sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Päivänpaistepeitto

Vähän vaihvihkaa syksyn aikana aiemmin turhana pidetty sivuvaunupinnasänky ei ollutkaan enää turha, vaan Bonsku alkoi ihan itse mennä nukkumaan sinne. Edelleen lähellä, mutta aiemmin hän nukkui mieluiten meidän välissämme. Nyt hän alkoi selvästi kaivata hieman omaa tilaa. Aloin vähitellen miettiä uusia sänkyratkaisuja, sillä pinnasänky alkoi käydä myös pieneksi. Asia jäi, mutta eräänä perjantaina satuin törmäämään Tori.fissä sopivaan lastensänkyyn ja päätin hetken mietittyäni hankkia sen Bonskulle. Sänky on Ikean Gulliver-sarjaa, jota pinniskin oli, mutta lastensänkyä ei enää valmisteta. Se on mielestäni kaunis, vähän samaa henkeä kuin muodikkaissa Niemen tehtaan sängyissä, mutta yksi laita on avonainen, mikä mahdollistaa perhepedin helposti.


Kettu köllöttelee tyytyväisenä värien keskellä. 

Bonskun uusi peitto pisti pystyyn ruletin meidänkin sängyn sisustustyynyjen väreihin. 

Bonsku rakastui uuteen sänkyynsä heti, etenkin kun hän on nyt niin kovin "iso poika". Hän itseasiassa nukahti uuteen sänkyynsä ekan kerran isovanhempien seurassa, sillä minä olin juuri sinä iltana kuuntelemassa miehen keikkaa. Ja on hän siellä myöhemminkin nukkunut makeasti, tosin nyt kylmillä ilmoilla piti tilkitä tyynyjä sängyn ja seinän väliin, ettei seinä hohkaa kylmää.

Myös isompi pieni käyttäjä on tyytyväinen.

Uusi sänky on tietysti huomattavasti isompi kuin vanha, eikä meillä ollut siihen sopivaa päiväpeittoa. Siispä sain inspiraation ja päätin alkaa tehdä Bonskulle tilkkupeittoa. Minä haaveilin joskus pienenä tilkkupeitosta, sillä rakastamissani Tiheikön väki -kirjoissa hiiret nukkuivat aina tilkkutäkkien alla. Nyt hain vähän modernimpaa inspiraatiota ja voi että, millaisiin luomuksiin törmäsinkään! Kannattaa tutustua esimerkiksi Tilkun viilaajan blogiin, aivan uskomatonta tilkkutaidetta! Minä lähdin liikkeelle laatikkoon säilömistäni Marimekon kankaista. Aluksi ajattelin laittaa joukkoon muitakin kuoseja, mutta Marimekon kuosit toimivat yhdessä niin hyvin, että pitäydyin vain niissä ja yksivärisissä Eurokankaan puuvillakankaissa. Muut Marimekot löytyivät omasta takaa, mutta Bonsku halusi ehdottomasti Pikku Boboota (autokangas) ja ruudullisen Oliivi-kankaan löysin Marimekkokirppikseltä. Myös yksiväriset kankaat jouduin ostamaan, sillä sellaisia meillä ei ollut.

Peiton sommittelua. Kuoseina on Marimekon Onnimanni (kirjaimet), Pikku Boboo (autot), Oliivi (ruudut), Tantsu (kelta-oranssi) sekä musta-valko-värikäs kuosi, jonka nimeä en nyt millään muista. 

Bonsku sai painaa peruutusnappia ja totteli hienosti. Yleensä hän ei millään malta totella, kun kyse on jostain jännästä. 
Aloittelijana päädyin ihan vaan neliön mallisiin palasiin ja mielestäni yhden parhaimmista ja selkeimmistä ohjeista löysin Kallion Strömsö -blogista.  Leikkasin kankaista 15x15cm palasia ja aloitin suunnittelun. Halusin tehdä toisaalta säännönmukaisen ja toisaalta täysin sekalaisen peiton. Halusin, että joka toinen pala on kuosillinen ja joka toinen yksivärinen, yksikään pala ei ole vierekkäin tai kulmittain samanlaisen kankaan kanssa ja samalla rivillä ei ole kahta kertaa samaa kangasta (paitsi yhdellä rivillä, kun lisäsin vielä yhden rivin ja oransseja sattui olemaan jäljellä eniten). Muuten lätkin kankaita vierekkäin täysin intuitiota seuraten. Jälkikäteen tietyt kuviot toistuvat useammin kuin toiset, mutta peitossa ei silti ole liikaa samanlaisuutta missään kohtaa.

Taustakankaan kokosin samoista Eurokankaan puuvilloista kuin yksiväriset ruudutkin. Yksi raita on vähän kapeampi, sillä sitä oli vähän vähemmän kuin muita. 

Peittoa kokoamassa. Hakaneulat pitivät kerrokset paikoillaan, eivätkä lipsahtaneet pois tai tökänneet sormeen. 

Vaikka oma Husqvarnani on ihan hyvä, niin tikkauksessa luotin vain äitini vanhaan Berninaan, joka ompelee vaikka pellin läpi.
 
Ompelin tilkut ensin riveiksi ja sitten rivit yhteen. Lisäsin jälkikäteen vielä pari riviä, kun peitto jäi arvioitua lyhyemmäksi. Taustaa varten en ollut hankkinut erillistä kangasta, vaan tein siitäkin monivärisen käyttäen yksivärisiä kankaita raitoina. Täytteeksi ostin Eurokankaasta keskipaksua vanulevyä, joka oli juuri sopiva päiväpeittoon. Neulasin kerrokset yhteen hakaneuloilla, mikä ei olisi tullut mieleeni ilman Kallion Strömsön ohjetta. Tikkasin peiton tilkkujen saumojen kohdista vain leveyssuunnassa, sillä olin laiska ja toiseksi tilkut eivät menneet täysin linjassa keskenään, joten tikkaus ei olisi mennyt nätisti saumoja myöten. Peiton kääriminen rullalle reunoilta oli ehdottomasti hyvä vinkki ja helpotti tikkaamista.  Siksakkasin reunat ja lopuksi viimeistelin keltaisella kanttinauhalla. Kanttinauhan ompelu tuottaa minulle aina pään vaivaa ja siinä mokailin jonkin verran, mutta onneksi se harmittaa vain itseä, eikä kauan minuakaan. Huithapeliompelijan peitto on muutenkin täynnä pieniä virheitä, jotka onneksi häviävät ihanien kuosien joukkoon.

Nurjakin puoli on aika herkku. Kanttinauhasta tuli siistimpi tällä kertaa nurjalta puolelta, mutta onneksi kukaan ei syynää sitä oikeaakaan niin tarkkaan. 

Värit ovat niin herkulliset!

Olen kyllä peittoon melkoisen tyytyväinen. Värit rytmittyvät hauskasti ja erilaiset kuosit muodostavat sopivan villin kokonaisuuden. Yksiväriset kankaat pitävät kokonaisuuden kasassa. Pienistä kauneusvirheistä huolimatta tilkkupeiton ompeleminen sopi minulle, joka pidän suorien saumojen ompelusta. Minä taidan olla peitosta enemmän innoissani kuin Bonsku, vaikka on hänkin sitä ihaillut. Peitto sai aikaan sysäyksen vaihtaa vähän meidänkin sängyn sisustustyynyjä, jotta värit mätsäisivät paremmin. Hauskaa piristystä koko huoneen ilmeeseen! Peitto tuo päivänpaistetta pilviseenkin päivään.

"On se hieno", ajattelee varmaan Bonskukin. 


Oletko sinä joskus kokeillut tilkkutöitä? 

18 kommenttia:

  1. Sulla on kyllä vuorokaudessa enemmän tunteja kuin muilla... Itse en todellakaan jaksaisi töissä käymisen ohella väsätä noin suurisuuntaisia käsityöprojekteja, vaikka lapsia ei olekaan. Tosi hieno kyllä ja varmasti vaivan arvoinen.

    Luin vasta tänään myös edellisen postauksesi. Nyt mies haluaa kokeilla Montessori coat flipiä aamulla töihin lähtiessä.

    A-T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, no en maininnut montako viikkoa koko prosessissa meni! Vähän kerrallaan, niin kyllä välillä tulee valmistakin.

      Kokeilin itsekin coat flipiä, mutta täytyy sanoa, että se on lapsella vähän kätevämpi kuin aikuisella.:D

      Poista
  2. Peitto on minusta täydellinen. Keltainen vinonauha kruunaa kokonaisuuden ja pienet epätarkkuudet eivät näy yhtään. Jos suurpiirteinen ihminen yrittäisi tehdä liian tarkkaa työtä, siitä menisi ilo. Olen itse tehnyt vaaleista ysäriväreistä tilkkupeiton, mutta onkohan se joskus jo päätynyt koiran alle ja raavittu rikki.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ensimmäinen virhe aina hetken harmittaa, mutta kun niitä kertyy tarpeeksi, niin ne unohtuvat.

      En kyllä yhtään muista tuollaista peittoa!

      Poista
  3. Oi miten ihana peitto!

    Mie olen tehnyt pari tilkkupeittoa elämäni aikana, onhan se hiukan työlästä, mutta hauskaa. Vielä joskus haluaisin tehdä sellaisen vanhanaikaisromanttisen peiton, mitä satukirjoissa aina näkee.

    Lukioikäisenä tein ensimmäisen tilkkupeittoni, se oli ihan perussängyn kokoinen. Olin leikannut tilkut ja miulla oli peitosta hienot suunnitelmat Pahasti onneksi pikkusiskoni oli kipeänä ja äitini oli häntä hoitamassa, päättäen sitten tylsistyneenä ilahduttaa miua hän ompeli peiton kasaan. Ja ihan eri tavalla kuin mie olin suunnitellut. :D Pidin sitä sängylläni ehkä viikon ja jemmasin sitten jollain tekosyyllä kaappiin, harmitti katsella koko peittoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, olisi ollut kamalaa, jos joku olisi ommellut peittoni erilailla kuin olin ajatellut! Sommittelu on kuitenkin niin olennainen osa tilkkutöitä!

      Sellainen romanttinen satutilkkupeitto sopisi varmasti teidän mökillenne!

      Poista
  4. Ihanan värikäs! Koulussa viimeksi (sen yhden ainoan kerran) tein tilkkutyön, muistaakseni se oli tyyny ellei sitten nuken peitto tms. Laitoin muuten sinulle s-postia arvontavoitosta, tulikohan perille? Eli osoitetietoasi kaipailen, niin saan lähetyksen postiin. astuvan.akka [at] yahoo.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tein koulussa jotain tilkkutöitä sellaisista pitkistä soiroista. Joskus taisin kotonakin kokeilla.

      En ole saanut postia, laitan sinulle postia takaisin pian!

      Poista
  5. Tosi ihana peitto! Ihan kuin nakutettu teille 😊

    VastaaPoista
  6. Näyttää todella hienolta! Ihania tilkkuja ja värejä. Mulla ei ole kärsivällisyys tilkkutöihin riittänyt, mutta nää peitot on kyllä upeita. :)

    -Ruut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mulle tää taas sopi, kun työ eteni silmissä, vaikka vaiheita riitti.

      Poista
  7. Ihanan raikas ja suloinen peitto!
    Olen tehnyt monta tilkkupeittoa. Tilkut olen itse painanut silkkipainolla. Se vasta oli ihanaa puuhaa! Suunnitella ihan omat värit ja kuviot! Lapsille painoin tilkkuja, joissa oli heidän omia piirroksiaan ja sitten niistä sängynpeiton.
    Eli tein tilkkupeittoa, joissa juju oli se kankaanpainaminen, itse tilkkutyö oli tuota helpointa neliötekniikkaa.
    VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että miten ihana idea tuo lasten piirustusten hyödyntäminen! Toivottavasti peitot ovat säilyneet muistoina!

      Poista
  8. Nyt tarvitsis kyl tilkkutöitä tai ainakin tällaista tilkkuompeluvinkkiä sinulta, kun osaat näitä juttuja! Vaikka ompelijan tyttärentytär olen, niin tämä omena on kierinyt kiireissään liian kauaksi puusta.

    Näin kivoilla pakkasilla laitoin trikoisen pian 6 vuotta palvelleen kantoliinan tuulettumaan mattotelineelle. Niinpä keittiön ikkunasta porukalla ihmeteltiin, kun iso orava se siinä istui kävynruskean liinan päällä ja kun herätin huomionsa, niin läksiäisiksi järsi ja repi sen kangasta rikki. Mitenkähän ja millaisella kankaalla nyt korjaisi tuon? "Ei kukaan ota kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan" tiedän toisesta yhteydestä, eli nytkö trikookangasta etsimään ja pesemään ja ompelemaan vai olisko muita kikkoja? Vai voisko antaa vaan olla, repeääköhän tuo kangas helposti.. Kyseessä on Babylonian Tricot Slen -liina.

    Suvi ja pojat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten huono tuuri! Luulenpa kyllä, että liina on mennyttä, eikä sitä kannata paikata. En usko, että se olisi varmasti turvallinen käyttää. Onneksi käytettynä tai uutenakin saa trikooliinoja aika edullisesti. Muutenkin kuusi vuotta vanha trikooliina saattaa olla jo parhaat päivänsä nähnyt, eikä sitä enää saa kiristeltyä kunnolla.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.