Puutarhuri, minäkö?

Piti kirjoittaa jostain ihan muusta, mutta näemmä jonkinlainen pihanlaittotauti on vallannut minut. Olen aina ollut kukkaihminen ja törsännyt opiskelijanakin melkoiset summat rahaa kesäkukkiin. Edellisessä kodissa eräs naapuri kysyi minulta useampaan otteeseen olenko töissä kukkakaupassa, kun kannoin vuosi toisensa jälkeen uudet kukka-asetelmat rappusille. Koko muun taloyhtiön yhteiset kukat olivat vähäisemmät kuin minun. Ohjasinkin aina meidän ovelle sanomalla "meidän ovi on se, jonka edessä on eniten kukkia." Nyt tuota fraasia ei voi enää varmuudella käyttää, sillä muutkin naapurit laittavat rapunpieliinsä näyttäviä kesäkukkia.

Pikku Tintti-narsissi kulki muiden perennojen mukana takapihalle. 

Olen moneen otteeseen todennut kuitenkin, että en ole oikein hyvä kasvattamaan mitään, ainakaan vihanneksia. Siispä olen ajatellut, etten myöskään viitsi kasvattaa kukkia. Pihatyöt eivät ole houkutelleet ja se oli yksi syy, miksi emme päätyneet omakotitaloon vaan puutalo-osakkeeseen. Edelleenkin olen kyllä tyytyväinen, että emme ole yksin vastuussa vaikkapa haravoinnista tai lumitöistä, mutta istutushommat ovat yhtäkkiä alkaneet kiinnostaa entistä enemmän. Taidan olla vähän sellainen hurahtaja tyyppi. Ensin keksin Bonskun innoittamana perunat ja porkkanat... sitten teki mieli kokeilla ihan vain jotain helppoa yksivuotista, vaikka krassia. Niitä heitettiinkin ruukkuihin lasten kanssa. Tintti kippasi vähän myös soraa itämään siementen perässä. 

Tässä kassiviljelmät. Porkkanoista näkyy ihan pieniä alkuja, mutta yksi perunan taimista on jo kivassa kasvussa. 

Hienoimmasta perunan alusta kuva, jolla valan uskoa itseeni. Osa taimista venähti vähän turhaan pituutta kuistilla esikasvatuksessa. 

Ja kappas vain, hurahtajaluonteena pian huomasinkin myllääväni kukkapenkkiä meidän "takapihalle", kun ruma ja rikkaruohoinen näkymä ikkunasta alkoi kyllästyttää. Värväsin lapsetkin ensin mukaan, mutta he levittivät multaa ympäriinsä ja repivät kielotkin maasta, joten hommaa piti jatkaa ihan yksikseen. Mielessäni aloin suunnitella värikästä ja koko kesän kukkivaa perennapenkkiä. En tiedä perennoista oikein mitään, mutta yritin tankata oppia netistä. Ainakin Kotipuutarhan pihasuunnittelusivuilla ja Pinterestissä oli hyviä vinkkejä ja ideoita. Päädyin tekemään perennapenkin maata parantaen, sillä se tuntui helpommin lähestyttävältä tavalta aloittaa. Ammensin tietoa myös Auringon tahtiin -sivustolta. 

Alustava suunnitelma perennapenkistä. Tarkoitus oli myös yrittää kuvata mikä kukkisi milloinkin, mutta siihen ei enää kokemattoman puutarhurin aivot pystyneet. 

Lähinnä tällaista kasvustoa löytyi pihalta ennen. Kielot olivat näppärästi tuolla reunassa ja ne jätin koskematta. 

Lopulta valitsin kukat kyllä aika pitkälti fiiliksen pohjalta. Läksin sateisena lauantaina Viherlassilaan. Yritin valita kasveja, jotka kukkisivat hieman eri aikoina, jotta kukkivaa riittäisi pitkin kesää. Valitsin eteen muutamia peitekukkia ja taaemmas korkeampia perennoja. Aurinkoisempaan kohtaan valitsin prinsessankakkaroita (mikä nimi!) ja muuten puolivarjoon sopivia. Paikkaan paistaa melko voimakas iltapäiväaurinko, mutta toisaalta osa penkistä jää hieman naapuritalon ja ison koivun sekä juhannusruusun varjoon. En tiedä yhtään valitsinko oikeita kukkia paikkaan vai en, mutta kokeilemalla se selviää. 

Tämä on tuosta minun penkkini vierestä, mutta koska unohdin ottaa "before"-kuvan, tämä kelvannee koska näyttää aika samalta. Ehkä jatkan penkkiä tähän, jos pääsen vauhtiin. 

Bonsku penkkiä muokkaamassa. Hän taisi kyllä vaan heilua noiden pionin tukikeppien kanssa. 

Pioni penkistä löytyi jo valmiiksi ja se taisi olla ainoa pelastettava kasvi muutamien kielojen lisäksi tuossa kohdassa pihaa. Vuohenputkia kitkin melkoisen määrän, mutta en usko että sain kaikkia napsittua pois. Kuulemma niiden lehtiä voi sitten nyppiä pois sitä mukaa kun nousevat, jolloin sen pitäisi vähentyä. Innoissani istutin taimet maahan heti kun sain rauhallisen välin, toivottavasti aika oli sopiva. Tarkoitus on vielä iskeä maahan tämän vuotiset narsissit jahka ne kuolevat kokonaan pois. Voi olla, että uuttakin vielä mahtuisi, sillä alueen kokoa oli aika vaikea kokemattomana arvioida. 

Näyttää jo paremmalta, vaikka mikään ei vielä kuki. Noihin nurkkiin laitan varmaan vielä jotain ja narsissit sitten tuonne jonnekin väliin. 

Saa nähdä kuinka käy, kuoleeko innostus kukkien mukana vai alanko laajentaa projektia taloyhtiön muihinkin villiintyneisiin kukkapenkkeihin. Tämän projektin rahoitin ihan itse, mutta voi olla että ilmoittaudun jossain vaiheessa vapaaehtoiseksi taloyhtiön yhteiseen kukkapenkkien parannusprojektiin. Naapurissa tosin asuu yksi puutarha-alan opiskelijakin, jolla saattaa olla hieman paremmat valmiudet siihen. Mutta ehkä häneltä voisi oppia jotain uutta. Hauskaa tämä puuhastelu joka tapauksessa oli, joten ainakin kertaalleen näistä kukista sai jo iloa. 

Millaisia puutarhasuunnitelmia sinulla on?