Toisen roska, toisen kaappi

Kun puutarhavillitys syttyi minussa, aloin haaveilla kasvihuonekaapista. Sellaisesta pienestä, jonka saisi tuohon rapunpieleen seinää vasten ja jossa voisi kasvattaa vaikka tomaatteja ja esikasvattaa taimia. Hoitovapaan lähetessä loppuaan tilin saldo oli kyllä melko huono ja kaikkia muitakin rahareikiä oli, joten päätin jättää kaapin ostamatta ja odotella rauhassa säilyykö villitys seuraavanakin kesänä. Lisäksi kaappi olisi ollut hankala tilata postista näkemättä, kun silloin rajoitukset olivat vielä kunnolla päällä, eikä kasvihuonekaapin osto kuulunut mitenkään välttämättömyyksiin. 

Ei aivan täydellisessä kunnossa, mutta oikein passeli minun tarkoituksiini. 

Mutta minullapa kävi tuuri! Menimme äitienpäivänä laulamaan onnittelulaulut ja syömään kakkua isovanhempien pihoille. Mummulan läheisen talon vieressä oli roskalava, jossa oli paljon täysin ehjää tavaraa. Ensikatsomisella lavalla ei kuitenkaan ollut mitään, mitä olisin tarvinnut. Menimme leikkipuistoon ja sieltä takaisin mummulaan. Vaan mitä olikaan sillä aikaa kärrätty lavalle: kasvihuonekaappi! Jäin hetkeksi odottelemaan, josko lavan "omistaja" tulisi paikalle ja ajattelin kysyä saako kaapin ottaa. Kun ketään ei kuulunut paikalle, päätin könytä kaapin lavalta mukaani kysymättä, sillä olihan se kuitenkin sinne ihan selvänä roskana heitetty. Samalla nappasin mukaani ristikon köynnöstueksi.

Kaapista tuli hillityn valkoinen, mutta köynnöstuen maalasin keltaiseksi. 

Kaappi oli hieman huonossa kunnossa, mutta päällisin puolin ehjä. Yksi hylly puuttui, eikä sitä löytynyt lavalta. Appiukko poisti vanhan maalin puolestanija minä maalasin kaapin uudestaan valkoiseksi. Maalauksen kanssa kävi kyllä pari mokaa, sillä laitoin yhteen kennolevyyn huonoa maalarinteippiä, joka jumahti heti paikoilleen.Onneksi isäni jaksoi sen raaputtaa pois käydessään meillä. Lisäksi valitsin vahingossa maalin, jonka luulin ensin sopivan myös ulkokäyttöön, mutta ei ehkä ollut sittenkään paras valinta ulos. Nooh, maalataan sitten uudestaan jossain kohtaa. Kennolevyt ovat myös tulossa tiensä päähän ja ehkä niiden vaihtamista pitää miettiä jossain vaiheessa. Nyt kuitenkin iloitsen, että sain kaapin ylipäätään paikoilleen. Sen verran hitaita nämä meidän maalausprojektit tällä hetkellä ovat. 

Kaappi vetää sisäänsä monenmoista! Aina availla varaston ovea, joten on kiva saada tavarat johonkin helpommin pois tieltä. 

Tämän hetken kasvatit. Kirsikkatomaatti on tuottanut jo monta tomaattia, vaikka näyttää riutuneelta. Lehtikaalit pitäisi siirtää isompaan ja ehkä myös kurkut.

Kaappi sopii hienosti rappusten viereen, eikä vie liikaa tilaa. Tällä hetkellä siellä on melko vähän mitään kasvamassa, mutta jotain kuitenkin. Laitoin sinne tomaatin, paleltuneet avomaankurkkutaimet ja lehtikaalit esikasvamaan. Hieman surkean näköistä porukkaa, mutta ehkä näistäkin jotain tulee. Ehkä hyvä, etten kuitenkaan satsannut kovin montaa euroa kaappiin. Mutta kaapilla on myös toinen käyttötarkoitus: kerätä sisäänsä kaikki laatoituksella ajelehtivat rojut. Olen aistivinani, etteivät lastemme värikkäät ja hujan hajan ajelehtivat lelut oikein miellytä naapureita. Ja eivät ne minustakaan kovin kauniita ole, mutta niille ei ole oikein ollut selkeää paikkaa, sillä aina niitä ei ole viitsinyt siirtää varastoon, jotta ne saa taas helposti esille. Niinpä nyt lelut voi helposti kerätä kaappiin piiloon katseilta. Rojuille laitoin oman laatikon, joka sekin on löytö roskalavalta muutaman vuoden takaa. 

Hei ne kukkii! Eikä pelkästään naapurin juhannusruusut tai meidän rikkaruohot. 

Akileija taitaa olla yksi perennapenkin suosikeistani, vaikka kukat eivät olleet edes keltaisia kuten kuvissa. 

Vähitellen tämä meidän pieni pihamme alkaa näyttää joltain. Naapureiden laittama aita rajasi kivasti meidän oman alueen, eikä nyt tarvitse pelätä myöskään, että meidän tavarat leviäisivät toisten puolelle. Ja aidan eteen saa kivasti laitettua kukkia. Ja kukista puheen ollen, "takapihalle" laittamani perennapenkki vaikuttaa menestykseltä! Kurjenpolvet lähtivät heti puskemaan lehteä ja nyt niissä on kukkiakin. Prinsessankakkarat ovat availemassa nuppujaan ja etenkin yksi akileijoista on niin upea! Pionin nuput odottavat aukeamistaan. Tämä kannustaa kyllä yrittämään lisää! Peruna- ja porkkanasaalista vielä hieman jännitän. Perunoiden varret ovat kyllä komeita, mutta kukkia ei vielä näy. Pienen pieniä mukuloita onneksi jo tuntuu. 

Perunaviidakko

En malta odottaa, että saan vielä loputkin pihaprojektit kuntoon ja pääsen niitä esittelemään. Toivottavasti pian! 

Mitä sinun pihallesi kuuluu? Tai vaikka parvekkeelle?