Kävely 1920-luvun asuntonäytöissä, osa 2

Vietin torstain ja perjantain Helsingissä eräässä koulutuksessa. Matkustaessani bussilla Töölön läpi kohti Kamppia ja sielä Kallioon, ihailin sitä funkiksen, jugendin ja 20-luvun klassismin määrää. Kaikki oli niin kauniin yhtenäistä ja ennen kaikkea värikästä. Vaikka Turkukin on täynnä kauniita rakennuksia, katukuva ei ole yhtä yhtenäinen. Minä pidän kyllä modernistakin arkkitehtuurista, mutta valitettavan usein se on kovin harmaata. 

Päätin kuitenkin karistaa kaupunkikuvakateuden pois ja lähteä kuvaamaan loppuja 20-luvun taloja, joissa olen käynyt asuntonäytöissä ennen kuin löysimme nykyisen asuntomme. Asuntonäyttöjen edellisen osan voi lukea täältä.  Talojen tiedot ovat Rauno Lahtisen ja Merja Otrosen kirjasta Kävely 1920- ja 1930-lukujen Turussa. 

These are some of the houses I visited when we were searchin for a bigger appartment two years ago. Even though the buildings were magnificent on the outside, none of the appartments I visited were good enough for us. (I'm quite picky.) All of these buildings were built in the (late)1920s. 

As. oy Museonmäki vuodelta 1924 on Alexander Nyströmin suunnittelema. 

Asunto Oy Museonmäki vaikutti erittäin kiinnostavalta. Paikka on erittäin lähellä nykyistä asuntoamme, mutta silloin haaveilin tosin ensisijaisesti itäisestä keskustasta. Talossa oli ollut useiden 20-luvun talojen tapaan keskuskeittiö, josta pystyi tilaamaan ruokahissillä aterian asuntoonsa. Hämmästyttävää kyllä tämä keskuskeittiö toimi aivan viime vuosiin saakka! Valitettavasti asunnossa oli aivan liian pieni olohuone verrattuna makuuhuoneeseen. Meidän huonekalumme eivät olisi millään järkevästi mahtuneet kyseiseen kaksioon. Ja me siis asuimme 33 neliössä! Taloyhtiöllä on myös nettisivut, jotka kannattaa käydä kurkkamassa. 

As. Oy Urania Bostads AB vuodelta 1926 on myös J. E. Arolan käsialaa, kuten useat edellisen postauksen talotkin.

Muistaakseni tässä talossa ollut asunto oli aivan tuolla ylimmässä kerroksessa. Näköalat eivät silti olleet kovin huikaisevat, koska Maarian kadun rakennukset ovat niin kovin korkeita. Tässäkin asunnossa makuuhuone oli olohuone-keittiötä huomattavasti suurempi. Tilaa olisi kuitenkin ollut riittävästi, lukuunottamatta piskuista keittokomeroa. Tärkein järki-kriteeri oli kuitenkin rumpuvaraston puute. Minun piti oikein pyytää päästä katsomaan varastotiloja, jotka olisivat olleet liian kylmän rummuille. 

As. Oy Puistokatu 15 vuodelta 1928 on ihanan keltainen. 

Rakennusmestari J. E. Arola on tainnut suunnitella pönttöjä asuntoja, sillä myös ylläolevassa keltaisessa talossa makuu- ja olohuoneiden koot olivat vinksallaan. Mahtoikohan ylellisen suuri makuuhuone olla muotia tuohon aikaan? Toisaalta, on meidän nykyisessäkin kodissa makuuhuone keittiön vieressä, mutta huoneet ovat kuitenkin erilliset. Tässä talossa on muuten sellainen älyttömän hieno vanha hissi! Rappusia tosin kävelee nopeampaa. Suurin syy siihen, miksi koti ei löytynyt tästä talosta, oli tunne "ettei tää ole koti". 

As. Oy Rauhankatu 12a vuodelta 1928. 

Höh, luulin että kaikki paitsi yksi läpikäymistäni taloista olisivat olleet aiemmin mainitussa kirjassa, mutta tämä yksi Rauhankadun talo puuttui. Onneksi Oikotien talosivulta löytyi sentään jotain tietoja. (Oo, siinä on kauko- tai aluelämpö!) Tämä asunto oli pohjaratkaisultaan hieno ja olohuoneen ja makuuhuoneen välillä oli upeat pariovet. Myös sisäpiha oli kauniisti hoidettu. Olohuonetta kuitenkin koristi koko seinän kokoinen New York -tapetti, joka ehkä jossain ympäristössä olisi hieno, mutta meitä se ei houkutellut. Lisäksi talo sijaitsi Thai hieronnan luvatulla kadulla. Tämäkin kämppä jäi siis hakematta. 

Myös As. Oy Itäinenkatu 46 oli J. E. Arolan käsialaa vuodelta 1928.

Olin laiska, enkä jaksanut kävellä Itäiselle pitkälle kadulle asti, koska se sijaitsi muihin taloihin nähden väärässä suunnassa. Niinpä otin röyhkeästi kuvan kirjasta eli alkuperäinen kuva on luultavasti Merja Otrosen ottama. Vuokra-asuntoilmoituksissa on harvoin kuvia, enkä ennen näyttöä tiennyt tästäkään asunnosta, mikä minua odottaisi. Tämän asunnon erikoisuus olivat 90-luvun tyyliset geometriset tapetit ja boordit joka huoneessa, eivätkä ne oikein iskeneet. Asunnossa oli myös minisauna, johon emme kyllä olisi mahtuneet yhtä aikaa. Mieleen on jäänyt kuitenkin, että rappukäytävässä oli mielettömän hienot moniruutuiset ikkunat sisäpihalle.

Tämä lopulta kelpasi.

Huhti-toukokuussa 2011 läksin Turun Tildan entisten kotien innoittamana Puolalan puiston reunalta bongaamaani taloon. Alue oli As. Oy Museonmäkeä lukuunottamatta minulle melko vierasta. Niin upeissa taloissa kuin olinkin vieraillut, tästä tuli ensimmäisen kerran olo, että tästä voisi tulla koti. Mies tuli näyttöön hieman myöhemmin. Rumpuvarasto oli taas yksi tärkeä kriteeri ja asunnon omistaja näytti meille ulkovarastoa. Olin erittäin pettynyt, kun mies sanoi että se oli liian kylmä. Matkalla kotiin päätimme kuitenkin hakea asuntoa. Kyllä ne rummut jonnekin mahtuisivat! Lähdin illalla keikalle ja kun tulin kotiin, löysin miehen mittailemasta sänkymme korkeutta (yksi idea olisi säilöä rummut). "Ai joo, me saatiin se asunto." Ja siitä parin kuukauden kuluttua alkoikin tarinamme tässä kodissa.