Kirje nuorelle murehtija-Karkkikselle

Vaikka olen luonteeltani positiivinen ja pyrin näkemään asioissa hyvät puolet, olen yhtä aikaa myös paatunut murehtija. Murehdin etukäteen usein asioita, jotka jälkikäteen ovat olleet aivan turhia murehtimisen aiheita. Jos vastaan on tullut vaikeuksia, ne harvoin ovat olleet juuri niitä, mitä olen etukäteen murehtinut. Ja niistä vaikeuksista taas olen selvinnyt ajan ja positiivisen asenteen kanssa ja välillä kovalla vaivannäöllä. Mutta selvinnyt. Eilen näin muutamia teinityttöjä, jotka kihersivät ja kikattivat pojista sun muusta. Niin huolettoman kuuloista, mutta muistan ainakin itse, miten siinä kaikessa kevyen kuuloisessa hömpässä oli myös raastava puolensa. Aloin miettiä, mitä itse silloin surin ja murehdin ja toisaalta odotin elämältä. Ajattelin listata tähän muutamia turhia murheita ja muita pohdintoja teinivuosilta ja miten sitten kävikään.

Voi tuo toppi oli niin hieno! Punaiset hiuket taas, noh, niitä en kaipaa. 

Esiteini-Karkkis murehti aikuistumista. Lapsuus oli niin hauskaa aikaa ja kohta se loppuisi. Toisaalta tietysti kasvaminen myös houkutteli, mutta leikkien ja huolettomuuden jättäminen tuntui surulliselta. Vielä rippikouluiässä inhosin jokaista rippijuhlien onnittelukorttia, jossa viitattiin lapsuuden taaksejäämiseen. Nyt tiedän, että vaikka aikuisuus tuo mukanaan vastuuta, niin kyllä nyt edelleen saa olla yhtä lapsellinen ja höpsötellä aivan kuten ennenkin. Jopa vapaammin kuin (esi)teininä, kun ei tarvitse enää nolostella tai hävetä. Tämä kuulemma helpottaa entisestään iän karttuessa. 

Tässä vielä hetken punaiset hiukset ennen värjäystä ja pätkäisyä. 

Teini-Karkkis ihastui vähintään parin kuukauden välein palavasti uuteen poikaan. Tunteet olivat yleensä varsin yksipuolisia, mikä tietysti murehdutti. Kaikilla muilla tuntui olevan vähintään jonkinlaista säpinää ja ystävä toisensa jälkeen alkoi seurustella. Jälkikäteen sanoisin teini-karkkikselle, että ihastu ihmeessä ja nauti niistä kaikista haaveista. Et tee myöhemmin mitään entisillä poikaystävillä. Entisiä ihastuksia on sen sijaan hauska muistella ja vähän naureskella. Onneksi myös sen ensimmäisen ja ainoan poikaystävänkin aika tulee, eikä silläkään ole mitään merkitystä, että menet naimisiin ensimmäisen poikaystäväsi kanssa. Sitäkin nimittäin teini-Karkkis murehti, sillä onhan se nyt ihan typerää mennä naimisiin heti ensimmäisen sopivan kanssa. 

Hurmaavia meikkikokeiluja ja tuon paidan laiton kierrätykseen vasta tänä vuonna! Lojui tosin käyttämättömänä urheiluvaatteiden joukossa, kun teknisen vaatteet ajoivat puuvillan ohi. 

Lukioiässä Teini-Karkkis pelkäsi vähän kaikennäköistä. Vaikka koulu sujui suhteellisen helposti, aiheuttivat koeviikot ja isot koulutyöt stressiä, joka suuntautui itse koulutöiden sijaan kaikenlaisiin muihin murheisiin. Voi kun voisi sanoa silloiselle murehtija-Karkkikselle, että nuoruuden (yli)herkkyys ja turhat pelot väisyvät kyllä aikanaan. Jonkin verran murehdutti tulevaisuus ja uravalinnat. Valittuani lukion jälkeen OKL:n ja lastentarhanopettajaopinnot kieltenopiskelun sijaan, yksi suurin murheeni oli, että mitä jos en haluakaan enää opiskella kieliä niiden opeopintojen jälkeen, vaan menenkin suoraan töihin. Mikä ongelma se olisikaan ollut! Nuoriaikuis-Karkkis pyörittelee silmiään. Onneksi intoa opiskella riitti ja löytyi niiden kielien sijaan vielä sopivampi ala. Ja lukio-Karkkis, nauti siitä, että osaat paremmin kieliä nyt kuin luultavasti koskaan myöhemmin. Niiden ylläpito on hirveän vaikeaa! 

Kaikennäköisiä hiuskokeiluja. Tämä toppi oli muuten käytössä edelleen raskausaikana! Nyt se tuntui vähän lyhyeltä ja venyneeltä, joten voi olla, että pitää laittaa kietoon. 

Murehdin ja mietin varmasti myös monenlaista muuta asiaa, jotka nekin kaikki järjestyivät tavalla ja toisella. Mutta opinko tästä mitään? Ainakin edelleen tunnun olevan taipuvainen turhaan murehtimiseen. Murehdin tällä hetkellä vaikkapa sitä, saanko koskaan mahdollisen tulevien lasten kanssa jäädä kotiin pitkälle hoitovapaalle. Ehkä keski-ikäistyvä-Karkkis voisi tulla takomaan järkeä tämän hetken minulle ja kertoa, että sekin asia hoitui ihan hyvin. Tai sitten on vaan tyydyttävä opettelemaan jättämään murheet omaan arvoonsa. 

Mitä sinä haluaisit sanoa teini-itsellesi?