Toddler hacks eli parhaat taaperoniksit

Life hack, eli suomalaisitten vähän kun niksi-Pirkka on minusta hauska termi. Se viittaa siis kaikkiin nikseihin, joiden avulla elämästä saa tehtyä vähän helpompaa. Usein tosin netissä esitetyt niksit ovat melko erikoisia ja välillä niiden käytännöllisyys on hieman kyseenalaista. Mutta taaperon kanssa on välillä pakko laittaa kaikki niksit peliin, sillä elämä pienten tuholaisten kanssa voi olla välillä hermoja raastavaa.

Valitettavasti (ja tietysti onneksi) taaperot ovat yksilöitä ja vain harvoin niksit ovat kovin yleispäteviä. Lisäksi taaperot ovat valitettavan kovia oppimaan, havainnoimaan ja kehittymään, joten uusia taapero-niksejä on kehitettävä koko ajan. Tässä postauksessa ajattelin kuitenkin esitellä lyhyesti viisi tällä hetkellä toimivinta kikkaa, jolla saa pidettyä sekä taaperon että vanhemman tyytyväisenä. Tai ainakin jomman kumman.

1. Tietokoneen langaton näppäimistö

Lavastetussa kuvassa näppis ei enää kiinnostanut. 

Uudessa tietokoneessamme on hieno langaton näppis, jonka saa näppärästi nostettua turvaan pois taaperon ulottuvilta. Tämä jos mikä taaperoa suututtaa, sillä hän haluaisi kovasti myös räplätä tietokonetta. Onneksi varastostamme löytyi vähälle käytölle jäänyt, riittävän samannäköinen toinen langaton näppis, johon kaikenlisäksi saa syttymään vihreän valon. Kun vielä avaa sähköpostin mainoskansion, niin taapero voi tyytyväisenä näpytellä menemään, eikä ole vielä huomannut eroa. Välillä hän on jopa vaatinut oman näppiksensä, kun aito näppis on jätetty pöydälle. Se on varmaankin se vihreä valo, joka ei tavallisessa näppiksessä syty. Saa nähdä, koska Bonsku huomaa...

2. Ruoan "maustaminen"

Suolan lisääminen pastan keitinveteen on tarkkaa puuhaa. 

Kaikenlainen osallistaminen yleensä toimii hyvin, mutta Bonsku on välillä vähän liiankin osallistuva. Keittiössä äitini toddler hack oli aikanaan antaa minulle vähän jauhoja ja kananmuna vatkattavaksi ja minä pysyin tyytyväisenä sitä sörsseliä sekoitellessani. Lopuksi sössö paistettiin ja tarjottiin kaikkiruokaiselle koiralle. Bonsku ei ole yhtä helposti höynäytettävissä. Jos hänelle antaa ruokia käsiteltäväksi, ne löytyvät todennäköisesti pian levitettynä pitkin pöytää, hiuksista ja lisäksi Bonsku on itse kaivanut joukkoon vielä pussillisen jauhoja lisää. Niinpä häntä on tarvinnut osallistaa ihan oikeasti. Viime aikoina paras juttu on ollut asioiden maustaminen suola- ja pippurimyllyillä. Mitä vaan voi maustaa pastasta salaattiin ja keittoon, eikä Bonsku saa vielä myllyjä oikeasti käännettyä, jolloin maustetaso pysyy kohtuullisena ja mausteita voi silti lisätä lähes loputtomiin.

3. Kenkälusikka

Metallinen kenkälusikka ei ole erityisen hyvä kenkälusikka, mutta erityisen hyvä pitämään taaperon näpit irti keittiövälineistä. 

Tämä on ehkä sellainen, mistä Bonsku ei oikein tykkää, mutta tämä ystäviltä saatu vinkki on toiminut jo varmaan puolitoista vuotta. Keittiön liian kiinnostavat laatikostot saa parhaiten pidettyä kiinni laittamalla kenkälusikat vetimien väliin! Tämä ei tietenkään toimi modernien vetimettömien laatikoiden kanssa, mutta vanhempien mallien laatikoissa tämä on loistava keksintö! Ohut metallinen kenkälusikka on toiminut parhaiten ja on lisäksi melko huomaamaton.

4. "Kissaöljy" ja saippuan annostelu

Bonskun shampoovalikoima. 

Tämän niksin olen oppinut tavallaan äidiltäni, tosin olen itse soveltanut sitä hieman toisella tapaa. Korviani tms. puhdistettiin aikanaan vauvaöljyllä ja pumpulipuikoilla ja minä tietysti halusin putsata jonkun pehmoleluni korvat. Äiti antoi minullekin aina "kissaöljyä" eli veteen kostutetun pumpulipuikon, jolla sain putsata pienen kissapehmon korvia. Bonskulla ei kissaöljy ole käytössä, mutta sen sijaan hän pyytää aina kylvyssä shampoota tai saippuaa. Hänen ihonsa kuivuu herkästi, joten oikeasti shampoo ei ole käytössä, mutta onneksi Bonskulle on toistaiseksi kelvannut se, että hän saa vähän koskea avonaisen pesuaine- tai shampoopullon kärkeä ja läästii käsillä sitten tyytyväisenä tukkaansa. Onneksi hän on toistaiseksi tyytynyt vähään!

5. Aikuistenväkevää

Aikuistenväkevällä en viittaa alkoholiin tai muuhun oikeasti väkevään, vaan esimerkiksi herkkuihin ja karkkeihin, joita ei Bonskulle suoda. Sokerissa ei ole pidetty nollatoleranssia, mutta arkena herkuttelua on pyritty välttämään. Niinpä äidin kahvisuklaan ja muiden herkkujen on todettu olevan väkeviä. Jos epäilykset asioiden todellisesta väkevyydestä alkavat nousta, voi aina antaa maistaa hieman jotain oikeasti väkevää ja vahvistaa näin kaiken aikuisten väkevän väkevyyttä. Tämän konstin olemme myös oppineet tuttavapiiristä. Valitettavasti tämä ei ole enää toiminut yhtä hyvin, etenkään sen jälkeen, kun erehdyimme antamaan Bonskulle ravintola-aterian päätteeksi yhden suklaan. "Nyt minä olen isompi" hän totesi heti, sillä olimme aina selittäneet, että sitten isompana hän saa suklaata. Nyt pitäisi vaan etsiä tarpeeksi korkeaprosenttinen suklaa, jotta voitaisiin taas todistaa, että suklaakin voi olla aikuistenväkevää. 

Bonus-niksinä kerron vielä äärettömän helpon tavan opettaa taapero pukemaan takki päälle: nk. Montessori coat flip. Nerokasta, suorastaan maagista! Bonsku oppi kyseisen tekniikan muutaman toiston jälkeen, eikä enää tarvitse taistella hihojen kanssa. Suosittelen!

Oikeasti elämä taaperon kanssa ei onneksi ole yhtä huijaamista, mutta kyllä se välillä vähän auttaa. On paljon hauskempaa, kun kaikkea ei tarvitse kieltää, kun voi vähän soveltaa. 

Millaisia taaperoniksejä sinulla on? Omien tai toisten lasten kanssa käyttämiäsi.