven, sillä en ole vielä valmis päästämään talvesta kokonaan irti. Onneksi vielä on lunta. Kesän jälkeen kukkien kastelu unohtui tyystin, eikä onneksi talvella callunoita tarvinnutkaan kastella. Nyt täytyy ottaa itse niskasta kiinni... Se vaan unohtuu niin herkästi, kun on paljon muuta mietittävää.

Narsissit ja krookukset säkäisevät vanhat callunat. Olisin heittänyt ne pois, elleivät ne olisi olleet jäätyneet kiinni purkkiin!

Tällä kertaa sain sisustutusprojektin (heh, kuulostaapa mittavalta) vietyä loppuun parissa päivässä, mutta välillä olen kyllä ollut melkoisen laiska kodin suhteen, mikä lienee ymmärrettävää. Lisäksi Bonbon on innokas sisustaja myös. Lelujen levittämisen lisäksi hänestä uusin trendi on täyttää keittiön lattia tyhjillä hillopurkeilla. Niitä on ihana vierittää milloin minnekin. Myös keittiöpyyhkeitä on kiva järjestellä. Katsotaan, millainen sisustaja hänestä kasvaakaan. 

Oletko sinä jo saanut aurinkosisustusinspiksen vai vain ahdistuksen pölyn määrästä?