Kierijästä vilkuttajaksi: Tintin 10kk!

Voi Tintti Tinttinen, miten sinä kasvatkaan koko ajan! Onneksi hän on jotenkin vielä niin vauvanpallura, ettei vauva-ajan loppuminen tunnu häämöttävän vielä lähitulevaisuudessa. Viralllisesti kuulemma vauvat ovatkin vauvoja kaksi ensimmäistä ikävuottaan, joten onhan tässä Tintillä aikaa taaperoitua rauhassa. Tintti on kyllä aika mallikelpoinen vauva. Hän on edelleen todella tyytyväinen ja rauhallinen, mutta toisaalta hauskaa vipinääkin löytyy tarvittaessa. Hän syö ja nukkuu kohtalaisesti ja kulkee mielellään sekä liinassa että rattaissa ja hymyilee valloittavasti kaksihampaista hymyään.

Voiko tämän vastustamattomampaa hymyä olla? Kuvat jälleen mummun ottamia. 

Sosiaalista kehitystä on tapahtunut tässä viimeisen parin kuukauden aikana. Tintti on oppinut vilkuttamaan ja vilkuttaa liikuttavasti koukistamalla sormiaan. Sitten kun hän huomaa vilkuttavansa, hän usein kääntyy vielä ihailemaan omaa, liikkuvaa kättään. Mikä ihme tällainen liikkuva käsi oikein onkaan! Ja onhan se aika ihmeellistä, että yhtäkkiä se pieni pötkylä osaa vilkuttaa! Hän on myös alkanut leikkiä ota-anna-leikkiä ja toiset lapset kiinnostavat ihan eri lailla kuin ennen. On hauskaa, miten pienet tutustuvat toisiinsa vähitellen. Vierastamista oli tuossa yhdeksän kuukauden tienoilla ja silloin oli myös eroahdistusta. 

Vaarin kainalossa on mukava kölliä. 

Tintti ei vielä ole lähtenyt varsinaisesti eteenpäin, mikä on toisaalta elämää helpottava asia, mutta toisaalta tietysti aiheuttaa välillä äidin päässä huolta. Hän hyödyntää edelleen kierintätekniikkaansa, mutta nyt on selvästi alkanut eteenpäin meneminen kiinnostaa ja sitä hän kovasti yrittää. Hän pyrkii konttausasentoon, mutta ei vielä ihan pääse ja mätkähtää maahan toisen tukijalan pettäessä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että on vain ajan kysymys, milloin hän lähtee liikkeelle. Skippaakohan hän ryömimisen kokonaan?

Tintti on kova tutkimaan asioita. 

Tintin suosikkiasioita on portaissa kulkeminen aikuisen sylissä. Jalat ja kädet vispaavat innoissaan joka kerta, kun kivutaan yläkertaan ja välillä myös alaspäin mennessä. Mikä onni, että kodissamme on kolme kerrosta! Toinen suosikkijuttu on yläkerran vessan lavuaari, jota pitää tutkia joka ilta niin valtavalla innolla, että välillä meinaa tipahtaa sylistä. Myös oman peilikuvan katseleminen on suurta hupia. Ja hammaspesu se vasta jotain on! Kun Tintti tuossa reilu kuukausi takaperin oppi istumaan, on myös kylpyhetkistä tullut entistä riemukkaampia. Hän rakastaa istua kylvyssä ja roiskuttaa vettä. Myös vauvauinnista hän nauttii nyt vähän isompana kovasti ja on jo kokenut sukeltelija. Istuminen avasi maailman myös rumpujen soittamiseen. Voi sitä riemua, kun hän sai ensimmäisen kerran lyötyä Brion lelurumpuun pienellä malletilla! Myös muskarissa hän viihtyy kovasti ja heiluu mukana. 

Veljekset parhaimmillaan. 

Kuten arvata saattaa, Tintti on myös isoveljen suurin fani. Jos tässä on saanut nähdä niitä sisaruussuhteinen varjopuoliakin ihan reilusti, niin mikään ei voita sitä, kun pikkuveli katsoo ihaillen isoveljeen ja Bonsku pistää parastaan hauskuttaakseen veljeään. Valitettavasti näiden hetkien rinnalla on sitten niitä, jolloin etenkin Bonskua harmittaa jakaa yhtään mitään Tintin kanssa, mutta se taitaa olla normaalia. Tintti onneksi ei yleensä vielä loukkaannu, jos kädestä viedään, niin voi keskittyä harjoittelemaan jakamista Bonskun kanssa. Ja ymmärrän kyllä Bonskun tunteet hyvin, onhan se ikävää kun ensin kaikki lelut ovat sinun ja yhtäkkiä täällä on joku toinen kiinnostunut niitä jakamassa. Tintti on kuitenkin Bonskulle tärkeä ja joka aamu pitää mennä katsomaan, kun Tintti on herännyt ja nauttimaan aamuhymyistä.

"Ööö, miten  päädyin samaan kuvaan Riffiraffin kanssa?"

Tintin päivärytmi on melko selkeä. Hän herää yleensä kahdeksan ja yhdeksän välillä, usein hieman minun ja Bonskun jälkeen. Aamupalasta hän ei ole kovin tarkka, joskus se maistuu vasta vähän myöhemmin heräämisen jälkeen, joten siitä ei ole tullut tiettyä rutiinia. Lähdemme viemään Bonskua puistokerhoon kympin maissa, jolloin Tintti nukkuu ensimmäiset päiväunet matkalla. Haemme Bonskun puoli yhdelta, jolloin Tintti saattaa torkahtaa hetkeksi tai sitten ei. Lounas syödään yhdessä ja sen jälkeen hetki leikitään. Kahden aikaan Tintti alkaa osoittaa väsymisen merkkejä, jolloin nukutan hänet rattaisiin pitkille unille (tai toivottavasti pitkille, joskus hän nukkuu iltapäiväunet kahdessa osassa). Unien jälkeen touhutaan jotain ja sitten syödään. Iltaisin mennään ehkä ulos. Ennen hän nukkui vielä kolmannet unet illalla, mutta nyt ne ovat selvästi jäämässä pois. Iltapalan jälkeen Tintti menee unille yhdessä Bonskun kanssa siinä yhdeksän maissa. Yösyöttöjä ei ole vielä yritettykään karsia ja niitä on jonkin verran. Etenkin alkuillasta Tintti saattaa nukkua levottomammin, mikä on "oman ajan" kannalta hieman harmillista. Tintti myös tankkaa usein pitkään läheisyyttä nukahtaessaan, mutta se vielä hänen vauvuudelleen suotakoon. Kirjoitan nämä tänne ylös, vaikka ehkä tuntuvatkin hieman tylsiltä, mutta nämä rytmit unohtuvat niin nopeasti ja edellisistä postauksista oli tutulle äidille iloa, kun luin blogistani, ettei Tintinkään rytmi ollut vielä mikään rytmi parikuisena.

Usein hymyillään, mutta välillä pitää myös tarkkailla vakavana. 

Tintti tuntuu kasvavan edelleen omaa tahtiaan siellä hieman alle +2 käyrien. Ruoka maistuu ja näin yhden huonosti syövän ja hitaasti kasvavan lapsen kokemuksella on äärimmäisen terapeuttista syöttää vauvalle kylmää ruokapilttiä suoraan purkista. Suu vaan aukeaa ja lopulta hieman ennen purkin loppumista, Tintti ilmaisee olevansa täynnä. Aina ruoka ei toki maistu, mutta tällä kertaa siitä ei tarvitse stressata. Toki makkarat ovat alkaneet sulaa, mutta se on vain normaalia solakoitumista pulluravauvasta vaaperoksi. Tintti tykkää kyllä sormiruoasta, mutta kyllä hän tuntuu olevan enemmän sosemiehiä. Kaikki maistuu paremmalta mössättynä, mutta pyrin tarjoamaan myös karkeampaa ruokaa ihan vaan tottumisen vuoksi. Suosikkeja ovat parsakaali, kurkku, kesäkurpitsa, sitrushedelmät, paprika, munakoiso, bataatti, kala ja mango. Purkkiruoista suosikki on Perunamuusia ja poronkäristystä. Hapanmaitotuotteet ovat aiheuttaneet pientä puistatusta, mutta myös kiinnostusta. Aika herkkusuu tämä meidän Tintti. 

Kylläpä Tintistä riittä jaariteltavaa, mutta ei ihme, sillä sellainen ihmeellinen pötkylä hän on. Meidän pulluravauva.