Päivänpaistepeitto

Vähän vaihvihkaa syksyn aikana aiemmin turhana pidetty sivuvaunupinnasänky ei ollutkaan enää turha, vaan Bonsku alkoi ihan itse mennä nukkumaan sinne. Edelleen lähellä, mutta aiemmin hän nukkui mieluiten meidän välissämme. Nyt hän alkoi selvästi kaivata hieman omaa tilaa. Aloin vähitellen miettiä uusia sänkyratkaisuja, sillä pinnasänky alkoi käydä myös pieneksi. Asia jäi, mutta eräänä perjantaina satuin törmäämään Tori.fissä sopivaan lastensänkyyn ja päätin hetken mietittyäni hankkia sen Bonskulle. Sänky on Ikean Gulliver-sarjaa, jota pinniskin oli, mutta lastensänkyä ei enää valmisteta. Se on mielestäni kaunis, vähän samaa henkeä kuin muodikkaissa Niemen tehtaan sängyissä, mutta yksi laita on avonainen, mikä mahdollistaa perhepedin helposti.

Kettu köllöttelee tyytyväisenä värien keskellä. 

Bonskun uusi peitto pisti pystyyn ruletin meidänkin sängyn sisustustyynyjen väreihin. 

Bonsku rakastui uuteen sänkyynsä heti, etenkin kun hän on nyt niin kovin "iso poika". Hän itseasiassa nukahti uuteen sänkyynsä ekan kerran isovanhempien seurassa, sillä minä olin juuri sinä iltana kuuntelemassa miehen keikkaa. Ja on hän siellä myöhemminkin nukkunut makeasti, tosin nyt kylmillä ilmoilla piti tilkitä tyynyjä sängyn ja seinän väliin, ettei seinä hohkaa kylmää.

Myös isompi pieni käyttäjä on tyytyväinen.

Uusi sänky on tietysti huomattavasti isompi kuin vanha, eikä meillä ollut siihen sopivaa päiväpeittoa. Siispä sain inspiraation ja päätin alkaa tehdä Bonskulle tilkkupeittoa. Minä haaveilin joskus pienenä tilkkupeitosta, sillä rakastamissani Tiheikön väki -kirjoissa hiiret nukkuivat aina tilkkutäkkien alla. Nyt hain vähän modernimpaa inspiraatiota ja voi että, millaisiin luomuksiin törmäsinkään! Kannattaa tutustua esimerkiksi Tilkun viilaajan blogiin, aivan uskomatonta tilkkutaidetta! Minä lähdin liikkeelle laatikkoon säilömistäni Marimekon kankaista. Aluksi ajattelin laittaa joukkoon muitakin kuoseja, mutta Marimekon kuosit toimivat yhdessä niin hyvin, että pitäydyin vain niissä ja yksivärisissä Eurokankaan puuvillakankaissa. Muut Marimekot löytyivät omasta takaa, mutta Bonsku halusi ehdottomasti Pikku Boboota (autokangas) ja ruudullisen Oliivi-kankaan löysin Marimekkokirppikseltä. Myös yksiväriset kankaat jouduin ostamaan, sillä sellaisia meillä ei ollut.

Peiton sommittelua. Kuoseina on Marimekon Onnimanni (kirjaimet), Pikku Boboo (autot), Oliivi (ruudut), Tantsu (kelta-oranssi) sekä musta-valko-värikäs kuosi, jonka nimeä en nyt millään muista. 

Bonsku sai painaa peruutusnappia ja totteli hienosti. Yleensä hän ei millään malta totella, kun kyse on jostain jännästä. 

Aloittelijana päädyin ihan vaan neliön mallisiin palasiin ja mielestäni yhden parhaimmista ja selkeimmistä ohjeista löysin Kallion Strömsö -blogista.  Leikkasin kankaista 15x15cm palasia ja aloitin suunnittelun. Halusin tehdä toisaalta säännönmukaisen ja toisaalta täysin sekalaisen peiton. Halusin, että joka toinen pala on kuosillinen ja joka toinen yksivärinen, yksikään pala ei ole vierekkäin tai kulmittain samanlaisen kankaan kanssa ja samalla rivillä ei ole kahta kertaa samaa kangasta (paitsi yhdellä rivillä, kun lisäsin vielä yhden rivin ja oransseja sattui olemaan jäljellä eniten). Muuten lätkin kankaita vierekkäin täysin intuitiota seuraten. Jälkikäteen tietyt kuviot toistuvat useammin kuin toiset, mutta peitossa ei silti ole liikaa samanlaisuutta missään kohtaa.

Taustakankaan kokosin samoista Eurokankaan puuvilloista kuin yksiväriset ruudutkin. Yksi raita on vähän kapeampi, sillä sitä oli vähän vähemmän kuin muita. 

Peittoa kokoamassa. Hakaneulat pitivät kerrokset paikoillaan, eivätkä lipsahtaneet pois tai tökänneet sormeen. 

Vaikka oma Husqvarnani on ihan hyvä, niin tikkauksessa luotin vain äitini vanhaan Berninaan, joka ompelee vaikka pellin läpi.
 

Ompelin tilkut ensin riveiksi ja sitten rivit yhteen. Lisäsin jälkikäteen vielä pari riviä, kun peitto jäi arvioitua lyhyemmäksi. Taustaa varten en ollut hankkinut erillistä kangasta, vaan tein siitäkin monivärisen käyttäen yksivärisiä kankaita raitoina. Täytteeksi ostin Eurokankaasta keskipaksua vanulevyä, joka oli juuri sopiva päiväpeittoon. Neulasin kerrokset yhteen hakaneuloilla, mikä ei olisi tullut mieleeni ilman Kallion Strömsön ohjetta. Tikkasin peiton tilkkujen saumojen kohdista vain leveyssuunnassa, sillä olin laiska ja toiseksi tilkut eivät menneet täysin linjassa keskenään, joten tikkaus ei olisi mennyt nätisti saumoja myöten. Peiton kääriminen rullalle reunoilta oli ehdottomasti hyvä vinkki ja helpotti tikkaamista.  Siksakkasin reunat ja lopuksi viimeistelin keltaisella kanttinauhalla. Kanttinauhan ompelu tuottaa minulle aina pään vaivaa ja siinä mokailin jonkin verran, mutta onneksi se harmittaa vain itseä, eikä kauan minuakaan. Huithapeliompelijan peitto on muutenkin täynnä pieniä virheitä, jotka onneksi häviävät ihanien kuosien joukkoon.

Nurjakin puoli on aika herkku. Kanttinauhasta tuli siistimpi tällä kertaa nurjalta puolelta, mutta onneksi kukaan ei syynää sitä oikeaakaan niin tarkkaan. 

Värit ovat niin herkulliset!

Olen kyllä peittoon melkoisen tyytyväinen. Värit rytmittyvät hauskasti ja erilaiset kuosit muodostavat sopivan villin kokonaisuuden. Yksiväriset kankaat pitävät kokonaisuuden kasassa. Pienistä kauneusvirheistä huolimatta tilkkupeiton ompeleminen sopi minulle, joka pidän suorien saumojen ompelusta. Minä taidan olla peitosta enemmän innoissani kuin Bonsku, vaikka on hänkin sitä ihaillut. Peitto sai aikaan sysäyksen vaihtaa vähän meidänkin sängyn sisustustyynyjä, jotta värit mätsäisivät paremmin. Hauskaa piristystä koko huoneen ilmeeseen! Peitto tuo päivänpaistetta pilviseenkin päivään.

"On se hieno", ajattelee varmaan Bonskukin. 

Oletko sinä joskus kokeillut tilkkutöitä?