Bonsku 1,5-vuotta: Hassun hauska höpöttäjä

Kulttuuritaapero Bonbon tutustuu vuoden kulttuuritarjontaan. 

Tämä puolitoista on siitä hauska ikä, että nyt ei tarvitse eritellä että vuosi ja montako kuukautta vaan voi tässä jonkin aikaa käyttää ihan tuollaista yhtä sanaa. Ja on se puolitoista todella hauska ikä muutenkin! On varmaan tullut selväksi, että Bonsku on aika mainio tyyppi, mutta kenenpä lapsi ei olisi. Mutta kyllä Bonbon nyt on jotenkin aivan erityisen mainio, eikös vaan?

Bonsku sopii hyvin jazzkeikalle kuuntelijaksi. Punaiset housut, (lähes) kalju pää ja pikkutakki, joka ei ihan mene kiinni.

En oikein edes tiedä mistä aloittaa, nyt kun vauvavuoden ilmeisimmät virstanpylväät on jo saavutettu. Bonskusta on nyt jo ihan oikeasti seuraa ja hänen kanssaan voi käydä pieniä keskusteluja. Usein vastaus tosin on "eio" tai "eia" eli "ei ole" tai "en halua", mutta keskustelu se on pienikin keskustelu. Suurimmaksi osaksi Bonsku kommunikoi toki edelleen yksittäisillä sanoilla, mutta muutamia pieniä lauseitakin on jo kuultu. Tärkein niistä oli ensimmäinen eli "Mennää prumpu", mikä tarkoitti tietysti mennään soittamaan rumpuja. Isä oli ylpeä!

Bonsku kuuntelee musiikkia laidasta laitaan jo nuorena. 

Bonskun suosikkiasioita ovat prumprussa käyminen, soittimet, kuten prumpu, dränn ja punda (arvaatko mikä on mikä?). Hän tykkää laittaa vuakkaa ja on kiinnostunut kah keitosta. Myös pukka on ollut talven hitti, joskin hän haluaa istua pukan kyydissä vain noin kymmenen metriä. Ehkä yleisimmin kuultu sana on kuitenkin "mennää", sillä hän haluaisi kovasti koko ajan mennä joka paikkaan. Taidenäyttelyssäkin Bonsku ohjasi meitä jatkuvasti taululta toiselle osoittaen seuraavaa: "mennää!" Tilanteesta riippuen kiiaa luetaan tai siinä keinutaan. Ulkopuoliselle monet Bonskun sanat ovat vielä hieman haastavia. 

"Ottaisinko selfien vai katsoisinko Kaapoa?"

Bonskun leikkejä on ollut edelleen hauska seurata ja nyt tekemäni leikkikeittiö on noussut suureksi hitiksi. On ihan uskomatonta, miten noin pieni siinä jo keittelee leikkiruokia ja hämmentää kattiloita, kaataa vähän vettä kattilaan ja pistää toisen astian uuniin. Vaikka ihan tavallista leikin kehitystä tämä tietysti on, mutta omaa lasta seuraa tietysti eri silmin. Joululahjaksi Bonsku sai paljon leikkiruokia ja keittiövälineitä ja näistä hän on ollut kovin innostunut. Etenkin oma espressokeitin on ollut tärkeä, sillä äidin "pörinäkahvi" (laite pitää kamalaa meteliä) on ollut aina niin jännittävää seurattavaa.

Bonskulla on jo myös suosikkiohjelmia. Papan kanssa hän tykkää katsoa "musiikkivideoita" Youtubesta. Areenasta Bonbon valitsee nykyään aina Kaapon. Hän ilmeisesti samastuu kaljuun pikkutyyppiin, sillä välillä hän osoittaa omaa valokuvaansa ja sanoo "Kaapo!" Myös nimipäiväonnitteluvaha-animaatiot ovat suosiossa. Voi sitä ilmettä, kun erään kerran sieltä kuuluikin oma nimi! Bonsku kutsuu itseään "Bonsku-va" eli "[lempinimi]-vauvaksi. Ei sentään Kaapoksi.

"Otan selfien! Oletuskamera on paljon parempi kuin etukamera"

Arki on ollut viimeaikoina melko seesteistä ja monet jutut ovat helpottaneet. Bonsku ei esimerkiksi enää levitä kaikkia sukkiani ympäri huushollia joka päivä vaan vain silloin tällöin. Yöunet ovat olleet taas parempia kuin jokunen kuukausi takaperin, jolloin kirjoitin 1v4kk ikäisestä Bonskusta. Nyt murheenkryyni on ollut minun työaikoihin nähden liian myöhäinen päiväuni ja nukahtamisrytmi, mutta se ei onneksi ole kovin suuri murhe verrattuna siihen, jos Bonsku heräisi öisin lukuisia kertoja. Kaikki murheet eivät ole kaikonneet, sillä Bonsku on edelleen aivan liian pieni ja nyt painoa taas ei ole tullut, vaikka olen kuvitellut Bonskun syövän enemmän kuin koskaan. Syytä hitaalle kasvulle ei ole löytynyt, mutta onneksi Bonskulla ei ollut viitteitä mistään aliravitsemuksesta tai muusta vakavasta. 

"Näin! Nyt voinkin perustaa intatilin!"

Ruoasta Bonsku kyllä edelleen nauttii suuresti, etenkin kalasta, viinirypäleistä, juustosta, risotosta, mummun makaronilaatikosta, mumin lihapullista, smetanasta, turkkilaisesta jugurtista ja mangosta. Ruokaa Bonbon pyytää menemällä heiluttamaan syöttötuolia ja vaatimaan "Nam!" Mitenkään kovin negatiivinen suhtautuminen ruokaan tällä herkkusuulla ei siis ainakana ole. 

Semmoinen ihana, suloinen taaperopalleroinen. Maailman hauskin tyyppi!