Final tour

Eteinen epätodellisessa asussa. Se ei ole juuri koskaan näin siisti. 

Söpösti eteiseen on ilmestynyt rivi pieniä kenkiä. 

Kun aloitin blogini, esittelin koko kodin huone kerrallaan Grand tour -otsikon alla. Nyt on tullut aika viimeiselle kierrokselle meidän kodissamme kun kaikki on vielä paikallaan. Halusin kuvata kodin vielä kerran kauniina, ilman pahinta arkikaaosta. Kesti hetken ennen kuin keittiöstä sai julkaisukelpoisia kuvia, mutta lopulta kaikki kuvat ovat kasassa. 

Olohuone oli ensimmäisissä blogikuvissa jopa kliininen nyt kun katson niitä jälkikäteen. Tätä ei voi juuri kliiniseksi sanoa. Elämä näkyy, vaikka blogia varten on siivottu pahimmat pois. 

Tämä kirjahylly ilahduttaa minua edelleen, vaikka se onkin välillä vähän sotkuisempi kuin ennen. Söpösti puhuu tästä nurkasta omana huoneenaan. 

Tässä kodissa vietetyt seitsemän ja puoli vuotta ovat meidän elämässämme kohtuullisen pitkä ajanjakso, noin neljännes elämästäni tähän asti. Tämä koti on nähnyt monta merkittävää asiaa: opinnot, gradun vääntämisen, valmistumisen, lasten syntymän, kahdet ristiäset. Kahdet kolmekymppiset ja monet muut hauskat juhlat. Paljon myös arkea: gradupäiviä pyjamassa ja aikaisia työaamuja, aamuja sohvalla vauvan kanssa ja iltoja pomppien jumppapallolla vauvaa epätoivoisesti nukuttaen. 

Tämä näkymä on yksi suosikkini aina vaan. Kuulemma pystykuvat kertovat vähemmän kuin vaakakuvat, mutta minusta pystykuvissa tämä kotimme on edukseen. Korkeus ja ylväys näkyy eri lailla kuin vaakakuvissa (ja sotku on helpompi rajata pois). 

Tässä on kirjoitettu gradu ja väsätty monet nuotit. 

On kiehtovaa ajatella, että vaikka meidän elämässämme tämä on ollut pitkä ja merkittävä ajanjakso, se on kuitenkin vain pienen pieni murto-osa tämän talon historiaa. Satakymmenvuotias talo on nähnyt jo monet vastaavat tarinat. On hauska ajatella, että me olemme osa tämän talon asukkaiden jatkumoa. Me olemme pieni pala tämän talon historiaa, joka tosin jää kaikilta muilta tietämättä. On myös kutkuttavaa miettiä, ketkä kaikki ovat tässä asuneet ja näitä samoja ovenkahvoja painaneet ja lankkuja kuluttaneet. 

Sänkyjärjestelyt ovat tässä viime vuosina olleet ehkä hieman esteettisesti haastavia, mutta aika kivalta tämä näyttää. 

Ihanaa, kun tätä näkymää ei aina korista pyykkiteline! Odotan, että tuo kampauspöytä pääsee uudessa kodissa oikeuksiinsa. 

Me sisustimme tämän kodin värikkäästi ja modernisti ja aivan "vääriä" vuosikymmeniä yhdistellen. Joskus täällä on kenties ollut alkuaikoina aikakauden jugend-huonekaluja ja kohta taas jotain muuta. Joku muu muuttaa tänne ja tekee tästä kodin. Se on toisaalta ihan luonnollinen ajatus ja toisaalta ihan kummallinen. Miltä tuntuu kulkea tästä jatkossa ohi ja ajatella, että tuo oli joskus meidän kotimme ja nyt jonkun muun? Ei ehkä miltään, korkeintaan nostalgiselta, mutta tällaisia sitä tulee pohdittua. 

Toinen kaikkien aikojen suosikkinäkymäni on tämä lipasto ja taulu. Kuvaan kuuluisi vielä samettiverho, mutta se piti vetää syrjään valon vuoksi. 

Toivottavasti uudet asukkaat osaavat ottaa tästä ihanasta kodista ilon irti yhtä hyvin kuin me. Toivon, että joskus hamassa tulevaisuudessa joku vielä kunnostaa kakluunit tähän paikalleen ja palauttaa vielä lisää entisajan tunnelmaa. Muistan itse vielä elävästi ne asuntoilmoituskuvat, joissa ei näkynyt paljon, mutta jotka saivat minut kiinnostumaan tästä. Ja sen tunteen näytössä, miten "tästä voisi tulla meille koti". Ja kohta jollekin toiselle. 

Jätin tuon kirjatelineen pöydälle, sillä se on nykyään vakiovaruste. Iltasatu luetaan aina pöydässä ja välillä myös aamu- ja välipalalla. Tässä kuvassa avohyllyt ovat parhaimmillaan. 

Tykkään edelleen näistä vuonna 2014 tekemistäni dc-fixauksista. Aika hyvin ovat pysyneet neljä vuotta: vain yksi kohta tiskipöydän takaseinässä on hieman irronnut. Eikä kukaan koskaan hoksaa, ettei tämä ole laattojen aito väri 

Muistan kun muutin pois edellisestä kodistani, ensimmäisestä ihan omasta (tosin vuokrakodista tietysti). Viimeisinä viikkoina kuljetin kättä vanhojen rappukäytävien kaarevilla seinillä ja imin talteen muistot niistä. Painoin mieleen, miltä tuntui painaa ovi kiinni ja avata se. Samanlaisia muistoja kerään nyt tästä kodista ja uskoakseni niitä olen jo tallentanutkin. Olen tässäkin asiassa etukäteishaikailija. Tuskin jälkikäteen haikailen, vaikka muistelenkin lämmöllä. Mutta ehkä tämä etukäteishaikailu juuri auttaa tallentamaan muistot kirkkaammin. 

Tätä Bonskun keittiötä en jaksanut siivota. Like mother like son?

Viimeinen kierros tässä kodissa kalustettuna päättyy tähän. Saa nähdä otanko vielä kuvia tyhjästä kodista. Ehkä en, sillä sellaisena en halua tätä muistaa. Ylihuomenna alkaa muutto. Alkukuun asumme vielä tässä ja siirrämme vähitellen tavaroita uuteen. Ehkä sitten lähempänä joulua vielä rysäyksellä enemmän. Jännää!

Joulupuoti piilossa keskellä kaikkea

Hauskat tonttulakit kutsuvat joulupuotiin. Kun muutimme tähän naapurustoon, oli päärakennus ihan rempallaan. Nyt sitä on kunnostettu perinteitä kunnioittaen. 

Aivan meidän lähellämme (tässä "vanhassa" kodissa) sijaitsee yksi Turun vanhimmista taloista, Iso-Puolalan talo. Talo on yli 240-vuotias ja se on selvinnyt aikanaan Turun palosta. Kun muutimme Puolalan puiston laidalle vuonna 2011, oli Iso-Puolalan talo melko ränsistyneen näköinen, graffitein koristeltu, mutta tietysti myös kiehtova rakennus. Olisikohan silloin siinä viellä sijainnut kaupungin viheryksikön taukotilat, kuten google tietää kertoa. Nyt sen on jo muutaman vuoden omistanut Rakennusperinteen ystävät ry ja kasvojenkohotus on ollut huikaiseva. Joka vuosi pihapiirin ja talojen kunnostus näkyy upeasti. Ja mikä parasta: tätä kaikkea pääsee katsomaan ja samalla käymään tunnelmallisessa joulupuodissa!

Päärakennus. Kesällä pihapiirissä esitettiin Vaahteramäen Eemeliä. Mikä voisi olla parempi paikka näytelmälle?

Kaunis sali, jossa voi hörppiä kahvinsa kuvitellen itsensä jonnekin vuosisadan tai parin taakse. Ainakin melkein. 

Bonsku huomasi puistokerho matkalla suuret tonttulakit heti, kun ne ilmestyivät Iso-Puolalan pihapiirin liepeille. Kävimmekin heti katsastamassa paikat. Päärakennuksessa on tunnelmallinen kahvila. Samalla voi ihastella huolella entisöityjä tapetteja ja kuvitella itsensä vanhanajan tunnelmaan. Tällä kertaa emme pysähtyneet kahvilla, mutta täytyy vielä jonain päivänä ehdottomasti niin tehdä, rakastaahan Bonskukin kahviloita. Päärakennuksessa on myös rakennusperinteen ystävien pieni puoti, jossa tarjolla on sekä perinnerakentamiseen liittyviä julkaisuja ja tarvikkeita että kekseliäitä käsityötuotteita. Sieltä saa muun muassa vanhanajan ikkunateippiä, jolla ajattelin käsitellä myös uuden kodin ikkunat talvea vasten. Henkilökunnalta voi kysyä talon historiasta ja minäkin kuuntelin sivukorvalla historiaa siitä, miten rakennus on aikanaan siirretty nykyiselle paikalleen jostain kauempaa maaseudulta. 

Hihi, jos meidän uudessa kodissa on tarvetta ovistopparille, niin tiedän mistä ostan!

Kahvilan valikoimaa. Pitää tuoda Bonsku tänne kahville! Tai siis mehulle. 

Pienemmässä puurakennuksessa on varsinainen joulupuoti kahdessa kerroksessa. Kellaritilassa on myytävänä aivan ihania luonnonmateriaaleista tehtyjä kransseja ja muita koristeita. Ostin viime vuonna oveemme sellaisen joulukoristeeksi. Vielä syvemmältä kellarin uumenista löytyi myös salainen asukki, joka viehätti kovasti ainakin Bonskua: talossa asuu näemmä ainakin tonttu! 

Puoti pullollaan toinen toistaan taidokkaampia kransseja. Minä ihastuin erityisesti puolukanvarvuista tehtyyn. 

Kellarin salainen asukki. Voi että Bonskusta oli jännää!

Yläkerrassa on suloinen puoti, jossa on myynnissä vanhaa pientavaraa ja antiikkia joulukoristeista astioihin ja leluihin. Bonskua viehättivät erityisesti vanhat junat ja autot, minä taas ihastelin hassuja vieteriapinoita. Teki mieli ostaa jokin vanha joulukoriste, mutta en uskaltanut vielä ennen muuttoa. Ehkä sitten suoraan kuuseen uuteen kotiin lähempänä joulua. Muutama vuosi sitten tein vanhoihin leivosvuokiin kynttilöitä. Iso-Puolalan vintistä saisi näköjään niitäkin. 

Yläkerran kimaleleva joulupuoti. 

Vanhoja leluja. Bonskua kiehtoi kulkuneuvojen lisäksi viewmaster. 

Keittiötavaroita. Täällä sai arvailla vastauksia Bonskun esittämiin kysymyksiin. "Mikä tää on? Mikä tää on?" Ööö...

Joulupuoti on auki torstaista sunnuntaihin ja viikonloppuisin on lisäksi auki liiteri, josta voi ostaa kuulemma käsitöitä. Kävin siellä viime vuonna, mutta en nyt millään muista millaisia käsitöitä. Se teidän turkulaisten ja Turussa vierailevien pitää itse selvittää. Suosittelen todella piipahtamaan puodissa! Ja tämä on ihan kaupaton yheistyö, kuten aina. Vaikka Iso-Puolala on aivan keskustassa, sinne ei välttämättä tule vahingossa eksyttyä, ellei oma reitti kulje puiston läpi. 

Ihania pinkkejä kuusenkoristeita! 

Mikä on sinun suosikki joulupuotisi? Ihan mistä päin Suomea vaan!

Mitä kaipaan, mitä en

Muutto lähestyy ja välillä alan olla jo kypsä tähän nykyiseen asuntoon, kun tiedän mikä uudessa on paremmin. Toisaalta välillä iskee haikeus, kun on tässä moni asia myös hyvin ja tietenkin tässä kodissa on myös ainutlaatuisia hyviä puolia, joita uudessa ei ole. Ajattelin vielä ainakin parin postauksen verran muistella tätä kotia. Tässä postauksessa ruodin mitä tulee ikävä ja mitä taas en todellakaan jää kaipaamaan tässä kodissa. 

Ikkunat, yksi kauneimmista asioista tässä kodissa. Yksinkertaiset, mutta koristeelliset. Etenkin tämä makuuhuoneen suuri ikkuna on ihana. 

Nyt viimeisinä kuukausina olen tullut erittäin laiskaksi siivoajaksi. Kun tietää, ettei kauaa enää tarvitse tässä kodissa siivota, olen tullut melko huolettomaksi tavaroiden paikalleen asettelijaksi. Asia, jota ei tule ikävä on se, että niin moni asia on tässä kodissa jotenkin hiukan hankalassa paikassa. Lasten pienet vaatteet on sullottu äitiyspakkauksen laatikkoon kirjahyllyyn ja sen päälle kertyy jatkuvasti kirjoja. Pyykit ovat "piilossa" eteisessä pöydän alla, mutta todellisuudessa ne pursuavat sieltä esille. Pyyhelaatikot saa tunkea takaisin ja kaikki pitää sulloa mahdollisimman tasaiseksi, jotta ne mahtuvat paikoilleen. Urheiluvaatekaapissa kulkee putki, joka vie tilaa muutenkin pienestä kaapista. Ei todellakaan siis tule ikävä kaikkia tämän kodin säilytysratkaisuja! Meillä on liikaa hyllyjä ja liian vähän kaappeja eli liikaa tavaraa on esillä. Toisaalta tämän kodin korkeudesta on ollut etua mm. rumpujen säilytyksessä. Huonekorkeutta on reilusti yli 3 metriä, joka on melko tehokkaasti hyödynnetty. Sitä ei uudessa kodissa samalla tavalla ole.

Värikäs kirjahyllymme on hauska, mutta kerää liikaakin tavaraa kerroksiinsa. Usein tungen kirjojen päälle asioita, joita en halua Bonskun saavan käsiinsä. 

Eteisen korkeus on käytetty hyväksi rumpujen säilytykseen, mutta kaapit eivät muuten ole enää parhaat mahdolliset meidän käyttöömme. 

Eteinen on tässä kodissa toisaalta tilava ja toisaalta hieman hankala kiinteiden kaappien osalta. Meidän käyttöömme kaapit eivät ole aivan tarpeeksi syvät ja osittain siksi takkirekki näyttää aina pursuavan yli, vaikka takkeja olisi ihan kohtuullisesti. Uudessa kodissa eteinen on ehkä kaikkein hankalin paikka sisustaa järkevästi. Voi olla, että nykyisen eteisen tilavuutta tulee vielä ikävä. Lattian suhteen minulla on kaksijakoiset fiilikset. Toisaalta mustavalkoruudullinen lattia on ihana ikiklassikko, jonka olisin itsekin voinut valita. Toisaalta se on ihan kamala: valkoisessa näkyvät kaikki tummat roskat ja tummassa vaalean. Lattia näyttää siis jatkuvasti likaiselta (mitä se tietysti eteisessä usein onkin). Armollisempi lattian väri piilottaisi lian paremmin.

Joka puolella roikkuvia pyykkejä ei jää ikävä...

Keittiöstä en keksi niin mitään, mitä tulisi ikävä. Ei keittiömme nyt mikään surkea ole, mutta ei mitenkään huippukaan. Erityisesti uuni on melko surkea ja oikein odotan, että saan paistaa toivonmukaan marenkeja uuden kodin uunissa ilman kummallisia kikkailuja ala- ja ylälämpöjen kanssa. Kaappeja ja laatikoita ei ole ollenkaan tarpeeksi ja kaikki tavarat pitää pinota ja laittaa toisten tavaroiden taakse ja niinpä kaapeissa on hetkessä sekasotku, kun tavaroita pitää siirtää toisten tieltä. Toivon kovasti, että jaksaisin edes hieman parempaa järjestystä pitää, kun tavaroille on enemmän tilaa.

Avohyllyt ovat kauniit, jos ne pysyvät järjestyksessä. Myös nämä hyllyt ovat räjähtäneet viime aikoina käsiin. 

Liian vähän tasotilaa minun leipomuksilleni. Vähemmän kokkaavalle varmaan riittävästi. 

Kylppärimme on täynnä todellisia tehoneiöitä: suihku, wc, pyykkikone, vaipanvaihtopiste, säilytystilaa ja lasten kylpyamme. Toisaalta on ollut äärimmäisen kätevää, että kaikki on käden ulottuvilla, kun vaihtaa vaippaa (paitsi vaatteiden pyykkikori) ja vauvaa on voinut hoitaa kätevästi samalla, kun Bonsku kylpee, mutta kyllä kieltämättä voisi hieman enemmänkin olla tilaa eri toiminnoille. Ja sauna, ah, sauna. Sitä odotan. Mutta olen silti tyytyväinen, ettei tässä kodissa sauna vienyt yhtään neliötä tilasta. Muutenkin on ollut kätevää, että koti on ollut kompakti, vaikka se tietysti tarkoittaa myös pienempää pinta-alaa. Tässä kodissa on nopeasti ehtinyt hätiin, jos on tullut akuutti tilanne toisessa huoneessa. Toisaalta uusikin koti on tietyllä tavalla kompakti, kun kaikki on jaettu kolmeen kerrokseen. Rappusissa ravaamista se kyllä tarkoittaa. 

Tehoneliöt parhaimmillaan ja pahimmillaan. Montako toimintoa löydät?

Lisää pyykkiä... Tämä on taitettuna kokoon ehkä kerran kahdessa viikossa parin tunnin ajaksi, kunnes uusi koneellinen taas levitetään. 

Sijainti, sijainti ja sijainti. Se on ollut tämän kodin yksi valttikorteista (jos siis haluaa asua keskustassa). Rauhallinen sisäpiha aivan kaiken äärellä. Kivenheitto torille ja kauppoihin. Omalta pihalta suoraan vehreään puistoon, taidemuseoon ja kahteen leikkipaikkaan. Tiedän, että vaatii vähän totuttelua siirtyä hieman syrjemmäs, vaikkakin vain puolisentoista kilometriä. Uskon, että siihen tottuu kuitenkin nopeasti. Ja toisaalta nautin ajatuksesta, että ympärillä on hieman rauhallisempia katuja, vaikka keskustaan on vain lyhyt huipaus. Onneksi myös leikkipuisto on ihan lähellä edelleen.

Nämä yksityiskohdat, joihin kodissa rakastuin ja joita edelleen rakastan. 

Vaikka nytkin muutamme vanhaan taloon täynnä kauniita yksityiskohtia, jään silti ikävöimään tämän kodin kauniita ikkunoita ja vanhoja ovia. Ovia itseasiassa ei uudessa kodissa ole kuin muutama ja ne ovat uusia. Tässä kodissa on ollut kauniit, paksut puiset peiliovet ja vanhat kahvat. Avaimia lukkoihin ei valitettavasti ole ollut, ne olisivat tulleet tässä viime aikoina tarpeeseen. Rakastan tämän kodin vanhoja jugend-ikkunoita: niin yksinkertaisella koristeella saa aikaan kauniit ikkunat. Onneksi uudessakin kodissa on säilytetty vanhat ikkunat, eikä vaihdettu uusiin! 

Tässä ehkä tuli hieman painotettua niitä negatiivisia puolia, mutta lupaan, että luvassa on vielä viimeinen oodi tälle kodille sellaisena, jollaisena haluan tämän muistaa. Ilman pyykkejä ja sotkua. 

London (with a) baby!

... and a threenager. Palasimme juuri Lontoosta, miehen "kesälomamatkalta". Ensimmäinen matka nelihenkisenä perheenä sujui hyvin, mutta vajaa viikko oli kyllä juuri sopivan mittainen pätkä ainakin tällä erää. Mutta oli hauskaa! Bonsku nautti ja koki hienoja uusia asioita ja Tintti seurasi mukana. Oli vielä helppoa matkustaa, kun ei tarvinnut miettiä kiinteitä, mutta kyllä yleensä niin rento Tintti toisaalta vähän tuntui reagoivan aikaeroon ja outoon ympäristöön. Tässä postauksessa kokoan reissumuistoja ja lisäksi vinkkejä Lontooseen etenkin lapsiperheen näkökulmasta, mutta myös muuten.

Olen käynyt kerran aiemmin Lontoossa, vuonna 2000 viittä vaille 13-vuotiaana. Silloin mielessä oli lähinnä Spice girls ja toki myös tärkeät nähtävyydet. Top shopissa soi Darude ja Bomfunk Mc's. Nyt näkökulma oli aika erilainen, vaikka joitain nähtävyyksiä oli hauska kokea myös uudestaan.

1. Puistot

Diana memorial playgroundissa oli monta hauskaa leikkipaikkaa. Bonsku odotti erityisesti merirosvolaivaa.

Puistojen kautta oli ihana kävellä nähtävyydeltä toiselle. 

Jossain Hyde parkin reunamilla taisi sijaita tämä hauska leikkipuisto. 

Matkan teemaksi muodostuivat puistot. Koska myös Bonskun mielipide pitää ottaa huomioon, valitsimme toiseksi kohteeksi yleensä jonkun puiston. Ja ai että miten hienoja leikkipaikkoja Lontoosta löytyikään! Ensimmäinen kohteemme oli Diana memorial play ground, mutta myös ihan "tavallisissa" puistoissa oli aivan huikeita kiipeilytelineitä, laattoja, jotka soivat kun niille astui ja hienoja leveitä liukumäkiä. Oli myös ihan tavallisia Lappset-leikkivälineitä, mutta suurimmassa osassa puistoja oli aivan erilaista kuin suomessa, mikä oli tietystä hauskaa Bonskulle, mutta oli niitä aikuisenkin kiva kiertää ja vähän kokeillakin. Lapsen kanssa matkustaessa pääsee kyllä kokemaan paljon sellaista, mikä muuten jäisi kokematta.

St James's parkissa, kivenheitto Buckinghamin palatsilta. Bonsku löysi kaveriksi pienen brittitytön. Brittilapset oli puettu hämmästyttävän kevyesti. Tälläkin tytöllä oli vain sisävaatteet, kun meillä tekniset välikausivaatteet. Kulttuurieroja, kulttuurieroja. 

Ja ne viheralueet siinä ympärillä eivät olleet pöllömpiä nekään. Kiertelimme ainakin Kensington parkissa, Hyde parkissa, St James's Parkissa, Regent's parkissa, Battersea pakissa sekä omaa hotellia lähellä olevassa King George's parkissa. Bongasimme kivan leikkipaikan myös ihan Tower bridgen metroaseman vierestä, mutta siinä emme ehtineet leikkiä. Oli ihana katsella hyvin hoidettujen puistojen kaunista ruskaa. Ei yhtään haitannut, ettei puistoissa näkynyt kukkaloistoa, sillä itkupajut, mahtavat vaahterat ja ikivihreät pensaat sekä pienet lammet suihkulähteineen ja siltoineen olivat jo itsessään upeita. Myös leikkipaikoissa oli usein istutuksia ja jopa pieniä tunneleita pensaissa.

Suihkulähteet ja lammet olivat kiehtovia. Ruska oli lähes täydessä loistossaan. 

Batterseaparkin upea leikkipaikka. Täällä näkyi paikallisten kotiäitien kokoontumisajot. Pienten lasten leikkipaikka oli täynnä kompakteja matkarattaita, taaperoita ja äitejä. 

Lontoossa oli myös selvästi bongattu hyvä markkinarako, sillä monen leikkipaikan tuntumassa oli pieni kahvikioski, josta sai ostaa lattensa ja lounasleipänsä. Myös vessat olivat hyvin hollilla ja esimerkiksi Buckinghamin palatsin lähettyvillä olevassa leikkipaikassa oli ihan vain lapsille tarkoitetut vessat. Hieman harmillista oli, että ainakin osa leikkipaikoista oli auki vain tietyn ajan eikä aikaa ollut portilla ilmoitettu. Kerran kävimme vielä iltasella norkoilemassa puiston portilla, mutta asiaa leikkikentälle ei enää ollut, eikä kyllä valaistuskaan olisi ollut kummoinen.

Lähipuistomme Wandsworth townissa ei ollut pöllömpi sekään. Puistossa kuuli ainakin viittä eri kieltä.

2. Ilmaiset huvit (ainakin melkein)

Harrodsilla olo tuntui kyllä ihan tirkistelyltä, vaikka lähes kaikki turistit siellä käyvät. Emme oikein sopineet silti kuvaan. 

Hamleysin lelukaupan lego-osasto ja pala pehmoleluosastoa, joka olisi saanut minut pyörtymään reilut 20 vuotta sitten. Nytkin melkein. 

Vaikka Lontoo on kallis kaupunki, sieltä löytyy loppujen lopuksi todella paljon ilmaista tekemistä ja näkemistä. Tai ilmaista ja ilmaista, visiitti Harrodsille voi olla joko ilmainen tai hyvin, hyvin kallis. Meidän kohdallamme hintalappu oli varsin kohtuullinen, vaikka ihan ilmaiseksi piipahdus ei jäänytkään. Harrods on kyllä oikea kokemus, etenkin ne ruokaosastot. Hiukan kyllä meinasi tulla kulutusällötys, vaikka itse olimmekin lähinnä tirkistelemässä emmekä shoppailemassa. Leluosasto oli kyllä vaisumpi kuin muistin. Ihan kiva, mutta ei mitään erityistä. Onneksi oli myös Hamley's, viisikerroksinen lelukauppa, jossa oli tietysti Bonskun kanssa pakko käydä. Olihan sekin kyllä hieno, etenkin Lego-osasto oli hauska. Siellä voi nähdä mm. Lego-Sherlockin, Lego-Kuningattaren ja selvittää lego-kruununjalokivien katoamista.

Merkittäviä musiikkipaikkoja bongaamassa. 

Voiko kuva olla lontollaisempi? 

Westminster abbeyhyn en tälläkään kertaa päässyt sisään, sillä tällä sakilla ei huvittanut maksaa pääsymaksua, eikä kehdannut mennä messuun. 

Nähtävyyskauppojen lisäksi on tietysti ihan oikeasti ilmaista nähtävää. Monta maamerkkiä ja kohdetta kävimme katsomassa vain ulkoa: muun muassa Royal Albert hall, Westminster abbey, parlamenttitalo ja Big Ben sekä tietysti merkittävät osoitteet 221B Baker street ja Abbey roadin suojatie ja studio. Big Beniä Bonsku etenkin oli odottanut kovasti, mutta se olikin yllättäen remontissa. Onneksi onnistuimme aika hyvin kääntämään pettymyksen positiiviseksi: Big Ben JA rakennustelineet on vielä hienompi juttu kuin pelkkä Big Ben! Tietysti Lontoossa oli kiva ihailla ihan vain hauskoja talorivejä ja vanhaa brittiläistä arkkitehtuuria. Minua miellyttivät tietysti erityisesti Notting Hillin värikkäät julkisivut.

Iiiihania taloja! Voisin muuttaa tuohon keltaiseen. 

Lisää iiiihania taloja. Aika moni otti kuvia tuon vaaleanpunaisen edessä. 

Hauskaa arkkitehtuuria tämäkin. Ai niin, teitä ylittäessä pää alkoi loppuviikosta hitaasti, mutta varmasti kääntyä oikeaan suuntaan. Onneksi suojatien edessä luki myös muistutus, mihin suuntaan pitää katsoa. 

Eikä sovi unohtaa Buckinghamin palatsin vahdinvaihtoa, johon osuimme sattumalta juuri oikeaan aikaan! Seurasimme kuinka soittokunta lähti ja marssi palatsin pihalle ja seurasimme vahdinvaihtoa niin kauan, kun Bonsku jaksoi. Loppuajan kuuntelimme soittokunnan showta läheiseltä leikkipaikalta. Ja varsinainen show se olikin: perinteisen marssimuseon lisäksi se soitti mm. Beyoncea!

Vartioilla oli harmaat talviasut punaisten takkien sijaan. Kuningatar oli lipun perusteella paikalla! 

Tower ja Tower bridge näyttivät upeilta iltavalaistuksessa. Towerin luona olisi ilmeisesti ollut jokin I maailmansodan muistotapatuma, mutta emme jääneet seuraamaan väentungokseen. 

3. Museot ja eläintarha(t)

Nämä kuvat kuvaavat hyvin museossa koettuja tilanteita. Bonsku ehti aina vilahtaa ulos kuvasta. 

Tällä reissulla skippasimme suosiolla British museumin (jossa olin jo käynytkin) ja monet muut merkittävät museot. Hieman minua olisi houkuttanut jokin taidemuseo tai galleria, mutta kaikkea ei vaan ehdi. Yksi pääkohteistamme oli Natural history museum. Sekin oli itseasiassa ilmainen, mutta halutessaan sai jättää lahjoituksen ja niin me teimmekin. Museo oli aivan valtava emmekä millään jaksaneet kiertää kaikkea. Mielenkiintoista katseltavaa riitti pienemmällekin, vaikka ehkä osa näyttelyistä olisi parhaimillaan kouluikäisten kanssa. Ja koululaisia museossa riittikin, sillä siellä oli vierailulla myös paljon erilaisiin koulupukuihin sonnustautuneita lapsia. Kun vertaa Helsingin luonnontieteelliseen, oli osa näyttelyistä ehkä hieman jämähtänyt 90-luvulle, mutta Bonskun menoa se ei haitannut.

Upea, monikerroksinen ja hyvin rakennettu museo. Vanhassa junavaunussa pääsi Poirotin ja Neiti Marplen tunnelmiin. 

Toinen päämuseokohteistamme meinasi unohtua, mutta onneksi muistimme sen. Viimeisenä kokonaisena päivänä suuntasimme Transport museumiin, joka olikin todella onnistunut valinta (jos sietää kymmenittäin pieniä lapsia ja koululuokkia samassa museossa). Museossa esiteltiin julkisten kulkuvälineiden historiaa hevoskärryistä aina tulevaisuuden visioihin asti. Näyttelyissä esiteltiin, miten metroa on rakennettu ja esillä oli paljon vanhoja kulkupelejä, joihin sai kurkkia ja osaan mennä sisäänkin. Ja minä sain melkein taidegalleriaelämykseni, kun pienessä hiljaisessa näyttelytilassa oli esillä Poster girls -näyttely, jossa oli pelkkien naisten tekemiä julkisten kulkuvälineiden "mainosjulisteita" eri vuosikymmeniltä.

Poster girls -näyttelyssä oli ihanan rauhallinen tunnelma. 

Koko postaus vaikuttaa siltä, että olisimme pihistelleet koko matkan, mutta oikeasti emme valinneet kohteita hinnan perusteella kuin yhden kerran. Nimittäin valitsimme Lontoon eläintarhan sijaan pienen ja sympaattisen Battersea park Children's zoon. The London zoo olisi maksanut koko perheeltä sen verran huiman summan, että emme viitsineet mennä. Sen sijaan Battersea parkin pieni eläinpuisto oli juuri sopiva 3-vuotiaalle. Siellä oli melko vähän eläimiä, mutta myös hauskoja lajeja, kuten keltaisia apinoita, mangusteja ja kenguruita. Lisäksi oli hieman tavallisempia eläimiä, kuten aaseja, kaneja ja erilaisia jyrsijöitä. Ehkä jos Tinttikin olisi ollut jo eläintarhaiässä ja olisimme päässeet "perhelipulla", olisimme valinneet isomman eläintarhan, mutta tällä reissulla tämä riitti hyvin. Battersea parkin puistossa oli lisäksi kaikkea muuta jännää, joka kiinnosti ehkä jopa eläimiä enemmän, kuten vanha paloauto ja jälleen hieno leikkipaikka.

Pieni ja sympaattinen Battersea park children's zoo. Muut kävijät taisivat olla paikallisia ja paikka oli todella hiljainen. Ei tainnut olla ihan sesonki. 

4. Ruoka

"More chips, please!"

Emme ole gourmet-matkailijoita ja Englanti on siitä kiva maa, ettei tarvitse yrittääkään olla. Ruoka on tietysti kallista, mutta ei se kovin paljon kalliimmalta tuntunut kuin Suomessa. Me söimme yleensä toisen aterian ja kahvit jossain ulkona ja toinen ateria haettiin läheisestä kaupasta. Turistin onneksi joka paikka pursui valmiita salaatteja, pastasalaatteja ja täytettyjä voileipiä, joista sai helposti kerättyä suhteellisen terveellisen aterian. Yksi suosikkiketjumme oli Pret a Manger, josta sai napattua nopeasti syötävää. Myös asemien läheisyydessä oli paljon nopeita ruokapaikkoja. Vain kahdesti turvauduimme hampurilaisketjuihin ja molemmilla kerroilla Bonskulle. Bonsku olisi hyvin voinut elää koko viikon ransiksilla.

Soho's secret tearoomia piti tosissaan etsiä. 

Mutta tunnelma oli sen arvoinen!

Jotain peri-brittiläistä sentään piti syödä ja yhdet oikein hyvät fish 'n' chipsit söimme. Minä toivoin, että kerran pääsisimme oikealle iltapäiväteelle ja bongasin googlaillessani paikan nimeltä Soho's secret tearoom. Ja varsinainen salaisuus se olikin, sillä kadulle ei näkynyt mitään. En kehdannut mennä toisesta teepaikasta kysymään sijaintia, joten kävin muualla googlaamassa, miten paikkaan pääsee ja lopulta se selvisikin. Vinkiksi sanon, että rohkeasti sisään vain, se on juuri oikeassa talossa, vaikka ei kadulle näykään. Oli kyllä hauska nauttia cream tea skonsseineen ja kuvitella itsensä Neiti Marplen seuraan.

Hyvän teen lisäksi söimme skonsseja clotted creamilla ja hillolla. 

5. Vintage

Monen vintgeliikkeen tarjonta oli pieni pettymys, mutta ehkä myös sesonki vaikutti. Kesämekot ovat enemmän tyyliäni kuin kasarivillapaidat. Tuosta pinkistä liikkeestä Portobello roadilta tein sentään löydön. Oli kyllä aika karkkis julkisivukin!

Kuten ehkä tiedätte, minulle on tullut tavaksi kierrellä joka matkalla muutamassa vintage-liikkeessä. Olin kuullut, että Lontoo on ollut jo pitkään varsinainen vintagen mekka, joten siihen nähden olin aluksi hieman pettynyt löytämiini putiikkeihin. Beyond retro nyt löytyy Tukholmastakin ja ainakin Rokit ja Wow Retro London vastasivat valikoimaltaan lähinnä UFFin osastoja (joista voi tehdä löytöjäkin, mutta laatu vaihtelee). Ilmeisesti hieman kauempana keskustasta olisi ollut toinen vintage-liikkeiden rypäs, mutta sinne emme tällä kertaa lähteneet. Sen sijaan Portobello road vaikutti hyvältä paikalta tehdä löytöjä ja sen varrelta löytyi muutama kiva putiikkikin. Yksi 70-lukulainen söpö kesämekko tarttui mukaankin.

6. Majoitus ja liikkuminen

Olimme yötä ihan tavallisessa ketjuhotellissa, mikä oli viikon matkalle hyvä vaihtoehto. Olisin ehkä hieman haikaillut jotain kotoisaa b&b-ratkaisua, mutta mies puhui minut onneksi ympäri, sillä ketju toi tiettyä varmuutta asumismukavuuteen. Jos reissussa olisi pidemmän aikaa, olisi ehkä jokin kodinomaisempi ympäristö keittiöineen ehkä sopivampi, mutta viikoksi hotelli oli oikein passeli. Aamiainen oli jonkinlainen brittiläisen ja mannermaisen sekasikiö ja aika tarkkana sai olla, ettei vetänyt piilosokeriövereitä. 

Surkea räpsy double deckerin yläkerrasta. Tavaratalojen jouluikkunat näki hyvin ylhäältä. 

Meinasimme jättää rattaat kotiin, mutta onneksi otimme ne! Bonskun kävelemiseen ei voi luottaa ja hänen kantamisensa käy jo työstä, kun hän välillä kovasti venkoilee. Parit päikkäritkin hän nukkui rattaissa, vaikka yleensä ei enää nuku. 

Metro on se kaikkein helpoin tapa liikkua Lontoossa, mutta meillä oli Bonskulle matkarattaat eikä kaikilla asemilla ollut hissiä, joten siirtymät metrolla eivät olleet kaikkein helpoimpia. Matkikset olivat kuitenkin pelastus, sillä Bonsku on melko holtiton vierellä kävelijä. Pariin otteeseen kasasimme kuitenkin rattaat ja molemmat pojat kulkivat liina- ja reppukyydissä metrossa. Liikuimme pääasiassa junalla (sillä hotellin vieressä oli asema), bussilla tai kävellen. Bussit olivat melko hitaita, mutta siinä samalla sai vähän halvan kiertoajelun. Ostimme turistien Oyster cardit, joita latasimme viikon aikana kertaalleen. Arvoa jäi pari puntaa eli aika hyvin arvioimme matkustelun tarpeemme. 

Välillä Bonskukin pääsi kyytiin. Mukana oli kaksi liinaa (lyhyt ja pitkä), molemmille reput ja yhdet rattaat. Niillä pärjäsi ja vain toinen kantoreppu jäi käyttämättä. Silläkin tosin uhkailtiin lentokentällä karkailevaa Bonskua. 

Lensimme kotiin Gatwickin kentältä ja siellä, kuten Helsinki-Vantaan päässäkin oli hyvin huomiotu lapsiperheet. Pääsimme omasta portista turvatarkastukseen ja homma hoitui nopeasti, vaikka pelkäsimme olevamme myöhässä. Oi tätä lapsiperheellisen luksusta! 

7. Hampaankolo 

Koska milloinkaan ei lomalla ehdi kaikkea, jäi tietysti paikkoja, joissa olisin halunnut käydä. Jos olisimme olleet liikkeellä isompien lasten kanssa tai kahdestaan, olisi jokin musikaali ollut ehdottomasti paikallaan. Ehkä varma valinta Leijonakuningas tai sitten jokin ihan uusi. Myös museoissa olisi voinut kierrellä enemmän, esimerkiksi The Serpentine gallery, Victoria & Albert museum ja The Natinal gallery jäivät kiinnostamaan. Kaikki lapsille sopiva meni yleensä kiinni jo siinä kuuden aikaan, joten illat vietimme yleensä hotellilla ja nukahdimmekin aikaisin. Iltaohjelmaa olisi kuitenkin välillä kaivannut. Mutta ehkä sitä vielä joskus ehtii kolmannen kerran Lontooseen.