Taapertaen Tukholmassa

Pääsimme jälleen kerran lähes vuotuiselle Tukholman matkalle, kun hyödynsimme matkaan itsenäisyyspäivän. Hieman epäisänmaallista, mutta näin oli helpoin saada järjestymään koko perheen vapaapäivä keskellä viikkoa. Ja pitihän Bonskun nyt päästä ensimmäistä kertaa Tukholmaan vastan ulkopuolella! Viimeksi olimme siellä noin puolitoista vuotta sitten, kun minä  lyllersin supistelevan vatsani kanssa urhoollisesti koko reissun. Nyt siellä taapersi pikku taapero (tosin vain kuvainnollisesti, sillä emme laskeneet Bonskua vielä kävelemään Tukholman kaduilla).

Ei sentään matkustettu Idän pikajunalla.

Bonsku nautti jo terminaalista ja kiljui ja taputti riemuissaan. Hän arvasi, että nyt oli luvassa jotain spesiaalia. Valitsimme laivaksi Turusta lähtevän Viking Gracen, koska vakuutuin viimeksi sen mukavista parivuoteellisista hyteistä. Ah, kyllä parivuode voittaa ne taitettavat laivapunkat mennen tullen, etenkin vieressä nukkuvan taaperon kanssa. Valitettavasti Bonsku ei ollut nukkumisesta yhtään innoissaan. Bonsku kirmasi pitkin laivan käytäviä ja simahti vasta puolilta öin. Myöskään aikaista  herätystä hän ei oikein arvostnut, mutta siitä selvittiin. 

Sää oli mitä parhain. Aamun tuulikin tyyntyi päivällä ja kirpeä pikkupakkanen virkisti. 

Hotelliaamiainen on matkan tärkein ateria ja tällä kertaa suuntasimme suoraan laivasta läheiseen Scandiciin. Ja kyllä kannatti! Aamiainen oli runsas, kauniisti esillä ja erityisruokavaliotkin oli huomioitu melko hyvin. Jopa Bonbon veteli munakokkelia ja hunajamelonia hyvällä halulla, vaikka yleensä kieltäytyy aamuisin syömästä mitään. Hänkin selvästi ymmärtää hotelliaamiaisen päälle! Aamiaisen jälkeen jaksoimmekin touhuta läheisessä leikkipuistossa odotellen kauppojen ja muiden aukeamista. Tosin kävimme kyllä Åhlensilla vahingossa ennen aukeamista, kun vartija istui vieressä kahvilla, eikä huomannut meitä ollenkaan ja me luulimme, että kauppa olikin jo auki. Mitäs me myymälämurtautujat!

Rosendalin puutarhassa oli suloinen pieni herkkupuoti. 

Bonsku innostui kasvihuoneista "Kukka! Kukka! Kukka!"

Alkuperäinen suunnitelma Tukholmassa liittyi tällä kertaa joulumarkkinoihin, mutta niistä olikin viikolla auki oikeastaan vain pari hassua. Ensimmäinen paikka oli Rosendalin puutarhan puoti, mutta se ei kyllä ollut erityisen jouluinen myynnissä olevia jouluruusuja ja sypressejä lukuunottamatta. Paikka oli kuitenkin kaunis ja siellä oli kasvihuoneeseen rakennettu tunnelmallinen kahvila. Paikka olisi hieno juhlamiljöö. Toiset joulumarkkinat olivat Vanhassa kaupungissa ja ne olivat sympaattiset, mutta Berliinin jälkeen ne jäivät hieman vaisuiksi.  

Ihan mukavan hulppeita taloja Djurgårdenin liepeillä. 

Junibackenissa oli monenmoista leikittävää. 

Joulumarkkinoiden vähäisyys ei kuitenkaan jäänyt kaivelemaan, sillä reissulla sain toteutettua myös pitkäaikaisen haaveeni: pääsin käymään Junibackenissa! Kuulin paikasta ensimmäisen kerran, kun olin jo itse hieman "yli-ikäinen", mutta paikka kuulosti minusta kiehtovalta ihan näin aikuisenkin näkökulmasta. Ilman lasta siellä vaan ei ole tullut käytyä. Bonbon pääsi vielä ilmaiseksi sisään ja vaikka hänellä ei ole vielä aavistustakaan siitä, kuka on Katto Kassinen tai Mikko Mallikas, hänellekin paikka oli selvästi täynnä elämyksiä. Myös mies, jolla ei ole aavistustakaan siitä, kuka on Katto Kassinen tai Mikko Mallikas, piti paikkaa erinomasena ja hyvin toteutettuna. Junibacken ei ollut ollenkaan muovinen tai halpa, vaan erittäin kiinnostava ja laadukas elämys myös meille aikuisille. Erityisen hieno oli satujuna, joka tosin oli lopuksi Bonskulle hieman pelottava ja minäkin olisin kaivannut vähän Melukylän lapsia Veljeni leijonamielen jälkeen. Muuten minusta paikka oli sopiva myös pienille ja vaikka Bonsku ei varmaankaan muista reissusta mitään, niin tylsäksihän elämä kävisi, jos aina ajattelisi "Ettei se kumminkaan muista mitään".

Junibackenista oli myös hyvät näköalat. Vaahtomuovipalikat olivat Bonskun suosikkijuttu.

Vanhankaupungin tutut kadut tallattiin taas läpi. 

Perinteinen vintage-kierros typistyi tällä kertaa vain yhteen liikkeeseen kartta- ja nälkäteknisistä syistä. (Mitään ei jäänyt haaviin tällä kertaa, mutta sen sijaan Junibackenin puodista ostin Bonskulle pari astiaa, jollaiset olin viime reissulla jättänyt hyllyyn toisessa kaupassa.) Onneksemme löysimme sattumalta ihanan pienen lettupaikan, Creperie Rustiquen, valellellessamme Södermalmilla ja söimme vatsamme täyteen ja istuimme rauhassa vielä kahvillakin. Paikasta sai suolaisia galetteja, eli tattarilettuja, jotka olivat erinomaisia.

Minun valintani jälkkäriksi oli perinteinen vadelmahillo ja kermavaahto. Mies pisti elämän risaiseksi banaani-jäätelö-suklaakastike-kombolla. 

Ennen laivaa otettiin vielä tunnelmakuvia rannassa. 

Reissu onnistui siis erinomaisesti ja kaikki perheenjäsenet jaksoivat pitkän päivän hyvin. Ei tullut edes tunnetta, että olisi ehtinyt jotenkin vähemmän kuin ilman lasta. No, ehkä vielä yksi museo olisi ollut kiva, mutta tarjonta ei sykähdyttänyt tarpeeksi, joten ei jäänyt oikeastaan edes harmittamaan. Ensi vuonna jälleen uudestaan!