Koti-ikkä

 Nyt isänpäivänä on hyvä vähän kertoa meidän syksystä ja oikeastaan koko edellisestä puolesta vuodesta. Toukokuussa minä palasin töihin ja mies jäi vuorostaan kotiin. Ja se on ollut kyllä meidän perheelle todella hyvä ratkaisu! Vaikka varmaan perhevapaissa olisi minustakin korjattavaa, niin nykyisessä systeemissä on kyllä se hyvä puoli, että minä sain ensin olla suhteellisen pitkään kotona (vajaat pari vuotta) ja silti mieskin ehtii olla kotona aika kivan pätkän. Vielä hänellä on pari kuukautta koti-isyyttä edessä ja yhteensä hän on kotona siis noin kahdeksan kuukautta. Bonskun kanssa mies oli kotona suunnilleen samanlaisen pätkän.

Isänpäiväkukkaset ja R2D2

Edelleen allekirjoitan väitteen, että koti-isyys on äidin parasta aikaa. Tai ainakin yhtä hyvää, kuin kotiäitiys parhaimmillaan. On ollut niin ihana palata töihin, kun ei ole samalla tarvinnut ottaa haltuun päivähoitokuvioita ja arkiaamujen kiirettä. Lapset heräävät kyllä suunnilleen samoihin aikoihin kuin minä, mutta vain minulla on kiire minnekään, sillä Bonskun päiväkoti alkaa vasta 8.30 ja Tintin puisto 9.00. Jatkossakaan ei iltapäivisin minun tarvitse kiirehtiä hakemaan lapsia, sillä mies päässee oikeastaan aina minua aikaisemmin töistä. 

Bonskun päiväkoti alkoi kyllä minun kannaltani juuri sopivaan aikaan. Mies otti haltuun koko päiväkotikuvion, mitä vaatteita siellä pitää olla ja miten reppu täytetään. Jos hoito olisi alkanut silloin, kun minä olin vetovastuussa tai vaihtoehtoisesti kun molemmat olisivat töissä, olen aika varma että kuin huomaamatta kaikki päiväkotiin liittyvä "metatyö" olisi ollut yks kaks minulla. Eikä tämä johdu siitä, ettei mies osaisi näitä hoitaa. Arvaan vaan, että siihen se silti olisi ikään kuin valunut. Nyt taas minä huomaan olevani pihalla monesta päiväkodin kanssa sovitusta jutusta ja h
yvä niin. Ehdin päästä niihin sitten mukaan riittävästi kun on tarvis. Ja onneksi päiväkodista kuitenkin tulee viikkokirje sekä kuvia säännöllisesti. On silti ihana tietää ja nähdä, mitä Bonsku päivän aikana touhuaa, mutta minun ei ole tarvinnut huolehtia tuleeko mukaan eväät tai jumppatossut. 

Bonsku keksi, että iskälle pitää ostaa lahjaksi legoja (ilman mitään taka-ajatuksia tietysti). Hän käytti lahjaan myös omia rahojaan. 

On yllättävän kuormittavaa olla se, joka tietää lapasten paikat ja sen, mitä milloinkin kannattaa pukea. Ja pukeutuminen on vain yksi konkreettinen esimerkki metatyöstä! Minä riemuitsin tällä viikolla, kun mies joutui neuvomaan minua, mitä lapsille kannattaa pukea päälle tällä kertaa. Se tarkoittaa, että kaikki se hiljainen tieto siitä, mitä milläkin sääkombolla kannattaa tuonne ulos laittaa on jakautunut meidän perheessä tasaisemmin. 

Tintti on ollut aina melkoinen mammampoika (nimitys tulee siitä, että hän myös kutsuu maitoa mammaksi). Nyt olen kuitenkin ilolla seurannut, miten hänestä on tullut entistä enemmän myös "ikkänpoika". Iskästä on tullut hoitovapaan aikana vielä paljon aiempaa tärkeämpi. Välillä hän on vaikkapa satuttanut vähäsen ja hän on saattanut huutaa "ikkää, ikkää", vaikka minäkin olisin ollut vieressä. Ennen moinen ei olisi tullut kuuloonkaan. Minua ei kuitenkaan ole syrjäytetty, vaan kyllä äiti on edelleen monessa tilanteessa tärkeä, etenkin aamuisin ja iltaisin. 

Lahja sisälsi myös läheisyyttä. 

Kotivanhemman roolien vaihtamisessa oppii myös ymmärtämään paremmin toisen vanhemman tuntemukset. Kun minä olin kotona, teki mieli kipata lapset heti miehelle kun ovi kolahti, jotta saisi pienen lepohetken. Kun nyt tuleen kotiin töistä, tarvitsisin yhtä lailla sen pienen lepohetken. Kumpikin saattaa olla päivästä aika puhki ja etenkin melu kuormittaa miestä. Yleensä teemme niin, että minä nappaan lapset heti töistä tullessani kainaloon, sillä on heitä ollut myös ikävä. Kainalohetken jälkeen tarvitsen kuitenkin myös rauhallisen kahvihetkeni. 

Onneksi minä saan työstä ja kotielämästä tällä hetkellä kaikki parhaat puolet myös siinä mielessä, että teen miehen hoitovapaasta huolimatta lyhennettyä, nelipäiväistä työviikkoa ja se on ollut rahanmenetyksen arvoista. Se mahdollistaa miehelle aikaa keskittyä perjantaisin vapaammin musiikkitöihin (eli hänkään ei itseasiassa ole ihan 100% koti-isä). Samalla se leppoistaa kaikkien arkea, kun perjantai on vielä astetta rennompi päivä. Vapaan perjantain avulla jaksan itsekin paremmin, sillä etenkin alkusyksystä iltaisin miehellä oli vielä niin paljon musiikkitöitä, että arki olisi ollut jatkuvaa läpystä vaihtoa. Nyt koronan vuoksi arki on leppoistunut hieman vielä lisää, mutta se taas ei pidemmän päälle ole kyllä hyvä juttu, sillä musiikkityöt ovat olleet miehelle kotiarjen rinnalla tärkeä vastapaino. 

Iskä ja pojat legoleikkien pyörteissä. 

Meillä tämä koti-isyysjakso on siis tasapainottanut etenkin lapsiin liittyvien kotitöiden jakautumista, vahvistanut isän ja lasten välistä suhdetta ja helpottanut minun töihin paluuta huomattavasti. Varmasti on perheitä, jossa näin olisi muutenkin, mutta uskon että monelle tämä on mahtava mahdollisuus. Suosittelen kokeilemaan!

Hyvää isänpäivää kaikenlaisille iseille!