Kesäuutuuksia

Yleensä kesäuutuudet tarkoittanevat loppukeväästä kauppoihin ilmestyviä uutuustuotteita, joita ihmisiä houkutellaan ostamaan kesän korvilla. Tällä kertaa minä tarkoitan kesäuutuuksillä niitä kaikkia uusia (tai uusvanhoja) juttuja, joita kesän aikana on kotiimme ilmaantunut. Yksikään niistä ei taida olla kesäuutuus sanan varsinaisessa merkityksessä. Suurin osa uusista jutuista kotona on saatu lahjaksi tai ostettu matkamuistoksi.  

In the start of every new seaso,n the advertisers always try to lure us to buy all "the new arrivals". This time, I present to you all the new arrivals of our home. I don't think any of these are really new arrivals of the season, I've just happened to buy/get them during the summer. As a birthday present, I got a new rug in the livingroom. The steel Aalto-bowl and the "Ateenan aamu" -glass pendants are graduation presents. The colourful book about old advertisements is from Budapest, the little red donkey is a souvenir from my parents and the world map -bag is from our trip to the Netherlands. 

Suomu- ja räsymaton kuosit käyvät yllättävän hyvin yksiin. 

Merkittävin kesäuutuus kodissamme on olohuoneen uusi matto. Näin Mum´sin maton Raumalla Busstopissa ja se jäi mieleeni hautumaan. Pohdin, onko matto meille liian tumma ja väritön ja onko se kenties liian pieni. Näimme vastaavia mattoja myöhemmin yhdessä äidin kanssa ja päädyimme yhdessä siihen, että kyllä matto sopii meille oikein hyvin. Ja sopihan se! Pyysin maton syntymäpäivälahjaksi ja kuljetin sen bussilla kotiin. Onneksi matto on pieni ja kevyt! 

Uusi matto kokoaa keinutuoli nurkkauksen kokonaisuudeksi. Sohvapöydän alle laitoin pienen lampaantaljan, sillä mielestäni se kaipasi pehmeyttä. 

Kaavailin mattoa ensin makuuhuoneeseen, sillä tummanharmaa sävy olisi sopinut täydellisesti makkarin verhoihin. Matto kuitenkin istui paremmin olohuoneeseen ja tuo mielestäni huoneeseen ryhtiä ja särmää. Matto on hauska, mutta kuitenkin riittävän hillitty olohuoneen muiden kuosien ja värien rinnalle. Lisäksi pidän siitä, että kaunista lattiaa näkyy nyt enemmän. Olinkin jo kyllästynyt siihen, että sekä olkkarissa että makkarissa on samanlainen matto (tai itseasiassa sama matto puolitettuna). Matto on paitsi kaunis, myös ainakin oletettavasti eettisesti tuotettu 

Värikkäät lasinaluset täytyy pitää hollilla. Upean kukkakimpun sain viime perjantaina ystäväpariskunnalta.

Iltaisin käperrymme miehen kanssa usein sohvalle katsomaan jotain televisiosarjaa (tällä hetkellä on menossa Gilmoren tytöt ties kuinka monetta kertaa). Vaikka kaukosäätimiä tulee käytettyä suhteellisen vähän, tykkään siitä, että ne ovat saatavilla. Ja koska ne eivät ole erityisen kauniita, haluan niiden säilytyspaikan olevan kaunis. Sain valmistujaislahjaksi perheystäviltä teräksisen Aalto-vadin, jota olen monesta ihaillut kaupasta. Se pääsi heti arkeamme kaunistamaan sohvapöydälle. 

Ymmärrettävistä syistä Frutti-karkkien juliste vetosi minuun jo näyttelyssä. 

Tänä kesänä matkailimme kovasti ja tietysti matkoilta tarttuu usein mukaan jotain pientä. Olen pyrkinyt pitämään matkamuistojen ostamisen kurissa, mutta erityisesti Unkarista löytyi paljon kaikkea ihanaa. Taideteollisuusmuseon vanhojen mainosjulisteiden näyttely teki minuun vaikutuksen. 1920-40-luvun julisteet olivat tyylikkäitä, värikkäitä ja oivaltavia. Harmikseni näyttelyssä ei saanut kuvata, mutta onneksi museokaupassa oli kirja, joka sisälsi kaikki näyttelyn julisteet. Kirja oli pitkään kirjoituspöydällä ja ihailin sitä aina silloin tällöin. Tänään keksin yhtäkkiä, että senhän voi laittaa oikein näytille, tietysti kaikkein karkkismaisimman julisteen kohdalta.  

Aasi antaa tarkat ohjeet yrttien kastelusta. Tämä kukkakimppu on toiselta ystäväpariskunnalta.

Äitini tuo matkoiltaan yleensä jotain pientä ja hauskaa tuliaisiksi. Usein hän tuo erilaisia hauskoja kyniä, jotka ovat joko muuten vaan kivannäköisiä tai sitten kertovat paikasta, jossa on vierailtu. Saksantuliaisna (muistaakseni) meille kuitenkin kotiutui kynän lisäksi pieni aasi, joka on auttanut minua pitämään yrtit hengissä kesän ajan.

Kuten maapallomme ylipäätään, myös tämä kassi pullistelee muoviroskista. Onneksi nämä sentään kierrätetään.

 Keittiötä koristaa myös hollannista ostettu maailma-kassi. Kassi oli ihanasta sisustusliikkeestä, jonka olisin voinut ostaa tyhjäksi. Valitettavasti vain kassi mahtui pyörälaukkuun.  Kassi on tehty vanhoista pulloista, joten mikä olisikaan sille sopivampi käyttötarkoitus kuin palaustuspullo kassina toimiminen. Olen ollut tyytyväinen ostokseeni, sillä vanha pullokassimme oli hiukan liian pieni. Lisäksi tämä on kauniimpi. Vanhaan pullokassiin kerätään nyt pahvit ja entiseen pahvikassiin keräyspaperi. Keräyspaperilaatikko puolestaan meni säilytystarkoituksiin.

Lasikuplat taittavat hauskasti maisemaa. Kapea ikkuna oli oikea paikka näille "lasiriipuksille".

Jos matkamuistot ja tuliaiset ovat tuoneet kotiimme tuulahduksen ulkomailta, sitä kaiketi tuo myös Kaj Franckin suunnittelema Ateenan aamu -lasiteos. Sain sen valmistujaislahjaksi setäni perheeltä ja kolme riippuvaa osaa asettuivat juuri sopivaksi kokonaisuudeksi eteisen kapeaan ikkunaan. Teoksen ideana on, että ilmavirran myötä osien pitäisi osua yhteen ja pitää kirkonkellomaista ääntä, jota Kaj Franck oli Kreikassa vieraillessaan ihaillut. Minun asettelemanani osat eivät kyllä osu ollenkaan yhteen, mutta kauniilta ne näyttävät äänettöminäkin. 

Vastapainona uusia ideoita uuden tavaran rinnalle, Tosin näkyy tässäkin kuvassa pari uutta Kivi-tuikkua, jotka saimme kiitoksena kuplan lainasta.

Ja koska postauksessa tuli esiteltyä niin paljon kaikkea uutta, pitää näyttää jotain vanhaakin uudella tavalla. Juhlissa pallovalot koristivat kuistimme pyykkinaruista roikkuen. Pidemmän päälle tämä ei ole kovin käytännöllinen ratkaisu, mutta hoksasin, että kuistin ikkunoiden päällä on koukut, joihin valot sai kätevästi ripustettua. Lopputulos on mielestäni aika hauska. Harmi vaan, että sähköjohtoa kuistille ei saa vedettyä. Vai onkohan olemassa niin ohutta jatkojohtoa, että sen saisi laitettua oven välistä? Noh, pidän palloista näinkin!

Onko sinun kotiisi tullut kesän aikana kesäuutuuksia?

Talotanssit

Elokuun illat ovat jo ihanan tunnelmallisia, ihan kuin meidän häissämme aikoinaan. 

Viime perjantaina tuli täyteen viisi vuotta avioliittoa. Aika hienoa! Viisi vuotta sitten ei kuitenkaan "tanssittu häitä", sillä tilanpuutteen ja ihan valintamme vuoksi häissä ei juuri tanssittu häävalssia ja paria spontaania kappaletta lukuunottamatta. Eikä sitä tanssia kaivatukaan, sillä juhlat olivat muutenkin loistavat ja musiikin täyteiset. Tänä kesänä kuitenkin sain idean, että haluan järjestää meillä kotona tanssit, eli ei lato- vaan talotanssit. Alunperin juhlien piti olla ystäville järjestetyt valmistujaiset ja synttärit yhdistettynä (niin, olen ehtinyt tässä täyttää 27!), mutta kun päivämääräksi sattui sopimaan juuri 8.8., tuli niistä myös hääpäivätanssiaiset. Ja mikäs sen mukavampaa kuin jatkaa omia häitään tanssiosuudella vielä viiden vuoden päästä!

Valmistautumista tansseihin. Matot veks ja huonekalut pois tieltä! Hyvin mahtui tanssimaan. 

Kotia piti tietysti raivata, jotta meille saataisiin tanssilattia. Istumapaikkoja jätettiin huoneiden reunoille ja eteiseen. Olohuoneen ja makuuhuoneen keskilattiosta saatiin kaksi tanssilattiaa, joilla mahtui ainakin muutama pari kerrallaan pyörähtelemään. Soitin valikoima täydentyi perus rumpujen, kitaran, basson ja kiipparin lisäksi ainakin viuluilla, kontrabassolla ja hanurilla, jotka toivat juuri oikeanlaista lavatanssitunnelmaa.

Minun illan asuni oli nelisen vuotta sitten tekemäni fiftarimekko. Jalassa oli värjätyt hääkengät ja tyllialushameen tyyliä käytettiin hääautomme koristeina. 

Juhlat järjestettiin samalla periaatteella kuin olkkarifestarit viime joulukuussa. Mies järkkäsi paikalle muusikkoystäviä ja facebookissa tai henkilökohtaisesti lähetettiin kutsut isolle lössille ystäviä ja tuttavia. Mukaan sai ottaa myös mielitiettyjä tai ystäviä. Minusta on hauskaa, että juhliin tulee sekä niitä läheisiä ystäviä että uusia tuttavuuksia. Porukkaa kertyikin taas lähes viisikymmentä ihmistä, joista kaikki eivät tokikaan olleet yhtä aikaa paikalla. Juhlimassa oli muutamia lapsiakin, mikä piristää aina. 

Pääsimme mekin muutaman kappaleen pyörähtelemään. Tässä ystävän ottamassa kuvassa näyttää oikein hyvältä.

Todellisuudessa jalat oli välillä aika solmussa. Meidän taitaa olla tyytyminen valssiin, kun tango ja fox oli jo liikaa...

Jos olkkarifestareissa oli tarkoitus soittaa jami-meiningillä mitä vaan musiikkia, niin talotansseissa painopiste etenkin alkuillasta oli tietysti perinteisessä tanssimusiikissa. Tanssit käynnistyivät Meren alloilla -valssilla, välillä soitettiin vähän lattareitakin ja loppuillasta rokattiin kellon ympäri. Elävä musiikki omassa kodissa oli kyllä jotain kertakaikkisen ihanaa. On suuri ilo tuntea niin paljon lahjakkaita muusikoita! Enpä olisi vielä kahdeksan vuotta sitten, enkä ehkä viisikään vuotta sitten osannut aavistaa, millaisia juhlia meillä järjestetään. 

Kakku onnistui hyvin gluteenittomanakin. Kakkupohjan leikkaaminen tosin oli haastavaa, sillä se oli paljon höhhömpää kuin tavallisista jauhoista tehty. 

Tarjottavaakin tietysti oli. Juhlat alkoivat kakkukahveilla, mutta tarjottavaa riitti nyyttäriperiaatteella koko illan. Olin itse tehnyt kaksi sitruunaista vadelmakakkua, yhden kirsikkatomaattipiirakan sekä kylmiä tortillarullia. Lisäksi laitoin tarjolle edellistä juhlista jääneitä, äidin leipomia pikkuleipiä. Vieraat toivat pöytään mm. juustoja, keksejä, karkkeja, sipsejä ja aivan ihanan mascarpone-jäätelökakun, jonka resepti minun on vielä selvitettävä. Vissyä, mehua ja limsaa kului kuumassa kesäyössä kiitettävät määrät. 

Valitsimme tälläkin kertaa kertakäyttöastiat. Lautasten kuosi oli teemaan sopiva. Tein kirsikkatomaatitpiiraankin gluteenittomana, mutta pohjasta tuli vähän erilainen kuin olin olettanut ja piti vähän soveltaa. Hyvältä se silti maistui. 

Kattaus kokonaisuudessaan.

Juhlat kuluivat kuin siivillä ja aina sitä emäntänä vähän jännittää, että tuliko sitä nyt riittävästi juteltua kaikkien kanssa. Isoissa juhlissa se taitaa olla aika mahdotonta. Vaikutti kuitenkin siltä, että ihmiset viihtyivät ja vaikka kaikki eivät tanssineet, kaikki nauttivat musiikista. Mukana oli myös taidokkaita tanssijoita, joiden menoa oli hieno seurata. Tunnelma oli kohdillaan ja ilmapiiri positiivinen. Juhlat olivat lähes yhtä ihanat kuin meidän häät aikoinaan, ja niitä on aika vaikea voittaa! Tai ehkä ne olivat yhtä ihanat, mutta vain eri tavalla. 

Illan tummetessa. 

Helleapu, joka ei yllätä

"Huh hellettä!" lienee tänä kesänä jo varsinainen klisee. Tuskin kukaan on kuitenkaan kyllästynyt resepteihin, jotka virkistävät helteellä. Nämä minun reseptini ovat yhtä yllättäviä, kuin iltasanomien tarjoaman helleruokien listan top 3 (vesimeloni, hunajameloni ja kurkku, kukapa olisi arvannut?), niin voin ainakin vakuuttaa niiden olevan herkullisia. Tässä siis kaksi yllättävää herkkua, jotka saattavavat auttaa myös helteellä: minttuinen sitruunasorbetti ja raparperijäätee. Ja minttuhan komeilee iltasanomien listan top nelosena!

It's incredibly hot here in Finland and the weather doesn't seem to be cooling down just yet. So I've been searching for refreshing recipies to help endure all the sweat and heat that are just too much for us Finns. Cool and chilly lemon sorbet seasoned with mint and rhubarb ice tea do just the trick!

Söimme Unkarissa useampaan otteeseen aivan uskomattoman hyvää sitruuna-minttusorbettia. Kävimme ainakin kolmena iltana viidestä hakemassa samalta jätskikojulta samaa makua, sillä sitruunan ja minun raikkaus oli jotain aivan verratonta siinä kuumuudessa. Tietysti suomessa piti päästä kokeilemaan, miten oma tekoinen sorbetti onnistuisi ja onnistuihan se. Käytin pohjana perus-sorbettiohjetta, johon ei tullut munanvalkuaista. Maistoin sorbetin mintulla ja pyöräytin jäätelökoneessa. Hetki vielä pakkasessa ja sorbetista tuli aivan täydellistä helleherkkua! Ilmankin jäätelökonetta pärjää kyllä (katso ohje).

Mintulla maustettu sitruunasorbetti

• 1 osa vettä (1 cup)
• 1 osa sokeria
• 1 osa sitruunamehua
• 1 sitruunan kuori raastettuna
• noin 2 rkl minttua hienonnettuna

Laita vesi ja sokeri kattilaan ja kuumenna, kunnes sokeri on kokonaan liuennut veteen. Anna seoksen jäähtyä ja lisää siihen sitruunanmehu ja kuori. Mintun voi lisätä nyt tai jos haluat sen säilyttävän vihreän värin paremmin, vasta seuraavassa vaiheessa. Laita seos jääkaappiin kylmenemään. 

Kun seos on jäähtynyt, laita se jäätelökoneeseen pyörimään. Jos sinulla ei ole jäätelökonetta, laita seos pakkaseen. Kun seos on puoliksi jäätynyt, ota seos pois pakkasesta ja riko sen rakenne. Jäädytä kokonaan. Jos seos jäätyy liian kovaksi, ohjeen mukaan voit kokeilla sen rikkomista tehosekoittimessa, mutta itse en ole tätä kokeillut. 

Laita raikas jälkkäri tarjolle ja koristele mintun oksalla. Nam!

Minttu maistuu vain häivähdyksenä sitruunan joukossa, mutta juuri sopivasti. Täydellisen kirpeää!

Toista kuuman päivän pelastajaa, raparperijääteetä, kokeilin jo ennen näitä helteitä, mutta ehkä jonkun puutarhasta vielä löytyy raparperia tämän juoman toteutukseen. En ole raa'an raparperin ystävä, mutta raparperipiirakasta pidän. Raparperijäätee kuulosti kuitenkin kokeilemisen arvoiselta, joten kavereilta saadut raparperi päätyivätkin piiraan sijasta kattilaan. Resepti löytyi mistäpä muualtakaan kuin Maku-lehdestä. Resepti oli melko yksinkertainen ja siitä tuli suuri annos laimennettavaa juomaa. Jos raparperia ei enää löydy mistään, niin ensi sesonkina ainakin kannattaa kokeilla! Juoman juju piilee vaniljatangossa, jota ei kannata jättää pois, vaikka se tuntuukin ehkä erikoiselta. 

Jääteen ainekset ja jääteelle sopiva muumikannu (koko satsi ei siihen kyllä mahtunut). 

• Raparperijäätee

750 g raparperia (pilkottuna)
4 dl sokeria
1vaniljatanko
10 d lvettä
2 kpl teepussia (tai teelehtiä 2 rkl)
1 sitruuna 

Kuori ja pilko raparperi. Kuori sitruuna ja viipaloi se. Puolita vaniljatanko ja kaavi siitä siemenet kattilaan. Mittaa kaikki aineet kattilaan. Keitä miedolla lämmöllä pari minuuttia. Siirrä kattila pois levyltä ja jätä hautumaan 10–15 minuutiksi.

Siivilöi neste kannuun ja jäähdytä. Nauti juoma laimentamalla vedellä suhteessa 1:1. Alkuperäisessä reseptissä juoma neuvottiin pakastamaan jääpalamuotteihin ja täyttämään lasit puolilleen jääteepaloilla ja loput kylmällä vedellä. Minä vaan laimensin ja hyvää tuli. 

Raparperijääteen ainekset ennen keittämistä. Unohdin kuvata valmiin tuotteen, joten joudutte tyytymään tähän. 

Jääteestä tuli juuri oikealla tavalla kuin kaupan jääteetä, mutta ei yhtä makeaa. Vanilja tuo siihen mukavan pehmeän säväyksen. Raparpeli ei ihan hirveästi maistu, mutta se tuo juomaan sopivaa happamuutta. Clipperin tee on voimakasta, joten kaksi ruokalusikallista riitti tuomaan juomaan sopivasti teen makua. Jos käyttää jotain miedompaa teelaatua, laittaisin ehkä enemmän teetä. Suosittelen itse maistamaan! Tai jos raparperiä ei enää löydy mistään, voi kokeilla hellepäivän raikastajana vanhaa sitruunajuomareseptiäni. 

Nauttikaa vielä hellepäivistä, kyllä sitä syksyllä ja talvella ehtii palelemaan!

Juhlien anatomia

Tasan viikko sitten meillä vietettiin valmistujaisiani sukulaisten ja muutamien perhetuttujen kesken. Äitini on perinteisesti kutsunut suvun koolle kesäjuhliin (a.k.a. Karkkiksen synttärit). Kesäjuhlissa on yleensä ruokatarjoilu ja ne on järjestetty aina lapsuuden kodissani. Tällä kertaa juhlat järjestettiin vähän eri formaatilla, eli vastaanottotyyppisinä kahvikekkereinä meillä. Juhlat onnistuivat erinomaisesti ja vieraat saapuivat paikalle sopivaan tahtiin. Rakastan juhlia, mutta pientä vaivaa juhlien eteen on tietysti aina nähtävä. Siispä täsäs kuvakavalkadi juhlien valmisteluista itse juhlien kautta jälkipyykkiin.

Last sunday we arranged a graduation party for my relatives and family friends. It takes a little effort to throw a party but it certainly is worth it. We had a lovely time, the finger foods and the cakes were delicious and the weather was sunny (and hot!). Now I'm ready to throw another party for my friends!

Kaikki nätistä järjestyksessä vieraita varten.

Meidän astiamme eivät olisi millään riittäneet kaikille, joten äiti toi "muutamia" apukuppeja. Minä raivasin niille tilaa keittiön aputasolle. Kahdella Moccamasterilla ja kahdella termospannulla keitettiin kahvit koko vierasmäärälle. Minä tein kotona etukäteisvalmistelut, äiti toimi juhlien ajan keittiöhenkilökuntana. 

Hetkeä aikaisemmin ylemmän kuvan astiat olivat vielä näissä koreissa ja kasseissa.

Koska päivästä tiedettiin tulevan helteinen, piti tehdä reissu Lidliin. Lopulta juomia oli niin paljon, että niitä jäi seuraaviakin pippaloita varten. Ja kyllä näillä keleillä varsinkin vissyä kuluu ihan kahdestaankin. 

"Lidlivesi" on parasta hellejuomaa.

Jääkaappi pullisteli ruokaa. Kakut eivät olisi mahtuneet omissa laatikoissaan, joten siirsin yhden kolmesta kakusta tupperwaren kakkuvuokaan. Minulle kävi tosin ajatusvirhe ja laitoin kakun vuoan syvempään osaan, eikä sitä saanut enää nostettua sieltä pois ... hups.... Onneksi viimeiset vieraat, joille kakku tarjottiin, osasivat nauraa asialle. 

Onneksi on iso jääkaappi! Kakkurasiat eivät olisi ihan pieneen kaappiin mahtuneetkaan.

Juhlapöydässä oli pientä suolapalaa ja makeaa. Suolaiset tehtiin sunnuntai aamuna ennen vieraiden saapumista. Suolaisella puolella tarjolla oli kylmiä tortillarullia, saaristolaisleipiä graavisiialla, kurkkuvoileipiä, iso briejuusto hunajalla ja pekaanipähkinöillä sekä unkarista tuotua makkaraa. Makeana tarjottavana oli äidin tekemää pullaa ja pikkuleipiä, irtokarkkeja sekä kakkua. 

Pöytä valmiina vieraita varten.

Muut tarjottavat tehtiin itse, mutta kakut tilattiin valmiina. Koska oltiin juuri tultu reissusta ja olin osan viikosta töiden takia poissa kotoa, ei kakkujen leipomiseen vaan ollut aikaa ja energiaa. Lisäksi tiesin tasan tarkkaan, millaiset kakut haluaisin. Olin ostanut Stockmannilta joskus MBakeryn passion-mansikkaleivoksen ja ihastunut siihen. Huomasin, että MBakerysta voi tilata myös vastaavia kakkuja, joten asia oli nopeasti päätetty. Kakku oli erittäin raikas ja kevyt, joten hellepäivälle valinta oli onnistunut. 

Kakun pinta vaurioitui helposti, mutta onneksi yleisilme säilyi kauniina. Ja herkullinen maku on kuitenkin tärkein juttu!

Sitten saapuivatkin vieraat. Osa vieraista vain piipahti paikalla ja osa viipyi pidemmän aikaa. Kutsuun oli laitettu, että vieraat voivat tulla siihen aikaan iltapäivästä, kun heille parhaiten sopii. Vieraita tulikin sopivan taisaista tahtia ja kaikki mahtuivat meille hyvin. Istumapaikkoja oli laitettu myös kuistille ja pihan puolelle, mutta niitä ei tarvittu. Suuri osa vieraista ei ollut koskaan käynyt meillä aiemmin, joten kutsuun laitettiin ohjeeksi, että meidän ovi on se, jonka edessä on eniten kukkia!

Kaikki huoneet hyödynnettiin. Juomapiste ja muutama istumapaikka sijoitettiin makkariin.

Vaikutti siltä, että vieraat viihtyivät hyvin ja kaikki löysivät jonkun, jonka kanssa rupatella. Koska äiti pyöritti keittiötä isä apupoikanaan, myös minulle jäi aikaa seurustella vieraiden kanssa. Oli hauska nähdä sukulaisia ja tuttavia, joita ei ihan joka käänteessä näekään. Lisäksi oli ihanaa, että paikalle pääsivät myös suurin osa "vakiovieraista".

Kutsuvieraita.

En ihan tarkkaan muista, koska viimeiset vieraat lähtivät. Ehdimme kuitenkin vielä vähän siistiä kotia ennen kuin lähdin vanhempieni kanssa ajamaan yöksi lapsuuden kotiini. Seuraavana päivänä oli työpäivä! Ruokia jäi jonkin verran, muttei kauheasti eli aika hyvin olimme laskeneet tarjottavat oikein.

Melkein tyhjennetty tarjoilupöytä.

Tiskiä riitti, mutta onneksi on tiskikone!

Lahjoja ei erikseen tietystikään pyydetty, mutta yhtä sun toista hienoa sain kuitenkin. Kaikki lahjat ovat jo löytäneet paikkansa kotoamme. Nyt muun muassa nukumme uusissa lakanoissa, sohvapöytää koristaa metallinen Aalto-tarjotin ja rannekello helpottaa ajan katsomista.

Lahjapöytä ei ehkä ollut enää parhaassa mahdollisessa kuosissa kuvan ottohetkellä. 

Juhlissa on oma vaivansa, mutta kyllä se aina kannattaa! Seuraavia juhlia pääsenkin järkkäilemään tuota pikaa, sillä perjantaina olemme kutsuneet koolle kavereita valmistujais-synttäri-hääpäiväkekkereihin, joista lisää tuonnempana. Tässä välissä voi vähän nauttia ihan arjestakin.

Pidätkö sinä juhlien järjestämisestä vai jätätkö juhlien järkkäämisen suosiolla muille?

Pässinä Budapestissa

Tämä kesä on ollut oikein matkailukesä ja muutenkin olen matkaillut viimeisen vuoden sisällä ennätyksellisen määrän ja ollut neljästi ulkomailla. Huh! Tälle kesälle osui kaksi ulkomaanmatkaa, sillä jo vuosia suunnittelemamme Budapestin matka toteutui vihdoin. Eikä se ollut mikä tahansa matka, sillä mukana oli miehen lisäksi kummankin vanhemmat. Matkan taustoista sen verran, että mies on ollut ennen tapaamistamme vaihdossa Budapestissa ja anopilla taas on sinne muita yhteyksiä. Siispä minä olin haaveillut jo pitkään pääseväni Unkariin asiantuntevien oppaiden kanssa. Koska myös vanhemani innostuivat ajatuksesta, alettiin suunnitella yhteistä matkaa ja aikataulut loksahtivat kohdalleen nyt kesällä. Pääopas eli mies osasi asiansa ja me muut kuljimme perässä kuin pässit narussa (siitä siis otsikko).

The six of us went to Budapest a couple of weeks ago. And by the six of us I mean me, my hubby and our parents. We had a great guide because my husband has lived in Budapest for a semester. The trip was excellent, see for yourselves!

Näkymä hotellihuoneesta vilkkaalle kadulle. Melu ei haitannut, sillä ikkunat oli hyvin eristetty.

Matkasimme Budapestiin edellisviikon torstaina ja reissussa vierähti viisi päivää. Siinä ajassa ehdittiin tehdä ja nähdä vaikka mitä. Paljon jäi vielä kuitenkin seuraavaankin kertaan. Reissu oli jälleen kerran erittäin onnistunut. Etukäteen ihmiset kyselivät paljon, että miten reissu kuudestaan mahtaa sujua. Vakuutin, että hyvin se sujuu ja niinhän se sitten sujuikin. Yhdessä ja erillään vietetty aika jakaantui luontevasti ja ainakin minusta kaikki viihtyivät. Alkuhöpinöiden jälkeen hyppään suoraan asiaan ja matkakertomukseen. 

1. päivä

Saavuimme Budapestiin myöhään torstai iltana, joten silloin matkasimme vain hotellille nukkumaan. Ostimme heti korit, joilla saimme ajella koko viikon julkisella liikenteellä mielin määrin (minä vielä opiskelijastatuksella olisin saanut ajella kokonaisen kuukauden!). Hotelli oli oikein hyvä, Eurostar-ketjun moderni hotelli Pestin puolella.

Papparazzi kuvaa kuuluisan asunnon luota.

Seuraavana päivän päästiin jo vauhtiin ja aamiaisella päätettiin aamupäivän agenda. Tärkein nähtävyys oli vuorossa ensimmäisenä eli miehen entinen kotitalo! Oli jotenkin hassua ajatella, että juuri ennen kuin tapasimme kahdeksan vuotta sitten, mies asui ihan muilla mailla ja juuri tuossa talossa. Ykkösnähtävyydestä matka jatkui Margit saarelle, jossa vuokrasimme hauskat polkuautot. Kukin pariskunta kuljeskeli ympäriinsä autoilla ja aina välillä vilkuteltiin, kun tuttu auto tuli vastaan. Lounaan jälkeen menimme Budan puolelle vanhaan kaupunkiin. Siellä vaikuttavinta oli Matiaksen kirkko, jonka upeaa ornamentiikkaa olisi jaksanut ihailla vaikka kuinka pitkään. Budan linnan labyrintit sen sijaan eivät olleet forinttien arvoisia. Vaikka tiedänpä nyt, että Kreivi Dracula oli ihan oikea henkilö.

Polkuautot valittiin luonnollisesti värin perusteella. 

Matiaksen kirkon upeaa ornamentiikkaa.

Illalla menimme vielä yhdessä syömään ja suuntasimme sen jälkeen pariskunnittain eri teille. Me kävimme vielä kaupungin puistossa, vähän metsästämässä vintagea ja illan päätteeksi Budapest eye -maailmanpyörässä. Maailmanpyörät ovat aina hauskoja ja illalla sieltä oli upeat näkymät valaistuun kaupunkiin. 

Maailmanpyörä oli hienosti valaistu ja iltahämyssä kaikki kuvat näyttivät hyviltä. 

2. päivä

Lähdimme heti aamupäivällä kunnolla liikkeelle ja kiipesimme hikisen matkan Gellertinvuorelle Citadella linnakkeelle. Maisemat olivat aika huikaisevat ja kiipeäminen kannatti. Vaikka reissulla en saanut ketään muuta innostumaan kylpyläreissusta, kävimme sentään kuuluisan Gellertin kylpylän kahvilassa syömässä hienot jätskiannokset. Paikka oli juuri sellainen, jonne voisi kuvitella vaikkapa James Bondin takaa-ajojen välissä nauttimaan iltapäiväkahvit.

Asento kuvaa tuntoja helteessä kapuamisesta. Tässä ei olla vielä ihan ylätasanteella, mutta näkymät olivat itseasiassa paremmat, kun ei ollut puskia edessä. 

Taideteollisuusmuseossa. Alimman kerroksen näyttelyitä ei itseasiassa olisi saanut kuvata, mutta julisteita näkyy hieman näin kauempaakin.

Iltapäivällä arvoimme hetken, minkä museon valitsisimme kohteeksemme. Päädyimme taideteollisuusmuseoon ja valinta osoittautui erinomaiseksi! Esillä oli muun muassa mainosjulisteita 1920-1940-luvuilta, jugend ajan taide-esineitä sekä vanhoja astiastoja ja "keittiöturhakkeita" parsa-astioista jänisterriinivuokiin. Itse museokin oli nähtävyys sinänsä, onnistunut rakennus koristeellisuudessaan. Museon jälkeen päätimme lähteä vielä Tonava-risteilylle, joka lienee jonkinlainen Budapest must-do juttu. Ja tunnelmallistahan se oli katsella nähtävyyksiä veneestä käsin ja hyräillä Tonava kaunoista audio-guiden mukana.

Vapauden silta

Parlamenttitalo kuin postikortista. Pitääkin vielä selvittää tarkoittiko "eclectic style" kirkkotyyliä vai useiden tyylisuuntien yhdistelmää. 

Pyhän Tapanin kirkko oli massiivinen.

3. päivä

Vaikka kaikki tähän asti reissussa näkemämme oli todella hienoa, matkan 3. päivä oli kuitenkin aivan erityinen. Kuten aluksi kirjoitin, anopilla on tuttavia Unkarissa ja pääsimme vierailulle erään naisen luokse. Ensin kävimme paikallisessa luterilaisessa kirkossa (oli hassu laulaa virsiä, kun osasi suurinpiirtein ääntää kieltä ja sävel oli tuttu, mutta sanojen merkityksestä ei ollut hajuakaan). Sen jälkeen siirryimme lounaalle anopin unkarilaisen tuttavan kotiin. Mukana oli myös tuttavan tytär ja toisen tyttären miniä vauvoineen. Kaikilla ei ollut yhteistä kieltä, mutta yllättävän sujuvasti siinä vaan keskusteltiin. Ruoka oli erinomaisen maittavaa: alkuruoaksi herkullista papukeittoa, pääruoaksi täytettyä kanaa ja jälkiruoaksi hienoin ja korkein jäätelökakku, jonka olen ikinä nähnyt. Sellaisen papukeiton reseptin aion jostain onkia itselleni. Juttu luisti ja saimme katsella 20 vuoden takaisia kuvia kyseisen rouvan reissusta Suomeen.

Ihailemassa upeaa puutarhaa Budapestin esikaupungissa.

Illalla meille jäi vielä aikaa, joten suuntasimme katsastamaan parlamenttitaloa ja etsimään erästä vintage-liikettä, josta yksi lounasseurueen vieras oli vinkannut. Vintageliikkeet olivat suhteellisen harvassa Budapestissä, eikä valikoima tuntunut olevan kovin kattava. Löysimme liikeen ja piipahdimme sinne myöhemmin reissulla. Koruja oli vaikka muille jakaa, mutta vaatteita ei ollut nimeksikään.

Erittäin Merkittävä Henkilö opiskeli täällä. Plakaatissa ei valitettavasti lukenut miehen nimeä.

4. päivä

Szentendressä oli hauskan värisiä kivitaloja. Se oli oikein sellainen postikorttikaupunki, kivinen vanha Rauma.

Edellisen päivän lounaalla joku sattui sanomaan, että Szentendre on erittäin kaunis pikkukaupunki Budapestin lähellä. Erityisesti isäni innostui tästä ja koska olimme kolunneet Budapestiä jo melkoisen perusteellisesti. Lisäksi maanantai on se masentava päivä, jolloin museot ovat kiinni. Niin ne olivat Szentendressäkin, mutta siellä oli kuitenkin nähtävää ihan ulkosallakin. Ja olihan siellä auki pari museotakin: aivan ihana joulukauppa, jonka yhteydessä oli joulukoristenäyttely 1800-luvun koristeista 80-luvulle. Aika monta koristetta tarttui mukavan viilentävästä kaupasta mukaankin. Toinen museo, tai pikemminkin galleria, esitteli miniatyyritaidetta. Siis veistoksia, jotka oli tehty esimerkiksi neulan silmään tai puolikkaaseen unikonsiemeneen! Ihan käsittämätöntä käsityötä!

Joulukoritse museosta. Äidillä on lapsuudenkodista säikynyt yksi tuollainen melkein samanlainen lintu.

Miniatyyritaidetta piti tietysti katsella mikroskoopilla. Oli hämmästyttävää verrata aidon kokoista ja suurennettua teosta. 

Palasimme Szentendrestä Budapestiin junalla, vaikka mies oli vähän haaveillut jokiristeisystä. Aikataulut eivät vain sopineet. Pääsimme kuitenkin vielä illalla sattumalta toiselle Tonava-risteilylle, sillä kävelyretkellä bongasimme vesibussin, jolla pääsi matkustamaan julkisenliikenteen korteilla! Suosittelen, jos haluaa halvalle  Tonava-risteilylle.

5. päivä

Sateenvarjot, kilpikonna ja kauppahalli. 

Koko reissun ajan aurinko oli paahtanut täydeltä taivaalta ja hiki oli virrannut (kuten nyt toki suomessakin). Viimeinen päivä oli kuitenkin sateinen, mikä nyt ei sinänsä haitannut. Agendassa oli vielä Budapestin suurin kauppahalli, kansallismuseo ja parit vintageliikkeet. Kauppahalli oli aivan uskomattoman hieno! Rakastan kauppahalleja, mutta vähään aikaan en ole nähnyt näin ylitsepursuavaa kauppahallia. Erityisesti hedelmäkojujen notkuvat hyllyt ja huumaava tuoksu ihastuttivat. Onneksi Turussa on sentään tori, vaikkei vihanneksia ja hedelmiä aivan samassa mittakaavassa olekaan.

Pieni pala kauppahallia. Toisella laidalla vihanneskojut olivat vielä uskomattomampia. 

Muutamassa vintage-liikkeessä käytyämme (löysin netin kautta yhteensä ehkä seitsemän kappaletta, joista kävin neljässä) totesimme valikoiman laihaksi. Vaatteista suurin osa oli 80-90-luvuilta. Muutamissa liikkeissä myytiin lisäksi uusia vaatteita ja Retrockista ostinkin pari hauskaa paitaa. Siellä myös vintage-valikoima oli kattavin. Szputnyikista ostin aurinkolasit, nekin uudet. Kun sitten myöhemmin päivällä menimme kansallismuseoon ja kiersimme Unkarin historiasta kertovien näyttelyhuoneiden läpi, tajusin, mistä laiha vintage-saldo saattaa osittain johtua. Viimeiset, kommunismin ajasta, kertoivat karua tarinaa. Ehkä hienoja vaatteita ole yksinkertaisesti ollut/säästynyt/haluttu säästää. Mielenkiintoista on pohtia, miten politiikka voi vaikuttaa mahdollisesti myös muotiin ja vaatetukseen, näin jälkijunassakin.

Mainitsemisen arvoinen ravintola Kiskakukk oli saanut tripadvisorissa hyvät arvostelut - eikä turhaan! Muun muassa einomaista hanhea hyvään hintaan. 

Museon jälkeen palasimme vielä hotellin lähellä olevaan kahvilaan viimeisille (kakku)kahveille. Palvelu oli hidasta, kuten monissa ravintoloissa, joten hieman jännitimme, ehtisimmekö juoda kahvit ennen kuin pitäisi lähteä lentokentälle. Ehdimmehän me ja oli hieno päättää reissu cappucinoilla upeassa Café Astoriassa.

Kliseisesti väsyneet, mutta onnelliset.

Reissun jälkeen teki hiukan tiukkaa palata saman tien arkeen ja täyteen työpäivään, mutta onneksi reissutunnelmien avulla jaksoi viikonloppuun asti. Matkustaminen porukalla onnistui loistavasta. Äiti heittikin ilmoille kotipihaan päästyään, että seuraavaksi sitten Kiinaan. Se jää nähtäväksi ja hetkeksi riittää vielä muisteltavaa tästäkin reissuta. 

Miten säilöä kesä?

Jotenkin kesällä on paljon vaikeampi istahtaa koneen ääreen kirjoittamaan postauksia. Vaikka juuri kesällä tapahtuukin paljon postauksen arvoisia asioita, niitä ajatuksia ja tunnelmia on jotenkin vaikea saattaa postaukseksi asti. Nyt kuitenkin tuli olo, että haluan kirjoittaa joitain kesäisiä ajatuksia ylös ja kuvata kesäisiä asioita. 

It's summer, yay! It's actually quite hard to write about it. I just want to live and feel all the summery things I can do. Here in Finland you really need to enjoy summer while it lasts.

Kupla, villiviini ja rehevät yrtit tuovat kesän. Ja äidin kanssa yhdessä pestyt ikkunat. 

Niin se taitaa olla vähän muutenkin kesän kanssa, että sitä on aika vaikea säilöä purkkiin, vaikka kuinka yrittäisi. Ei ole vielä keksittyä sellaista hillosokeria, joka saisi mansikat maistumaan siltä, kuin ne maistuvat jäätelön tai kermavaahdon kera keskellä kuuminta helleaaltoa. 

Kesällä voi mennä ulos virkkaamaan ja rapunpielen kukkasia ihailemaan. Kesällä voi myös aloittaa hullun virkkausprojektin Virkkuri-kirjasta.

Minusta tuntuu, että tänä kesänä mediassa on pohdittu erityisen paljon suomalaisten intohimoista, odotuksia täynnä olevaa suhtautumista kesään.  Ehkä kylmä alkukesä on saanut ihmiset pohtimaan kesän merkitystä. Kesään liittyy niin paljon odotuksia, että ei se koskaan voi täysin niitä odotuksia lunastaa. 

Olohuoneeseen on tullut kesän myötä lisää väriä. Marimekon alennusmyynnistä löytyi ruuturouvalle kaveriksi Kortteli-kangas. Ja täälläkin, puhaat ikkunat!

Miehen mielestä tyynystä tulee mieleen Etelä-Arfikka. Ehkä, en osaa sanoa, mutta meille se ainakin sopii hyvin.

Minulla ei ole ennen elokuun loppua lomaa kuin parin matkan verran, mutta jotenkin silti olen päässyt miehen loman myötä mukavasti lomafiilikseen aina töistä tullessa. Säällä on tietenkin myös paljon merkitysta ja on ollut helppo tehdä ihania kesäisiä asioita, kuten istua iltamyöhään ulkona palelematta, uida lapsuuden maisemien pikkupikkujärvessä ja maauimalan kirkkaassa vedessä, kävellä sandaaleissa ja pukeutua niihin kaikkein keveimpiin kesävaatteisiin. 

Upeat kesäkukat tulivat perjantaina suoraan kesävieraiden puutarhasta.

Oikeastaan, kun kesään ei lomattomuuden myötä ole liittynyt mitään kovin kummoisia odotuksia ja paineita, kesää on ollut helppo viettää. Kesä taitaa olla parasta, kun unohtaa liian muistojen keräilyn ja säilömisen. Ei siis hillosokeria mansikoille, vaan ihan vaan pelkältään!

Myös kuistin ikkunat hohtavat puhtauttaan. Matot on pudisteltu ja hortensia kukkii. Ah!

Mitä sinun kesääsi kuuluu?