Grand tour, osa 4

Keittiön huoneentaulu, jota kannattaa noudattaa.

 No niin! Sainhan minä sen keittiönkin siivottua blogia varten! Ruokapöydästä onkin jo nähtyt kuvaa jo useampaan otteeseen, mutta muuta keittiötä ei ole juuri näkynyt. Tai no, se yksi taso, jolla aina kokkaan on ollut esillä. Kerta kiellon päälle: ensimmäisenä varsinaisena kuvana on ruokailuryhmämme. Pöytä on ollut joskus 90-luvulla lapsuuden kodissani käytössä. Pyöreän pöydän ympärille mahtuu monta ruokailijaa, mutta välillä se on silti ahdas. Haaveilen valkoisesta, kiiltävästä ja yksinkertaisesta, vaikkapa Kaanin, pöydästä. Nyt on kuitenkin tyytyminen tähän.  Limenvihreä muurahaistuoli on yo-lahjani. Muut tuolit on kerätty kuluneen vuoden aikana yksitellen kirpputoreilta. Tuolien värit sopivat mielestäni loistavasti yhteen, vaikka kunkin maali on alkuperäinen.

Gerbera säilyi sittenkin pääsiäisen yli ja päätyi roskikseen vasta tänään. 

Koska asumme vuokralla, emme ole itse remontoineet mitään, joten keittiön kaapit eivät ole aivan makuuni. Ne ovat kuitenkin sopivan neutraalit eikä niiden pieni koristeellisuus haittaa. Joskus minun tekisi mieli maalata välitilan laatat jollain kivalla värillä, mutta en taida kuitenkaan viitsiä. Väriä saa huoneeseen muutenkin, esimerkiksi erilaisilla purkeilla, astioilla, keittiöpyyhkeillä ja värikkäällä naulakolla ja kellolla. 

Tätä kuvaa katsoessani tajusin, että miksen siirrä tuota munakelloa jääkaapin ovesta liesituulettimeen kiinni.. Hellan äärellähän sitä yleensä käytetään! Blogista on paljon hyötyä.

Keittiö on melko tilava ja se on luksusta edellisen asunnon keittonurkkaukseen verrattuna. Koska tykkään laittaa ruokaa, keittiön käytännöllisyydestä olisi tästä huolimatta välillä purnattavaa... Uuni on vähän oikullinen, ja työskentelytasoa on melko vähän. Yksi, tulpaton allas on myös välillä harmittava. Kuitenkin, yritän ajatella positiivisesti, että tällaiset pikku viat opettavat ajattelemaan asioita tarkemmin, kun joskus itse mahdollisesti tekee keittiöremonttia. Ja lisäksi, jos nämä viat ovat asunnon lähes ainoa huonot puolet, yritän olla valittamatta. 

Keittiömme on aina siisti... eiku... (ja on se pahemmassakin kunnossa ollut)

Työskentelytason puutteen korvasimme helposti: ostimme Ikeasta alla olevan lisätason kodinkoneille. Siihen mahtuvat kaikki tärkeimmät mikrosta espressokoneeseen. Taso on hyvä esimerkki siitä, että myös Ikeasta saa laadukasta ja kestävää tavaraa. Taso on umpipuuta ja oikein toimiva. (Laatikoista tosin puuttuu hydrauliikka...) Lisäksi taso ja sen yläpuolella olevat avohyllyt tuovat enemmän meidännäköisiä ratkaisuja keittiön sisustukseen.

Tämä taso imaisee itseensä melkein mitä vain! Tosin leivänpaahtimen ympäristö imee leivänmuruja ja  espressokeitin puolestaan kahvinpuruja...

Clipperin teet ovat väripilkkuna ylähyllyllä. Oikealla mahava lattiaharjamme.

Olen usein pyöritellyt silmiäni sisustuslehtien keittiöiden "käytännöllisille avohyllyille", sillä astiathan pölyttyvät niissä! Ja keittiöpöly on usein vielä sellaista hiukan rasvansekaista. No, kuinka ollakaan, avohyllyt tuntuivat oikein hyvältä ratkaisulta tähän keittiöön, että sain kauniita asioita myös näkyville. Hyllyt on tehnyt appiukko vanhasta kirjoituspöydän levystä. Tuet ovat Ikeasta. Maalasin hyllyt itse ja lanseerasin uuden, muodikkaan maalaustyylin: valumaalauksen. Reunojen maali nimittäin vähän valui ja jätti valuvien pisaroiden jälkiä... 

Hyllylle ovat päässeet kaikkein kauneimmat astiani ja keittiöesineeni, joita ei joka päivä käytetä. Toisaalta, jos niitä käytettäisiin joka päivä, ne eivät ehkä pölyttyisi niin helposti. Ylähyllyllä on paljon Alessin esineitä ja alahyllyllä taas muun muassa värikkäitä posliiniastioita ja aikoinaan Tallinnasta ostetut "nyppylasit". Kyllä näitä avohyllyjä sentään kelpaa katsella!

Näitä astioita katsellessa tulee aina hyvälle tuulelle!