Tutkimusretki Tallinnassa

Tallinnan katuja tallaamassa. 

Vanha kaupunki oli yhtä kaunis kuin muistin. 

Pari viikkoa sitten perheemme suuntasi mummun ja vaarin eli miehen vanhempien kanssa Tallinnaan. Edellisestä Tallinnan matkasta oli vierähtänyt jo kahdeksan vuotta ja yleensä matkat ovat olleet päivän tai parin piipahduksia. Odotin innolla, mihin kaikkeen kokonaisessa viikossa ehtisikään tutustua. Pitkälti tutustuimme Tallinnaan Bonskun kanssa kaksin, sillä muu porukka osallistui suunnistuksen veteraanien mm-kisoihin ja samassa yhteydessä järjestettävälle rastiviikolle. Matkailu kahdestaan vaaperon kanssa sujui melko mutkattomasti - siihen saakka kunnes mahatauti yllätti. Kokoan tähän kivoja paikkoja viikon varrelta teemajärjestyksessä. Iso kiitos Lähiömutsin Tallinna-aiheisille postauksille, joita seurasin joinain päivinä lähes orjallisesti. 

En ole pitkään aikaan ollut kunnon hiekkarannalla. Piritan ranta olisi varmasti ihana paikka hellepäivänä - ja tosi täysi!

Jos ei pääse uimaan, rannalla voi vaikka kokeilla karhukävelyä.

Jos säät olisivat olleet kesäisemmät ja jos vesi olisi ollut paremmassa kunnossa, olisimme varmasti viettäneet aikaa Piritan ihanalla rannalla. Harmikseni rantavahti tuli ilmoittamaan veden laadun olevan huonoa, emmekä uskaltaneet rantavettä pidemmälle. Emme olisi menneet rantaveteenkään, jos olisimme tienneet, mutta emme löytäneet rannalta varoitusta veden laadusta. Onneksi hiekallakin oli kiva touhuta ja pelleillä ja maanantaina ilmakin oli vielä kohtuullisen lämmin. Loppuviikollakin sää suosi turisteja puolipilvisellä säällä ja vasta aivan viimeisenä päivänä satoi.

Pietari Suuren makkarissa. Sänky oli hänelle kuulemma liian pieni.

Bonsku missasi palatsin huikeat kukkaistutukset. 

Kadriorgin puistoalue on mielestäni ykköskohde, jos aikoo perheen kanssa viettää aikaa Tallinnassa. Kävimme siellä Bonskun kanssa kahteen otteeseen, ensin koko porukalla ja loppuviikosta kahdestaan, kun mies oli mahataudin kourissa. Puistossa on paljon kauniita alueita vaelleltavaksi päikkäreiden aikana, kiva leikkipuisto sekä montakin hyvää museota. Me vierailimme kolmessa. Alueella on myös kauniita taloja ihailtavaksi. Syömässä kävimme ihan puiston kulmalla olevassa ravintolassa, mutta annokset olivat ehkä aavistuksen pieniä hintaansa nähden, vaikka maukkaita olivatkin.

Leikkipuistossa oli kiva temmeltää. Taustalla lastenmuseo Miiamilla. 

Bonsku oli innokas museovieras. 

Kadriorgin puisto on alunperin rakennettu Pietari Suuren vaimolle Katariinalle. Kävimmekin heidän "kesämökissään", jossa on mukava pieni museo. Lastenmuseo Miiamillaa suosittelen ehdottomasti erityisesti leikki-ikäisten kanssa, mutta kyllä tuo reilu 1-vuotiaskin siellä viihtyi koko rahan edestä. Museossa saa leikkiä ja kokeilla ja kaikkeen saa koskea. Myös Baltian suurin taidemuseo Kumu sijaitsee Kadriorgissa ja pakko sitäkin on suositella, sillä se oli minusta yksi parhaista museokokemuksista pitkään aikaan. Sopivan kokoiset ja mielenkiintoisesti kootut näyttelyt johdattelivat läpi Viron modernin- ja nykytaiteen historian. Lisäksi juuri nyt paikalla oli upea näyttely Viktoriaanisen ajan naistenmuodista ja vaatetuksesta. Ei voi kuin kehua!

Kumussa oli klassista taidetta...

... ja modernista taiteesta nykytaiteeseen. 

Pukunäyttely oli huikaiseva. Käsittämätöntä, että joskus nuo ovat olleet oikeasti jollain ihan käytössä. 

Reissun aikana kävimme myös parissa muussa museossa. Nuku-nukketeatterimuseo sijaitsee vanhassa kaupungissa ja se oli myös oikein mukava tuttavuus. Ehkä Bonbonin ikäinen ei saanut museosta kovin paljon irti, mutta toisaalta eipä sisäänpääsy häneltä mitään maksanutkaan. Lähtöpäivänä kävimme sataman lähellä sijaitsevassa Arkkitehtuurimuseossa vähän extempore, mutta museo osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Pienehkössä museossa oli esillä Viron arkkitehtuuria sekä mielenkiintoinen näyttely arkkitehdin työvälineiden muodonmuutoksesta. 

Bonbon auttoi urheasti kolmen pannukakun urakassa Kompressorissa.

Syöminen on tietysti olennainen osa matkaa ja löysimmekin reissun aikana lähes poikkeuksetta hyviä ravintoloita ja kahviloita. Von Krahli Aedista kirjoitinkin jo hääpäiväpostauksessa. Sen sisarravintola Vegan oli myös hyvä, laaturuokaa kohtuuhinnalla. Telliskiven kauppakeskuksen ytimessä sijaitsevassa F-Hooneessa söin superedullisen ja maistuvan lounaan, kun satuin osumaan sopivaan saumaan. Välillä ravintola olikin aivan piukassa. Yhtenä aamuna söimme herkulliset aamiaismunakkaan myös Telliskivessä Kivi Paber Käärid -ravintolassa (jossa kaikki on gluteenitonta vinkeiksi keliaakikoille). Ei todellakaan gluteeniton suositus puolestaan on lättypaikka Kompressor, jonka bongasin Elinan blogista matkan aikana. Valtavan kokoiset täytet lätyt alle viidellä eurolla! Mies ei uskonut, että yksi riittää, mutta voin kertoa, että 1,5 lätyn jälkeen me olimme kaikki aivan täynnä. Onneksi Bonsku söi myös oman osansa. 

F-Hoone trendikkäästä kuvakulmasta. Paikka oli kivan rosoinen ja lattekin tarjoiltiin kolhiintuneesta matkamuistomukista.

Vegaaniannos V:ssä. En kyllä muista mitä tämä sisälsi. 

Kahviloista suosikeiksi nousivat August, Must Puudel sekä Sinilind. Nämä kaikki olivat sellaisia sopivan trendikkäitä ja kuitenkin kotoisia kahviloita. Oikeastaan koko Tallinna on pullollaan kivoja kahviloita, joten ihan sama minkä valitsee. Palvelu oli kaikissa ystävällistä ja tarjoilijat puhuivat todella hyvää englantia. Entisestä kivikasvoisuudesta ei ole tietoakaan, minkä vielä muistan kymmenen vuoden takaa. Suomalaista "tiskillä maksajaa" tosin hämmensi tarjoilijoiden into työntää asiakkaat pöytiin, joissa sitten piti odottaa, kun kaikki olisi hoitunut tiskillä käden käänteessä. 

Kalamajan ja Telliskiven puutaloja. 

Vanhassa kaupungissa jaksoimme kierrellä monena päivänä, sen verran viehättävä se on. Halusin myös tutustua johonkin uuteen, joten gentrifikaation kokenut Telliskiven ja Kalamajan alue kiinnosti minua. Ja kyllähän se olikin kivaa aluetta. Osin ränsistynyttä, osin korjattua, puutaloa, modernia ja vanhaa tehdasrakennusta vieri vieressä. Telliskivi Loomelinnak onkin oikein hipsterin unelmien täyttymys, mielenkiintoisia putiikkeja ja ravintoloita pullollaan. Erityisesti pari lastenvaateliikkeet Minu väike maailm ja  Nona olivat ihania. Kävimme pikaisesti lauantaina myös Telliskiven kipputoritapahtumassa, mutta sadepäivänä tarjonta oli melko surkea. Aurinkoisena päivänä tilanne olisi varmasti ollut toinen. 

Telliskivi on kokemassa gentrifikaation.

Vintageliikkeitäkin tietysti piti etsiä. Osa netistä löytämistäni liikkeistä ei ollut enää toiminnassa, mutta pari helmeä löytyi. Aivan upea Fankadelik ei kalpene Amsterdamin tai New Yorkin huippuliikkeille, niin upeita mekkoja oli liike pullollaan. Valitettavasti myös hintataso oli sen mukaista, joten tyydyin ihailemaan. Pienestä ja suloisesta Annimari-vintageliikkeestä sen sijaan löysin aivan ihanan omenanvihreän 60-lukuisen villamekon. Jossain kolmannessakin liikkeessä kävimme, mutta sen nimi ei jäänyt mieleen. 

Reissu oli oikeastaan vanhan kaupungin kiertelyä lukuunottamatta täysin uudenlainen näkökulma Tallinnaan. Koko kaupunki oli muuttunut valtavasti kymmenessä vuodessa, nyt oli mukana vaapero, eikä shoppailu ostoskeskuksissa kiinnostanut juurikaan. Kaikenlaista mielenkiintoista jäi varmasti kokemattakin, mm. kylpyläreissu mahataudin vuoksi, mutta onneksi ennen taudin varsinaista iskua ehdimme tehdä kaikenlaista. 

Millaisia muistoja sinulla on Tallinnasta tai olisiko lisävinkkejä tulevaisuuden varalle?