Leskenlehti, aurinko - värin arvasitko jo?

"Se on keltainen, se on keltainen, se väri on keltainen!" 

Narsissit saavat rehottaa keltaisenaan kuistilla. Ihanaa väriloistoa hillittyjen (lue: kuihtuneiden) jouluruusujen jälkeen.

Otsikko ja alkukaneetti ovat Soili Perkiön hauskasta Väriarvoituksia-laulusta, jota ollaan usein soitettu Soivasta iltalaulukirjasta. Keltainen puolestaan on ehdoton lempparivärini, joka pitää pintansa vuodesta toiseen. Ja jotenkin huhtikuu on minulle keltainen kuukausi, eikä toukokuu kuten Aikakone lauloi. Ehkä se johtuu kuistin ja rapunpielen valloittavista narsisseista tai sitten ihan vaan lisääntyvästä valon määrästä. Keltainen on ehdottomasti valoisa väri, siitä ei saa kovin tummaa ja pimeää millään. Tumma sinapin keltainenkin on lämmin ja lempeä väri. 

Valitetavasti nenäni ei kestänyt leikkonarsisseja, mutta menevät ne kuistilla näin maljakossakin. 

Keltaisen huhtikuun edetessä mieleni on tehnyt mieli kuvata kaikkea keltaista ja tänään kevät illan auringossa vihdoin ehdinkin hetken kuvailla. Kuistin narisissit ovat juuri kukkeimmillaan ennen nuupahdusta, rapunpielessä vielä nupuillaan. Usein olen ostanut pelkkiä pikkuisia tete-narsisseja, mutta tänä vuonna ihastuin myös isoihin versioihin. Pulleroiset perunanarsissit jätin tänä vuonna jostain syystä ostamatta.

Narsissin keltainen ja syvän sininen ovat upea yhdistelmä. 

Huomaamattani koko Bonskun välikausilook on kertynyt keltaisista kamppeista. Kengät sentään ovat eri väriä, mutta välikausihaalari, pipo, sadetakki ja sydvesti ovat kaikki iloisen keltaisia. Etsin oikeastaan jo talveksi keltaista toppahaalaria, mutta löysin käytettynä vain välikausihaalarin. Toivottavasti se vielä mahtuu, sillä se on kokoa pienempi kuin välikausihaalari! Kurahousut ovat siinä ja siinä, ovatko ne keltaiset vai vihreät. Minä olen taipuvainen näkemään neonkeltaisen vihertävänä, mutta Bonskun kurahousuista en ole ihan varma, kumpaan kallistun. 

Kasa keltaisia välikausikamppeita. Vasemmassa nurkassa näkyvät sadehousut, jotka ovat ehkä vihreät, ehkä keltaiset. 

Keltaisen sävyt ovat vaikeita. Koska väri on niin vaalea, on sävyjä ehkä vaikeampi erottaa toisistaan kuin monen muun värin sävyeroja. Oma suosikkini on kirkas tai hieman vaalea sitruunankeltainen, mutta myös lämpimämmät keltaiset ovat kauniita. Käytän keltaista jonkin verran myös pukeutumisessa. En tiedä, enkä oikeastaan haluakaan tietää, mitkä keltaisen sävyt minulle todellisuudessa sopivat parhaiten. Haluan käyttää lempiväriäni sävystä riippumatta! Tai no, sen tiedän, että eräs tietty hieman kylmänviileä, mutta tummahko keltaisen sävy tekee minut kalpeaksi, mutta se ei kuulukaan suosikkisävyihini. 

Amsterdamista löytämäni kolmekymppismekko on syvän lämpimän sävyinen. Kesäsäilössä oleva suosikkimekkoni taas vaalea ja viileä. 

Eipä ole ihme, että kantoliinapinostani kaksi suosikkia ovat keltaisia. Kylmän keltainen ananasliina on ollut minulla jo kohta kaksi vuotta ja halusin säästää sen ehdottomasti Mehlolle. Se on jotenkin kuvioltaan niin hauska ja väri on ihan nappi. Myös tuntuma on ihana. Toivottavasti Mehlo ei ole kova puklaamaan, sillä liina on käsinpestävä ja sisältää vauvakamelia ja silkkiä. Onneksi liina on mainio muumiosidonnassa myös taaperolla. Lämpimän keltaisen pisaraliinan taas hankin vartavasten Mehlolle, sillä olin jo pidempään haaveillut kyseisestä liinasta, mutta sitä ei tullut vastaan aiemmin. Nyt päätin tarttua tilaisuuteen ja odotan innolla, että pääsen kokeilemaan sitä pikkuruisella. Tosin käsinpestävä sekin, joten nähtäväksi jää, koska liina pääsee käyttöön oikeasti... 

Keltaiset liinat ovat Woven wingsin Here Comes the sun ja Artipoppen Pina Colada. 

Toisten puoleten sävyt ovat päinvastaiset. Molempia puolia käytän molemmista liinoista. 

Olen ennenkin esitellyt blogissa teorian, että pidän keltaisesta niin paljon siksi, että äitini söi sitrushedelmiä raskausaikana. Noooh, ehkä tämä ei päde ihan kaikkien värien kohdalla, sillä Bonskun lempivärit eivät ole vihreä ja valkoinen piimän ja kurkkuvoileivän mukaan. Mutta toisaalta punaisesta hän pitää ja minä söin loppuraskaudesta huomattavat määrät vesimelonia. Siis tosi paljon. Joten ehkä siinä sittenkin on perää. Mistäköhän väristä Mehlo pitää? En edes muista onko minulla ollut mitään varsinaisia mielitekoja. Tai no, pho-keitto eli ehkä Mehlo pitää sellaisesta vaaleanharmaanruskeansekaisesta värimaailmasta. 

Mitä sinä pidät keltaisesta? Entä onko sinulla suosikkiväriä, joka pitää pintansa vuodesta toiseen?

P.S. Tajusin, että huomenna alkavat myös Hullut päivät... Ehkä se selittää intoni keltaiseen?