Parsa aika vuodesta (ja muita viikonloppuruokia)

Tajuatko otsikon jujun? Miten käsitit sen ensiksi? Minusta otsikko on hauska ja voin sanoa näin ilman, että oma kehu haisee, sillä en ole itse keksinyt sitä. Pari vuotta sitten bussissa kuulin joidenkin sisarusten keskustelevan äitienpäivälahjaksi ostamastaan parsakattilasta. He pohtivat, mitä laittaa korttiin ja päätyivät kirjoittamaan: "Maailman parsa äiti!". Minusta ratkaisu oli niin mahtava, että se jäi mieleeni. Nyt kun on kevät, ja jälleen vuoden parsa aika, sain vihdoin itsekin käyttää tuota hauskaa sanaleikkiä. Tämä postaus käsittelee siis muun muassa jokavkeväistä herkkua, tankoparsaa. 

Parsaa viime kevään vappubrunssilta. Kuva on edellisen asunnon keittiöstä. 

Vaikka olen jatkanut kouluhommia viikonloppunakin, olen ehtinyt keskittyä myös ruoanlaittoon. Pidän parsasta aivan valtavasti myös sellaisenaan tai hollandaisekastikkeen kanssa, mutta nyt kokeilin tehdä aivan loistavia parsapiirakoita. Resepti on kulkenut varmaan jo monissa blogeissa, sillä minä löysin sen Nooralta (jolta löydän huomattavan osan uusista resepteistäni) ja sinne se oli päätynyt alunperin täältä.  En kirjoita reseptiä nyt tähän, mutta halusin vaan levittää mahdottoman ihanaa reseptiä eteenpäin. Tein pieniä piiraita, kuten Maria Nooran blogissa. Italian leivosvuuat on vaan aivan mahtavia! Ensi kerralla saatan kyllä tehdä yhden ison piiraan, sillä tässä piti nähdä vähän vaivaa. 

Parsaa, ihanaa parsaa! Koska olin nuuka, laitoin nuput puoliksi, jotta jokaiseen piirakkaan tuli koristeeksi nuppu. 

Piiraita eri vaiheissa. Ei haittaa, vaikkei taikina ylläkään vuoan reunaan asti ja täytettä menisi taikinan ja vuoan väliin.

Otsikko lupaa myös "muita viikonloppuruokia".  No, todellisuudessa laitan tänne yhden toisen reseptin. Kokeilin tänään nimittäin ensimmäistä kertaa paellaa. Minulla taisi olla odotukset liian korkealla, sillä ehkä ihan pikkuisen petyin tähän, mutta koska mies taas piti siitä kovasti, niin päätin, että resepti kannattaa silti jakaa. Plus että kuvista tuli niin hauskoja, että olisi muuten mennyt hukkaan. Analysoin, että ainoa mistä en pitänyt, oli chorizo-makkaran maku, joten vika ei varmaankaan ole reseptissä vaan minun suussani. Olen joskus nimittäin kyllästynyt chorizoon ja näköjään edelleenkään en oikein pidä siitä. 

En osaa päättää, onko tämä kuva herkullinen vai ei.

Noin 90 % kokeilemistani resepteistä on nykyään eri blogeista, niin on tämäkin. Tällä kertaa hieman muuntelin  Jensenin kiusauksen paellareseptiä oikomalla mutkia. Käytin esimerkiksi purkkisimpukoita ja ostin grillattua broileria rintafileiden tilalle. Minusta se on maukkaampaa kuin itse paistetut fileet. Lisäksi laitoin kurkuman tilalle sahramia, sillä eikös sen oikeastaan kuuluisi olla sitä?

Alkutilanne ja Ylen ykkönen.

Paella mutkia oikoen

• Oliiviöljyä
• sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 100g chorizo-makkaraa
• 1 paprika
• 3 dl (arborio)riisiä
• Hyppysellinen sahramia
• ½ tl cayenepippuria
• 2 tomaattia
• 2 dl valkoviiniä
• 4-5 dl kanalientä
• Grillibroilerin koipireisi pilkottuna
• 500g simpukoita kuorineen tai 1 tölkki säilöttyjä
• 250 g (jätti)katkaravunpyrstöjä (alkup. raakoja, minä kokeilin huvikseni jokirapuja)
• Persiljaa
• 1 sitruuna
• suolaa, pippuria

Kuumenna oliiviöljy kasarissa. Kuullota sipuleita ja valkosipuleita muutaman minuutin ajan. Lisää kuutioitu chorizo ja paista muutama minuutti. Lisää pieneksi pilkottu, vihreä paprika ja paistele.


Lisää riisi ja paisa öljyssä käännellen pari minuuttia. Lisää mausteet. Lisää kuutioiksi pilkotut tomaatit ja kääntele hyvin pannulla. Lisää kasariin viini ja hämmentele, kunnes neste on haihtunut. Lisää kanaliemi, nosta hiukan lämpöä niin, että neste kiehuu. Alenna sitten lämpöä ja lisää kana paellaan. Laita kansi päälle ja anna riisin hautua miedossa lämpötilassa noin 17 minuuttia.


Lisää simpukat ja katkaravunpyrstöt ja kääntele parin minuutin ajan, kunnes äyräiset ovat kypsyneet. (Tai tässä tapauksessa lämmenneet). Ripottele päälle persiljaa. Tarkista maku. Leikkaa sitruunasta 1/3 ja purista paellan sekaan. 

Aidon maun saat sekoittelemalla paellaa välillä ilmassa. Lisämakua saa tiputtamalla pari tomaatin palaa lattialle ennen pannulle laittamista.

Kohta laitetaan kansi päälle tähän minun äärimmäisen autenttiseen  paella-pannuun.

Vaikka chorizon maku olikin vähän liian voimakas, kauniin näköistä tämä ainakin oli! Edelliseltä päivältä jääneitä parsanvarsia kurkistelee joukosta.

Ehkä minä vielä löydän paellareseptin, josta pidän. Haluan jatkaa etsintöjä, sillä muistan syöneeni joskus paellaa, josta todella pidin. Raportoin sitten tänne jahka löydän minua miellyttävän reseptin. Nyt jatkan kuitenkin vielä hetken jonkun hömppäsarjan katsomista. Ah, viikonloppu, parsa aika viikosta!