London (with a) baby!

... and a threenager. Palasimme juuri Lontoosta, miehen "kesälomamatkalta". Ensimmäinen matka nelihenkisenä perheenä sujui hyvin, mutta vajaa viikko oli kyllä juuri sopivan mittainen pätkä ainakin tällä erää. Mutta oli hauskaa! Bonsku nautti ja koki hienoja uusia asioita ja Tintti seurasi mukana. Oli vielä helppoa matkustaa, kun ei tarvinnut miettiä kiinteitä, mutta kyllä yleensä niin rento Tintti toisaalta vähän tuntui reagoivan aikaeroon ja outoon ympäristöön. Tässä postauksessa kokoan reissumuistoja ja lisäksi vinkkejä Lontooseen etenkin lapsiperheen näkökulmasta, mutta myös muuten.

Olen käynyt kerran aiemmin Lontoossa, vuonna 2000 viittä vaille 13-vuotiaana. Silloin mielessä oli lähinnä Spice girls ja toki myös tärkeät nähtävyydet. Top shopissa soi Darude ja Bomfunk Mc's. Nyt näkökulma oli aika erilainen, vaikka joitain nähtävyyksiä oli hauska kokea myös uudestaan.

1. Puistot

Diana memorial playgroundissa oli monta hauskaa leikkipaikkaa. Bonsku odotti erityisesti merirosvolaivaa.

Puistojen kautta oli ihana kävellä nähtävyydeltä toiselle. 

Jossain Hyde parkin reunamilla taisi sijaita tämä hauska leikkipuisto. 

Matkan teemaksi muodostuivat puistot. Koska myös Bonskun mielipide pitää ottaa huomioon, valitsimme toiseksi kohteeksi yleensä jonkun puiston. Ja ai että miten hienoja leikkipaikkoja Lontoosta löytyikään! Ensimmäinen kohteemme oli Diana memorial play ground, mutta myös ihan "tavallisissa" puistoissa oli aivan huikeita kiipeilytelineitä, laattoja, jotka soivat kun niille astui ja hienoja leveitä liukumäkiä. Oli myös ihan tavallisia Lappset-leikkivälineitä, mutta suurimmassa osassa puistoja oli aivan erilaista kuin suomessa, mikä oli tietystä hauskaa Bonskulle, mutta oli niitä aikuisenkin kiva kiertää ja vähän kokeillakin. Lapsen kanssa matkustaessa pääsee kyllä kokemaan paljon sellaista, mikä muuten jäisi kokematta.

St James's parkissa, kivenheitto Buckinghamin palatsilta. Bonsku löysi kaveriksi pienen brittitytön. Brittilapset oli puettu hämmästyttävän kevyesti. Tälläkin tytöllä oli vain sisävaatteet, kun meillä tekniset välikausivaatteet. Kulttuurieroja, kulttuurieroja. 

Ja ne viheralueet siinä ympärillä eivät olleet pöllömpiä nekään. Kiertelimme ainakin Kensington parkissa, Hyde parkissa, St James's Parkissa, Regent's parkissa, Battersea pakissa sekä omaa hotellia lähellä olevassa King George's parkissa. Bongasimme kivan leikkipaikan myös ihan Tower bridgen metroaseman vierestä, mutta siinä emme ehtineet leikkiä. Oli ihana katsella hyvin hoidettujen puistojen kaunista ruskaa. Ei yhtään haitannut, ettei puistoissa näkynyt kukkaloistoa, sillä itkupajut, mahtavat vaahterat ja ikivihreät pensaat sekä pienet lammet suihkulähteineen ja siltoineen olivat jo itsessään upeita. Myös leikkipaikoissa oli usein istutuksia ja jopa pieniä tunneleita pensaissa.

Suihkulähteet ja lammet olivat kiehtovia. Ruska oli lähes täydessä loistossaan. 

Batterseaparkin upea leikkipaikka. Täällä näkyi paikallisten kotiäitien kokoontumisajot. Pienten lasten leikkipaikka oli täynnä kompakteja matkarattaita, taaperoita ja äitejä. 

Lontoossa oli myös selvästi bongattu hyvä markkinarako, sillä monen leikkipaikan tuntumassa oli pieni kahvikioski, josta sai ostaa lattensa ja lounasleipänsä. Myös vessat olivat hyvin hollilla ja esimerkiksi Buckinghamin palatsin lähettyvillä olevassa leikkipaikassa oli ihan vain lapsille tarkoitetut vessat. Hieman harmillista oli, että ainakin osa leikkipaikoista oli auki vain tietyn ajan eikä aikaa ollut portilla ilmoitettu. Kerran kävimme vielä iltasella norkoilemassa puiston portilla, mutta asiaa leikkikentälle ei enää ollut, eikä kyllä valaistuskaan olisi ollut kummoinen.

Lähipuistomme Wandsworth townissa ei ollut pöllömpi sekään. Puistossa kuuli ainakin viittä eri kieltä.

2. Ilmaiset huvit (ainakin melkein)

Harrodsilla olo tuntui kyllä ihan tirkistelyltä, vaikka lähes kaikki turistit siellä käyvät. Emme oikein sopineet silti kuvaan. 

Hamleysin lelukaupan lego-osasto ja pala pehmoleluosastoa, joka olisi saanut minut pyörtymään reilut 20 vuotta sitten. Nytkin melkein. 

Vaikka Lontoo on kallis kaupunki, sieltä löytyy loppujen lopuksi todella paljon ilmaista tekemistä ja näkemistä. Tai ilmaista ja ilmaista, visiitti Harrodsille voi olla joko ilmainen tai hyvin, hyvin kallis. Meidän kohdallamme hintalappu oli varsin kohtuullinen, vaikka ihan ilmaiseksi piipahdus ei jäänytkään. Harrods on kyllä oikea kokemus, etenkin ne ruokaosastot. Hiukan kyllä meinasi tulla kulutusällötys, vaikka itse olimmekin lähinnä tirkistelemässä emmekä shoppailemassa. Leluosasto oli kyllä vaisumpi kuin muistin. Ihan kiva, mutta ei mitään erityistä. Onneksi oli myös Hamley's, viisikerroksinen lelukauppa, jossa oli tietysti Bonskun kanssa pakko käydä. Olihan sekin kyllä hieno, etenkin Lego-osasto oli hauska. Siellä voi nähdä mm. Lego-Sherlockin, Lego-Kuningattaren ja selvittää lego-kruununjalokivien katoamista.

Merkittäviä musiikkipaikkoja bongaamassa. 

Voiko kuva olla lontollaisempi? 

Westminster abbeyhyn en tälläkään kertaa päässyt sisään, sillä tällä sakilla ei huvittanut maksaa pääsymaksua, eikä kehdannut mennä messuun. 

Nähtävyyskauppojen lisäksi on tietysti ihan oikeasti ilmaista nähtävää. Monta maamerkkiä ja kohdetta kävimme katsomassa vain ulkoa: muun muassa Royal Albert hall, Westminster abbey, parlamenttitalo ja Big Ben sekä tietysti merkittävät osoitteet 221B Baker street ja Abbey roadin suojatie ja studio. Big Beniä Bonsku etenkin oli odottanut kovasti, mutta se olikin yllättäen remontissa. Onneksi onnistuimme aika hyvin kääntämään pettymyksen positiiviseksi: Big Ben JA rakennustelineet on vielä hienompi juttu kuin pelkkä Big Ben! Tietysti Lontoossa oli kiva ihailla ihan vain hauskoja talorivejä ja vanhaa brittiläistä arkkitehtuuria. Minua miellyttivät tietysti erityisesti Notting Hillin värikkäät julkisivut.

Iiiihania taloja! Voisin muuttaa tuohon keltaiseen. 

Lisää iiiihania taloja. Aika moni otti kuvia tuon vaaleanpunaisen edessä. 

Hauskaa arkkitehtuuria tämäkin. Ai niin, teitä ylittäessä pää alkoi loppuviikosta hitaasti, mutta varmasti kääntyä oikeaan suuntaan. Onneksi suojatien edessä luki myös muistutus, mihin suuntaan pitää katsoa. 

Eikä sovi unohtaa Buckinghamin palatsin vahdinvaihtoa, johon osuimme sattumalta juuri oikeaan aikaan! Seurasimme kuinka soittokunta lähti ja marssi palatsin pihalle ja seurasimme vahdinvaihtoa niin kauan, kun Bonsku jaksoi. Loppuajan kuuntelimme soittokunnan showta läheiseltä leikkipaikalta. Ja varsinainen show se olikin: perinteisen marssimuseon lisäksi se soitti mm. Beyoncea!

Vartioilla oli harmaat talviasut punaisten takkien sijaan. Kuningatar oli lipun perusteella paikalla! 

Tower ja Tower bridge näyttivät upeilta iltavalaistuksessa. Towerin luona olisi ilmeisesti ollut jokin I maailmansodan muistotapatuma, mutta emme jääneet seuraamaan väentungokseen. 

3. Museot ja eläintarha(t)

Nämä kuvat kuvaavat hyvin museossa koettuja tilanteita. Bonsku ehti aina vilahtaa ulos kuvasta. 

Tällä reissulla skippasimme suosiolla British museumin (jossa olin jo käynytkin) ja monet muut merkittävät museot. Hieman minua olisi houkuttanut jokin taidemuseo tai galleria, mutta kaikkea ei vaan ehdi. Yksi pääkohteistamme oli Natural history museum. Sekin oli itseasiassa ilmainen, mutta halutessaan sai jättää lahjoituksen ja niin me teimmekin. Museo oli aivan valtava emmekä millään jaksaneet kiertää kaikkea. Mielenkiintoista katseltavaa riitti pienemmällekin, vaikka ehkä osa näyttelyistä olisi parhaimillaan kouluikäisten kanssa. Ja koululaisia museossa riittikin, sillä siellä oli vierailulla myös paljon erilaisiin koulupukuihin sonnustautuneita lapsia. Kun vertaa Helsingin luonnontieteelliseen, oli osa näyttelyistä ehkä hieman jämähtänyt 90-luvulle, mutta Bonskun menoa se ei haitannut.

Upea, monikerroksinen ja hyvin rakennettu museo. Vanhassa junavaunussa pääsi Poirotin ja Neiti Marplen tunnelmiin. 

Toinen päämuseokohteistamme meinasi unohtua, mutta onneksi muistimme sen. Viimeisenä kokonaisena päivänä suuntasimme Transport museumiin, joka olikin todella onnistunut valinta (jos sietää kymmenittäin pieniä lapsia ja koululuokkia samassa museossa). Museossa esiteltiin julkisten kulkuvälineiden historiaa hevoskärryistä aina tulevaisuuden visioihin asti. Näyttelyissä esiteltiin, miten metroa on rakennettu ja esillä oli paljon vanhoja kulkupelejä, joihin sai kurkkia ja osaan mennä sisäänkin. Ja minä sain melkein taidegalleriaelämykseni, kun pienessä hiljaisessa näyttelytilassa oli esillä Poster girls -näyttely, jossa oli pelkkien naisten tekemiä julkisten kulkuvälineiden "mainosjulisteita" eri vuosikymmeniltä.

Poster girls -näyttelyssä oli ihanan rauhallinen tunnelma. 

Koko postaus vaikuttaa siltä, että olisimme pihistelleet koko matkan, mutta oikeasti emme valinneet kohteita hinnan perusteella kuin yhden kerran. Nimittäin valitsimme Lontoon eläintarhan sijaan pienen ja sympaattisen Battersea park Children's zoon. The London zoo olisi maksanut koko perheeltä sen verran huiman summan, että emme viitsineet mennä. Sen sijaan Battersea parkin pieni eläinpuisto oli juuri sopiva 3-vuotiaalle. Siellä oli melko vähän eläimiä, mutta myös hauskoja lajeja, kuten keltaisia apinoita, mangusteja ja kenguruita. Lisäksi oli hieman tavallisempia eläimiä, kuten aaseja, kaneja ja erilaisia jyrsijöitä. Ehkä jos Tinttikin olisi ollut jo eläintarhaiässä ja olisimme päässeet "perhelipulla", olisimme valinneet isomman eläintarhan, mutta tällä reissulla tämä riitti hyvin. Battersea parkin puistossa oli lisäksi kaikkea muuta jännää, joka kiinnosti ehkä jopa eläimiä enemmän, kuten vanha paloauto ja jälleen hieno leikkipaikka.

Pieni ja sympaattinen Battersea park children's zoo. Muut kävijät taisivat olla paikallisia ja paikka oli todella hiljainen. Ei tainnut olla ihan sesonki. 

4. Ruoka

"More chips, please!"

Emme ole gourmet-matkailijoita ja Englanti on siitä kiva maa, ettei tarvitse yrittääkään olla. Ruoka on tietysti kallista, mutta ei se kovin paljon kalliimmalta tuntunut kuin Suomessa. Me söimme yleensä toisen aterian ja kahvit jossain ulkona ja toinen ateria haettiin läheisestä kaupasta. Turistin onneksi joka paikka pursui valmiita salaatteja, pastasalaatteja ja täytettyjä voileipiä, joista sai helposti kerättyä suhteellisen terveellisen aterian. Yksi suosikkiketjumme oli Pret a Manger, josta sai napattua nopeasti syötävää. Myös asemien läheisyydessä oli paljon nopeita ruokapaikkoja. Vain kahdesti turvauduimme hampurilaisketjuihin ja molemmilla kerroilla Bonskulle. Bonsku olisi hyvin voinut elää koko viikon ransiksilla.

Soho's secret tearoomia piti tosissaan etsiä. 

Mutta tunnelma oli sen arvoinen!

Jotain peri-brittiläistä sentään piti syödä ja yhdet oikein hyvät fish 'n' chipsit söimme. Minä toivoin, että kerran pääsisimme oikealle iltapäiväteelle ja bongasin googlaillessani paikan nimeltä Soho's secret tearoom. Ja varsinainen salaisuus se olikin, sillä kadulle ei näkynyt mitään. En kehdannut mennä toisesta teepaikasta kysymään sijaintia, joten kävin muualla googlaamassa, miten paikkaan pääsee ja lopulta se selvisikin. Vinkiksi sanon, että rohkeasti sisään vain, se on juuri oikeassa talossa, vaikka ei kadulle näykään. Oli kyllä hauska nauttia cream tea skonsseineen ja kuvitella itsensä Neiti Marplen seuraan.

Hyvän teen lisäksi söimme skonsseja clotted creamilla ja hillolla. 

5. Vintage

Monen vintgeliikkeen tarjonta oli pieni pettymys, mutta ehkä myös sesonki vaikutti. Kesämekot ovat enemmän tyyliäni kuin kasarivillapaidat. Tuosta pinkistä liikkeestä Portobello roadilta tein sentään löydön. Oli kyllä aika karkkis julkisivukin!

Kuten ehkä tiedätte, minulle on tullut tavaksi kierrellä joka matkalla muutamassa vintage-liikkeessä. Olin kuullut, että Lontoo on ollut jo pitkään varsinainen vintagen mekka, joten siihen nähden olin aluksi hieman pettynyt löytämiini putiikkeihin. Beyond retro nyt löytyy Tukholmastakin ja ainakin Rokit ja Wow Retro London vastasivat valikoimaltaan lähinnä UFFin osastoja (joista voi tehdä löytöjäkin, mutta laatu vaihtelee). Ilmeisesti hieman kauempana keskustasta olisi ollut toinen vintage-liikkeiden rypäs, mutta sinne emme tällä kertaa lähteneet. Sen sijaan Portobello road vaikutti hyvältä paikalta tehdä löytöjä ja sen varrelta löytyi muutama kiva putiikkikin. Yksi 70-lukulainen söpö kesämekko tarttui mukaankin.

6. Majoitus ja liikkuminen

Olimme yötä ihan tavallisessa ketjuhotellissa, mikä oli viikon matkalle hyvä vaihtoehto. Olisin ehkä hieman haikaillut jotain kotoisaa b&b-ratkaisua, mutta mies puhui minut onneksi ympäri, sillä ketju toi tiettyä varmuutta asumismukavuuteen. Jos reissussa olisi pidemmän aikaa, olisi ehkä jokin kodinomaisempi ympäristö keittiöineen ehkä sopivampi, mutta viikoksi hotelli oli oikein passeli. Aamiainen oli jonkinlainen brittiläisen ja mannermaisen sekasikiö ja aika tarkkana sai olla, ettei vetänyt piilosokeriövereitä. 

Surkea räpsy double deckerin yläkerrasta. Tavaratalojen jouluikkunat näki hyvin ylhäältä. 

Meinasimme jättää rattaat kotiin, mutta onneksi otimme ne! Bonskun kävelemiseen ei voi luottaa ja hänen kantamisensa käy jo työstä, kun hän välillä kovasti venkoilee. Parit päikkäritkin hän nukkui rattaissa, vaikka yleensä ei enää nuku. 

Metro on se kaikkein helpoin tapa liikkua Lontoossa, mutta meillä oli Bonskulle matkarattaat eikä kaikilla asemilla ollut hissiä, joten siirtymät metrolla eivät olleet kaikkein helpoimpia. Matkikset olivat kuitenkin pelastus, sillä Bonsku on melko holtiton vierellä kävelijä. Pariin otteeseen kasasimme kuitenkin rattaat ja molemmat pojat kulkivat liina- ja reppukyydissä metrossa. Liikuimme pääasiassa junalla (sillä hotellin vieressä oli asema), bussilla tai kävellen. Bussit olivat melko hitaita, mutta siinä samalla sai vähän halvan kiertoajelun. Ostimme turistien Oyster cardit, joita latasimme viikon aikana kertaalleen. Arvoa jäi pari puntaa eli aika hyvin arvioimme matkustelun tarpeemme. 

Välillä Bonskukin pääsi kyytiin. Mukana oli kaksi liinaa (lyhyt ja pitkä), molemmille reput ja yhdet rattaat. Niillä pärjäsi ja vain toinen kantoreppu jäi käyttämättä. Silläkin tosin uhkailtiin lentokentällä karkailevaa Bonskua. 

Lensimme kotiin Gatwickin kentältä ja siellä, kuten Helsinki-Vantaan päässäkin oli hyvin huomiotu lapsiperheet. Pääsimme omasta portista turvatarkastukseen ja homma hoitui nopeasti, vaikka pelkäsimme olevamme myöhässä. Oi tätä lapsiperheellisen luksusta! 

7. Hampaankolo 

Koska milloinkaan ei lomalla ehdi kaikkea, jäi tietysti paikkoja, joissa olisin halunnut käydä. Jos olisimme olleet liikkeellä isompien lasten kanssa tai kahdestaan, olisi jokin musikaali ollut ehdottomasti paikallaan. Ehkä varma valinta Leijonakuningas tai sitten jokin ihan uusi. Myös museoissa olisi voinut kierrellä enemmän, esimerkiksi The Serpentine gallery, Victoria & Albert museum ja The Natinal gallery jäivät kiinnostamaan. Kaikki lapsille sopiva meni yleensä kiinni jo siinä kuuden aikaan, joten illat vietimme yleensä hotellilla ja nukahdimmekin aikaisin. Iltaohjelmaa olisi kuitenkin välillä kaivannut. Mutta ehkä sitä vielä joskus ehtii kolmannen kerran Lontooseen.