Ratkaisu kenkävihaajan töppösdilemmaan

Kun ensimmäisen kerran kokeilimme Bonbonille kenkiä, hän oli sitä mieltä, että ne kamalat kapistukset piti saada äkkiä pois jaloista. Kesällä ulkoilimmekin ensin sukkasillaan ja myöhemmin nahkatossuissa. Syksyn tullen jonkinlainen kenkäratkaisu oli kuitenkin pakko keksiä. Monet ensikengät maksavat mansikoita ja mietin, että mikä olisi varmin ratkaisu kenkien vihaajalle tottutteluvaiheeksi. Kysäisin asiasta kokeneemmilta äideiltä ja sain vastaukseksi Stonzit. (Tämä ei ole minkäänlainen yhteistyöpostaus!)

Pohdimme paloauton ja jääkarhun välillä ja pääsyimme autofanille ostamaan nämä. Tumppuklipsit estävät Stonzien häviämisen. Ne on ostettu ihan erikseen, vaikka sopivatkin täydellisesti paloautoihin.

Olin kuvitellut Stonzien olevan vain kalliit vauvan töppöset, joten olin sivuuttanut ne vaihtoehtona kokonaan. Olin tietoinen siitä, että nykyisin lapsille suositellaan joustavia ja kevyitä kenkiä, jotka eivät tue jalkaa liikaa, vaan mahdollistavat jalkaterän vapaan liikkeen, kuten paljasjalkakengät. Vähän erilaiset suositukset siis kuin aikanaan vanhempani saivat minun ensimmäisiä kenkiä hankkiessaan: mahdollisimma tukevat helpottamaan kävelyä ja tukemaan pikkuista. Perehdyttyäni Stonzeihin tarkemmin tajusin niiden olevan juuri sellaiset paljasjalkakengät, joita lapsille nykyään suositellaan. 

Toinen tossu on kiristetty ja toinen ei. Kokoa on helppo säätää. 

Niinpä hankin Ipanaiselta Bonskulle uudet, erityisesti taaperoille suunnatut Stonzit, joiden pohja on aiempaa mallia jämäkämpi, mutta silti mukautuvat. Ne ovat vedenpitävät (mutta eivät sovellu lätäkköleikkeihin, sillä saumat eivät ole teipatut) ja niissä on ohut fleece-vuori. Ostin Bonbonille M-koon, sillä olen kuullut Stonzien olevan isohkoa mitotusta. Tämä uusi malli on minusta kuitenkin pienemmän oloista ja L-kokokin olisi voinut olla hyvä. Stonzit on näppärä pukea jalkaan ja kiristää kuminauhat jalan ympärille. Välillä olen kuullut skeptisiä kommentteja, voiko niillä kävellä tai juosta, mutta hyvin Bonsku tuntuu niillä etenevän. Välillä jalka luiskahtaa kyllä kuminauhan väärälle puolelle, mutta menoa sekään ei ole haitannut.

Taapero-stonzin pohja on kenkämäinen, mutta taipuu hyvin joka suuntaan. 

Vaikka kengisäs on ohut fleece-vuori, kylmillä ilmoilla tarvitsee niihin sisälle jonkinlaisen lämpimän lisän. Stonzeihin myydään erikseen Linerzejä. Rahastusta, sanon minä ja ajattelin pärjätä ihan villasukilla tai muilla töppösillä. Niinpä innostuin tekemään Bonskulle söpöt huovutetut töppöset makkaravarsilla, jotka mahtuvat vielä hyvin Stonzien sisään. Käytin muistaakseni Hjertegarnin Incawoolia (vyöte hukassa ja samanlaista lankaa oli kahta eri merkkiä). Koska lankaa meni juuri vähän toista kerää, ei hinta kyllä ollut juuri Linerzejä edullisempi, mutta ovatpahan kivemman näköiset ja loppulangasta saan vielä vaikka pipon. 

Huovuttamattomat töppöset olivat aivan järjettömän isot. 

Pesu teki tehtävänsä. Samalla tuli uuden pesukoneen villaohjelma todettua hellävaraiseksi, sillä se ei huovuttanut tossuja yhtään. 

Ohjeena käytin Pizzicato Pampulan -blogista löytynyttä töppösten ohjetta. Ohje oli alle vuoden ikäiselle, joten loin muutaman silmukan lisää aluksi. Muistaakseni loin 42 silmukkaa, mutta en ole aivan varma, sillä en muistanut kirjata asiaa ylös. Tossut pienenivät huopuessaan muutaman sentin ja parin pesun jälkeen olivat juuri sopivat. Töppösosa on huopikasmaisen väljä, mutta varret pitävät tossut jalassa. Ja tumppuklipsit. Niillä kiinnitetään Bonskuun aivan kaikki tumpuista pipoon ja Stonzeihin. Muuten kaikki on koko ajan häviksissä. 

Tässä vaiheessa täytyy tunnustaa, että toinen varsi on vielä kesken, mutta hyvin töppönen on toiminut ilmankin. Varsi tosin pitää tossun paremmin paikoillaan. 

Näin töppöset asettuvat Stonzeihin. Varsi suojaa myös säärtä. 

Näillä mennään ja olen ollut hankintaan tyytyväinen. Toistaiseksi Stonzeja on käytetty ilman töppösiä, joko villasukilla tai ilman, mutta kylmemmillä ilmoilla paksut töppöset lienevät tarpeen. Suosittelen siis Stonzeja lämöpöisesti, vaikka aluksi olin itsekin epäileväinen, kun ne näyttävät niin tossumaisilta.