Hyllyvää historiaa

Kirjat piti saada hyllyyn tässäkin kodissa. Suoritin pientä karsintaa, tosin en ole saanut niitä varastoa pidemmälle. 

Edellisen kodin jättimäinen kirjahylly oli minusta sekä ihana että viime vuosina myös kamala. Kun muutimme vanhaan kotiin, oli ihanaa, kun kirjat sai parin vuoden kirjahyllyttömyyden jälkeen laittaa esille, oli ihanaa järjestellä ne värijärjestykseen ja vielä jäi tilaa kaikkien niiden kirjojen jälkeen vielä koriste-esineille, langoille ja viime vuosina kantoliinoille ja leluille. Hylly imi aivan valtavasti tavaraa ja muutossa tuntui, että hyllyn tavarat eivät lopu koskaan. Aina sinne oli eksynyt vielä yksi laatikollinen tavaraa. Hylly oli siis myös siitä kamala, että sinne tuli nostettua kaikki, mitä ei halunnut Bonskun saavan käsiinsä. Ylemmäs, ja yhä ylemmäs. Poikittain kirjojen päälle, taakse ja sikin sokin. Lopulta hylly suorastaan pursui tavaraa. Ja kaiken kukkuraksi Bonsku veti säännöllisesti KAIKKI omat kirjansa alas hyllystä pitkin lattiaa. Uudessa kodissa tavaroille oli onneksi paremmat tilat ja omat paikat, mutta kirjoille piti löytää uudet säilyttimet.

Kirjojen lisäksi hyllyyn piti mahduttaa stereot. Tuo tyhjä paikka ylähyllyllä on yleensä kameran paikka. 

Tai uudet ja uudet, isovanhempieni entinen talo pelasti jälleen, sillä sinne on vuosien saatossa kertynyt paljon huonekaluja, jotka eivät ole oikein kenenkään. Kun serkkuni sitten osti talon perikunnalta, sain luvan korvamerkitä pari hyllyä itselleni. Olisin halunnut ja saanut kauniin funkis-kirjoituspöydänkin, mutta sille ei löytynyt kodistamme tilaa. Kaksi kirjahyllyä löysi meiltä paikan ja sai uuden elämän. Otsikko syntyi siitä, kun kysyin äidiltäni whatsapissa, miltä vuosikymmeniltä "hyllyvät" suunnilleen ovat...

Tämä koristeli on minusta niin kaunis! En ole krumeluurin ystävä, mutta pientä koristetta saa olla. Kaapissa säilytetään albumeja ja muita muistoja. 

Isompi hyllyistä on ollut isovanhempieni talon vintillä niin kauan kuin muistan. Siellä se oli täynnä kirjoja, joita kukaan ei ollut lukenut vuosikymmeniin. Se on ilmeisesti alunperin isosetäni kaappi, sillä talo kuului ensin hänelle. Olen aina pitänyt etenkin pienestä sivukaapista, jossa on art deco -tyylinen koristelu. Todennäköisesti se on peräisin 40-50-luvulta, jolloin talo on rakennettu ja kalustettu. Lapsuudessa olin tyhjentänyt kaapin ja täyttänyt omilla leikeilläni. Kun kirjahylly saapui meille, piti 90-luvun lopun aikakapseli  lopulta purkaa. Vähän haikeaa, mutta tärkeämpää on saada kaappi uudestaan arvoiseensa käyttöön.

Tähän hyllyyn on mahdutettu lastenkirjoja, askartelukirjoja ja esiteinivaiheen kirjoja. Sen päällä on pino itse kutomiani kantoliinoja. 

Hylly sopii kauniisti tummaan lattiaan. 

Pienempi hylly on niin sanotun "Aukusti-vitriinin" mallinen, mutta ilman laseja. Siinäkin on pieni kaappi, mutta kaapissa ei ole vielä hyllyjä. Se on ollut alunperin isoisäni ja hankittu 30 tai 40-luvulla. Hauska ajatella, että isoisäni on hankkinut sen ehkä suunnilleen minun ikäisenäni, tai ehkä hieman vanhempana. Hyllyn takana kerrotaan, että hyllyn on tehnyt "Arkku ja puuhuonekalutehdas" ja lähtöasemana Lahti. Muut merkinnät ovat kuluneet pois. Hylly on yksinkertainen ja kaunis. Sen paikkaa piti hetki hakea, mutta kun se nostettiin tuohon yläkerran kaiteen viereen, se löysi paikkansa siitä.

Rappujen kaiteen välistä voi kurkkia, missä hylly on tehty. 

Hyllyt ovat kuitenkin auttamatta pienemmät kuin edellisen kodin kirjahylly. Vaikka siinä oli paljon muutakin tavaraa, oli hyllymetrejä pelkille kirjoille enemmän kuin näissä nykyisissä. "Uusissa" hyllyissä oli myös se ongelma, että hyllyt olivat vuosikymmenten saatossa niin jämähtäneet paikoilleen, ettei kaikkien korkeutta pystynyt säätämään. Värijärjestyksen sijaan kirjat piti laittaa osittain pituusjärjestykseen. Voi mikä sisustuksen tappio! Osan kirjoista laitoin sitten teemoittain tätä harmia hälventääkseni. Alakerran hyllyyn laitoin aikuisten kirjat ja yläkertaan lasten kirjoja, askartelukirjoja, lasten tietokirjoja ja (esi)teinivuosien kirjasarjan, joista en malta luopua. Osa kirjoista sai paikkansa sen perusteella, mihin sattui mahtumaan. Lisäksi tein kirjakarsinnan, mutta epäilen, että vanhoja kirjoja on vaikea myydä eteenpäin. Lastenkirjat sijoitin lastenhuoneeseen. Nyt ne jäävät hieman piiloon, kun laitoin ne laatikoihin lelusenkkiin, mutta toisaalta eivätpähän ole pitkin lattiaa, kuten vanhassa kodissa. Nyt tosin Bonsku on keksinyt, että hyllyssä olevat kirjat on kiva työntää ihan hyllyn perälle saakka, jolloin ne ovat hyllyssä hetken päästä ihan sikin sokin. Huoh.

"Työn alla" olevia lastenkirjoja ja lehtiä säilytetään näin. Usein kori täyttyy kyllä yli äyräiden.

Bonskun kirjat ovat senkissä laatikoissa. Sieltä niitä kaivetaan aina välillä esiin ja unohtuneet kirjat ovat kuin uusia. 

Olen pienistä haasteista huolimatta erittäin tyytyväinen perintöhyllyihini. Vanhojen huonekalujen ostaminen on kiehtovaa, mutta minusta vielä parempaa on saada huonekaluja omasta suvusta. On hauska kuvitella, miten huonekalut ovat olleet isovanhemmillani käytössä. Mitä tavaroita on pidetty kaapeissa? Miten juuri nämä kirjahyllyt ovat heille valikoituneet? Ja nyt ne saavat jatkaa tarinaansa minun kodissani. 

Onko sinulla tärkeitä perintöhuonekaluja?