Naamiaisasuhuveja

Rakastan suunnitella naamiaisasuja! Pienenä oli ihanaa suunnitella äidin avustuksella nuuttipukkivaatetusta ja usein isompana pidin syntymättömyyspäiväjuhlat Halloweenin aikoihin (sillä kesällä kaikki kaverit olivat lomillaan kuka missäkin). Minusta on myös hauska ottaa rooli ja esittää jotain ihan muuta, kuin mitä olen. Naamiaisissa ja näytelmissä tätä olen saanut toteuttaa, vaikka viimeisen vuosikymmenen aikana näytteleminen ja improvisaatio on jäänyt vähemmälle. Ehkä vielä joskus. 

Keijo Keiju ja Pikku-Peikko vuonna 2007. Olimme tuolloin seurustelleet puolisen vuotta. Vakka kantensa valitsi?

Minä en erityisemmin pidä kauppojen valmiista krääsänaamiaisasujen valikoimasta. Tietysti nekin ovat paikallaan, jos ei ole intoa koostaa naamiaisasuja muuten, mutta minä pyrin ostamaan mahdollisimman vähän uutta naamiaisasuja varten. Pyrin myös tietynlaiseen minimalismiin: mielikuvitukselle pitää jättää sijaa. Asun ei tarvitse olla viimeisen päälle huoliteltu ja peittää koko ihmistä alleen ollakseen onnistunut. Pinterest on täynnä toinen toistaan upeampia naamiaisasuja, mutta minä luon mieluummin illuusioita kuin näköispainoksia. 

Katti Matikaisen asu jotain tarkoitusta varten vuodelta 2005. 

Puvustajan ammatti olisi voinut olla hauska, ainakin näin mielikuvissa, mutta todellisuudessa minusta ei varmaankaan olisi siihen. Onneksi säännöllisin väliajoin tarjoutuu mahdollisuus hullutella asuilla ja keksiä joku rooli itselle tai toiselle. Olemme miehen kanssa tässä vuosien varrella esittäneet pieniä näytelmiä Tiernapojista minimusikaaleihin. On aina ollut hauska päästä suunnittelemaan "puvustus". Kaveripiirissä on myös aina silloin tällöin ollut teemajuhlia, joissa on voinut päästää luovuutensa valloilleen.

Pieni Rumpalipoika ja Joulupukki joulumusikaalistamme vuona 2013. 

American Angel samaisesta musikaalista toisesta kohtauksesta. 

Ja vaikka asuni ovat jossain määrin minimalistisia, ovat ne kuitenkin sen verran realistisia, että Neiti Marpleksi pukeutuneena voi joutua soittamaan poliisit matkalla juhlista kotiin. Tästä kyseisestä asusta minulla ei valitettavasti ole kuvatodisteita. Huomasin kuvarepertuaaristani, että moni asuistani on eri vuosikymmeniltä. Olenkin joskus jo tehnyt aiheesta postauksen! On näppärä omistaa myös pieni vintage-vaatteiden kokoelma, josta ammentaa rooliasustukseen. 

Kirka-fani aidon entisen Kirka-fanin paidassa, idolin kainalossa. 

Kasariasu teemajuhlista. Olkatoppaukset oli tehty urheilusukista. Patellavyö aitoa kasaria. 

Neiti Groove suomirock- ja -pop teemajuhlista. 

 Ja onneksi tätä riemua on luvassa jatkossakin, sillä Bonskun kerhossa järjestetään naamiaiset. Viime vuonnakin oli ja olin jopa hieman harmissani, kun Bonsku halusi olla "vain" palomies, jolloin asuksi riittivät keltaiset kuravaatteet. Hieman liiankin minimalistista, jopa minun makuuni. Onneksi tänä vuonna pääsin iloittelemaan, sillä hän halusi pukeutua Riffi Raffiksi. Jos joku ei tiedä, niin hän on Hevisaurus-yhtyeen kitaristi. Hevisaurus on ollut tämän syksyn hitti ja Bonsku on ollut milloin Muffi Puffi ja milloin Riffi Raffi. Pikkuveikka on yleensä Herra Hevisaurus, isä tietysti Komppi Momppi (rumpali kun on) ja minä ainoana naisena olen tuomittu olemaan Milli Pilli.

Riffi Raffi ei suostunut pysähtymään kuvausta varten, vaan piti juosta perässä kuin papparazzi konsanaan...

Tartuin tietysti innoissani haasteeseen, tosin hännän tekemisen nakitin taitavalle mumille. Minä keskityin tekemään Bonskun kypärälakkiin Riffi Raffin violetit hiukset. Brio-junaradan raide oli juuri sopivan pituinen villalankatupsujen tekemiseen. Korvat tein huovasta ja kiinnitin muutamalla pistolla lakkiin, joka on sopivasti vihreä. Lisäksi Bonskun mielestä pitää olla ehdottomasti nahkavaatteet, kuten kunnon hevareilla. Onneksi en heitä mitään tarpeellista pois ja laatikosta löytyivät nahkahameprojektin jäljiltä nahkahousujen jämät, joista sai leikattua liivin. Valitettavasti en ollut teininä niittivyöihmisiä, joten niittien suhteen piti käyttää luovuutta. Heijastintarra oli tähän mitä oivin materiaali, sillä nyt liivi toimii myös heijastimena, sillä uskon, että liivi tulee käyttöön muutenkin. Naamariakin Bonsku olisi toivonut, mutta sain hänet ylipuhuttua sillä, ettei se päässä voisi laulaa ja puhua kunnolla. 

Pieni pälvikalju ei haitannut... Sopivasti sadevaatteet vielä sointuivat hienosti asuun. 

Tajusin, että onpa kivaa että tätä naamiaisasuhuvia on edessä varmasti monta vuotta! Toivottavasti asiakas hyväksyy jatkossakin asut yhtä mukisematta kuin nyt. 

Mikä on ollut sinun onnistunein naamiaisasusi?