Ägä-ägä-Äkäslompolo

Tunturinvalloittaja-Bonsku

Terveisiä Äkäslompolosta! Tai kyllähän te sen jo tiesittekin edellisen postauksen ja instagramin perusteella. Ensimmäinen Lapinmatka minulle ja Bonbonille ja oikein hauska reissu on nyt takana. Marja Hintikka liven kauden viimeisessä jaksossa aiheena oli sattuvasti perhelomailu ja sen kauheus. Meillä ei mukana ole ollut oksentelevia leikki-ikäisiä, mutta ainakin vauvan kanssa lomailu on ollut oikein kivaa, eikä yhtään sen ikävämpää kuin aikuisten kesken lomailukaan. Tämän kertaisen loman onnistumisesta on kiittäminen toisia isovanhempia, jotka olivat mukana reissussa, jolloin kaikki pääsivät vuorotellen hiihtämään. Bonbon oli selvästi ihastunut paikkaan, sillä kovasti koko viikon yritti opetella sanomaan Äkäslompolo, sillä niin innokkaasti hän toisteli "ägä-ägä-ägä".Tässä vielä vähän reissutunnelmia. 

Ihanaa, lunta! Säät suosivat ja vain pari osittain harmaata päivää osui reissuun. Kuvassa ekan illan auringonlaskut.

Olin jo pitkään haaveillut Lappiin matkustamisesta, sillä en tosiaan ollut koskaan ollut Suomessa Kuopiota pohjoisempana. Varasimme matkat pääsiäistä edeltävälle viikolle jo hyvissä ajoin ja pyysimme miehen vanhempia mukaan. Muut olivat käyneet Lapissa jo useampia kertoja, joten minä ja Bonbon olimme ainoat ensikertalaiset. Matkasimme ensin yöjunalla Rovaniemelle auto junassa ja ajoimme sieltä sitten Ylläkselle Äkäslompoloon. Myös yöjunassa olin ekaa kertaa, mistä olin suorastaan lapsellisen innoissani! Se hieman lievitti tuskaa, kun Bonbon vei alapedistä puolet ja heräsi joka kerta, kun juna pysähtyi. Mutta matkasta selvittiin ja onneksi Bonbon on viime aikoina viihtynyt (eli nukkunut) autossa paremmin kuin vielä jokin aika sitten. 

Päikkärit järven jäällä.

Äkäslompolosta olimme vuokranneet mökin, mikä oli mielestäni hyvä ratkaisu vauvaperheessä. Rytmin sai miettiä täysin vapaasti ja käytettävissä oli pyykkikone. Mökki oli perus kasaririvarimökki, mutta oikein passeli. Ja sattumalta täysin sama huoneisto, jossa miehen veljen perhe ja mies olivat kuusi vuotta sitten yöpyneet vastaavalla reissulla! Uskomaton sattuma! Ainoa miinus mökissä oli vähän erikoinen lämmitys- ja tuuletusjärjestelmä, jota ohjailtiin liesituulettimen (!?!?!?!?) kautta. Yhteiselo mökissä sujui hyvin ja suuremmilta konflikteilta vältyttiin.

Välillä mökkihöperöitiin ja kokeiltiin uusia sidontoja. Kuvassa Mermaidcarry 2.0. Vähän liian iso kuppikoko. 

Munkit ja kaakao, hiihtoretkien kohokohta. Kuvassa myös Maarianheinämehua, joka maistui minusta karvasmantelille. 

Kukaan meistä ei ole laskettelija, joten vietimme päivät hiihtäen. Minä tein yhden lenkin päivässä perinteistä ja se riitti minulle hyvin. Mies sen sijaan hiihti matkana aikana 200 km! Huh! Hiihtoretken päässä odotti aina latukahvila ja monet munkit ja yhdet lätyt tuli viikon aikana pisteltyä poskeen. Osa latukahviloista oli kyllä täynnä aikamoista Lappi-kitchiä, mutta ainakin savottakahvila Elämänluukku oli pelkistetympi ja tästä syystä suosikkini. Hyviä munkkeja sai silti joka paikasta! Kommelluksilta ei täysin vältytty. Ekana iltana tulin yhden vaativan laskun osittain pyllymäkeä alas, kun en vaan uskaltanut aurata suksilla. Viikon aikana auraustaitoni kehittyivät kyllä huimasti, mutta onneksi ei kovin jäisillä laduilla tarvinnut kokeilla. Yhdellä hiihtoretkellä toinen sauvani sanoi naks ja katkesi keskeltä. Takaisin mökille hiihdimme sitten minä kahdella eri pituisella sauvalla ja mies vain yhdellä sauvalla. Tasoitti kivasti hänen vauhtiaan!

Hiihtoretki anopin kanssa sujui oikein sopuisasti. 

Pitkäperjantaihin sopi harmaa sää ja katkennut sauva. 

Koin myös reissulla yhden elämäni täydellisimmistä hiihtolenkeistä. Pääsin matkaan ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni, aurinko paistoi, ladut olivat täydellisen luistavat ja nanosukset kulkivat huippuvauhtia. Hillalettu maistui ja koska olin ennätysnopeasti takaisin perillä, hiihdin vielä lisäksi järven päästä päähän auringon lämmittäessä täydellä terällä. Kompensoi mukavasti ensimmäisen päivän järkyttävää laskua. Toinen parhaista elämyksistä oli Kuer-tunturin laelle kipuaminen koko perheen voimin lumikengillä ja Bonbon selässä liinassa. Tarkoitus oli, että mies kantaisi puolet matkasta Manducassa, mutta se jäi mökille. Onneksi jaksoin hyvin kantaa Bonskua koko matkan. Nousun hän nukkui ja alastullessa tuli vähän nälkäitkua, mutta siitäkin selvittiin laulamalla tuttuja iltalauluja. Lumikengät olivat ehdottomat vauvan kanssa, sillä niillä pystyi helposti kävelemään jyrkkääkin nousua, kun taas tavallisilla kengillä olisi mennyt aika töpöttelemiseksi.

Tunturin laki siintää jo. Näille main jäi myös kameran linssinsuojus. 

Tääl ollaa! Liinan sidonta hieman repsahti liukkaan haalarin vuoksi, mutta mukavalta tuntui molemmista.

Matka huipentui lauantai-iltana kummipoikamme synttäreihin. Vanhimman kummipoikamme perhe oli sattumalta myös Äkäslompolossa ja koska emme ole varmoja pääsemmekö varsinaisiin juhliin ensi kuussa, päätimme varmuudeksi juhlistaa synttäreitä jo ennakkoon. Söimme ensin illallisen heidän majapaikassaan ja sen jälkeen tarjolla oli vielä kakkua. Erittäin passeli reissun lopetus! 

Bonbon lumituristina. Lumen heittely ilmaan oli hauskaa, vaikka ensin lumi ja pulkka olivat vähän epäillyttäviä. 

Ilmeisesti Lapin ilmassa oli jotain taikaa tai sitten minä olen vaan niin hyvää seuraa, ettei parin tunnin päikkäreitä malta nukkua, ellen ole hiihtolenkillä. 

No miten Bonbon sitten pärjäsi, kun perheloma ei ollutkaan yhtään niin kauheaa kuin Marja Hintikka liven perusteella olisi voinut kuvitella? Hän kehittyi viikon aikana huimasti: oppi seisomaan 9 kk:n kunniaksi tukea vasten, tutki innokkaasti mökkiä (kuivauskaappi oli ihana), leikki keskittyneesti mummun tuomilla leluilla ja nukkui ennätyspitkiä päikkäreitä! Hän myös oppi tykkäämään lumesta ja ajelemaan pulkalla sekä myös nukahtamaan sen kyydissä. Mitä ilmeisemmin myös Bonskulla oli lomalla hauskaa, varsinkin kun viihdyttäjiä ja sylejä riitti. Saavuimme kotiin maanantai aamuna ja pari päivää ilmassa oli reissuväsymystä, eivätkä pitkät päiväunet valitettavasti siirtyneet toistaiseksi kotioloihin. Isovanhemmille kuuluu kyllä iso kiitos, sillä tämän tyyppinen reissu olisi ollut hankalampi toteuttaa vain oman perheen kesken. 

Rohkeasti kohti seuraavaa perhelomaa!