keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Pässinä Budapestissa

Tämä kesä on ollut oikein matkailukesä ja muutenkin olen matkaillut viimeisen vuoden sisällä ennätyksellisen määrän ja ollut neljästi ulkomailla. Huh! Tälle kesälle osui kaksi ulkomaanmatkaa, sillä jo vuosia suunnittelemamme Budapestin matka toteutui vihdoin. Eikä se ollut mikä tahansa matka, sillä mukana oli miehen lisäksi kummankin vanhemmat. Matkan taustoista sen verran, että mies on ollut ennen tapaamistamme vaihdossa Budapestissa ja anopilla taas on sinne muita yhteyksiä. Siispä minä olin haaveillut jo pitkään pääseväni Unkariin asiantuntevien oppaiden kanssa. Koska myös vanhemani innostuivat ajatuksesta, alettiin suunnitella yhteistä matkaa ja aikataulut loksahtivat kohdalleen nyt kesällä. Pääopas eli mies osasi asiansa ja me muut kuljimme perässä kuin pässit narussa (siitä siis otsikko).

The six of us went to Budapest a couple of weeks ago. And by the six of us I mean me, my hubby and our parents. We had a great guide because my husband has lived in Budapest for a semester. The trip was excellent, see for yourselves!

Näkymä hotellihuoneesta vilkkaalle kadulle. Melu ei haitannut, sillä ikkunat oli hyvin eristetty.

Matkasimme Budapestiin edellisviikon torstaina ja reissussa vierähti viisi päivää. Siinä ajassa ehdittiin tehdä ja nähdä vaikka mitä. Paljon jäi vielä kuitenkin seuraavaankin kertaan. Reissu oli jälleen kerran erittäin onnistunut. Etukäteen ihmiset kyselivät paljon, että miten reissu kuudestaan mahtaa sujua. Vakuutin, että hyvin se sujuu ja niinhän se sitten sujuikin. Yhdessä ja erillään vietetty aika jakaantui luontevasti ja ainakin minusta kaikki viihtyivät. Alkuhöpinöiden jälkeen hyppään suoraan asiaan ja matkakertomukseen. 

1. päivä

Saavuimme Budapestiin myöhään torstai iltana, joten silloin matkasimme vain hotellille nukkumaan. Ostimme heti korit, joilla saimme ajella koko viikon julkisella liikenteellä mielin määrin (minä vielä opiskelijastatuksella olisin saanut ajella kokonaisen kuukauden!). Hotelli oli oikein hyvä, Eurostar-ketjun moderni hotelli Pestin puolella.

Papparazzi kuvaa kuuluisan asunnon luota.
Seuraavana päivän päästiin jo vauhtiin ja aamiaisella päätettiin aamupäivän agenda. Tärkein nähtävyys oli vuorossa ensimmäisenä eli miehen entinen kotitalo! Oli jotenkin hassua ajatella, että juuri ennen kuin tapasimme kahdeksan vuotta sitten, mies asui ihan muilla mailla ja juuri tuossa talossa. Ykkösnähtävyydestä matka jatkui Margit saarelle, jossa vuokrasimme hauskat polkuautot. Kukin pariskunta kuljeskeli ympäriinsä autoilla ja aina välillä vilkuteltiin, kun tuttu auto tuli vastaan. Lounaan jälkeen menimme Budan puolelle vanhaan kaupunkiin. Siellä vaikuttavinta oli Matiaksen kirkko, jonka upeaa ornamentiikkaa olisi jaksanut ihailla vaikka kuinka pitkään. Budan linnan labyrintit sen sijaan eivät olleet forinttien arvoisia. Vaikka tiedänpä nyt, että Kreivi Dracula oli ihan oikea henkilö.

Polkuautot valittiin luonnollisesti värin perusteella. 

Matiaksen kirkon upeaa ornamentiikkaa.
Illalla menimme vielä yhdessä syömään ja suuntasimme sen jälkeen pariskunnittain eri teille. Me kävimme vielä kaupungin puistossa, vähän metsästämässä vintagea ja illan päätteeksi Budapest eye -maailmanpyörässä. Maailmanpyörät ovat aina hauskoja ja illalla sieltä oli upeat näkymät valaistuun kaupunkiin. 

Maailmanpyörä oli hienosti valaistu ja iltahämyssä kaikki kuvat näyttivät hyviltä. 

2. päivä

Lähdimme heti aamupäivällä kunnolla liikkeelle ja kiipesimme hikisen matkan Gellertinvuorelle Citadella linnakkeelle. Maisemat olivat aika huikaisevat ja kiipeäminen kannatti. Vaikka reissulla en saanut ketään muuta innostumaan kylpyläreissusta, kävimme sentään kuuluisan Gellertin kylpylän kahvilassa syömässä hienot jätskiannokset. Paikka oli juuri sellainen, jonne voisi kuvitella vaikkapa James Bondin takaa-ajojen välissä nauttimaan iltapäiväkahvit.


Asento kuvaa tuntoja helteessä kapuamisesta. Tässä ei olla vielä ihan ylätasanteella, mutta näkymät olivat itseasiassa paremmat, kun ei ollut puskia edessä. 
Taideteollisuusmuseossa. Alimman kerroksen näyttelyitä ei itseasiassa olisi saanut kuvata, mutta julisteita näkyy hieman näin kauempaakin.
Iltapäivällä arvoimme hetken, minkä museon valitsisimme kohteeksemme. Päädyimme taideteollisuusmuseoon ja valinta osoittautui erinomaiseksi! Esillä oli muun muassa mainosjulisteita 1920-1940-luvuilta, jugend ajan taide-esineitä sekä vanhoja astiastoja ja "keittiöturhakkeita" parsa-astioista jänisterriinivuokiin. Itse museokin oli nähtävyys sinänsä, onnistunut rakennus koristeellisuudessaan. Museon jälkeen päätimme lähteä vielä Tonava-risteilylle, joka lienee jonkinlainen Budapest must-do juttu. Ja tunnelmallistahan se oli katsella nähtävyyksiä veneestä käsin ja hyräillä Tonava kaunoista audio-guiden mukana.

Vapauden silta

Parlamenttitalo kuin postikortista. Pitääkin vielä selvittää tarkoittiko "eclectic style" kirkkotyyliä vai useiden tyylisuuntien yhdistelmää. 

Pyhän Tapanin kirkko oli massiivinen.

3. päivä

Vaikka kaikki tähän asti reissussa näkemämme oli todella hienoa, matkan 3. päivä oli kuitenkin aivan erityinen. Kuten aluksi kirjoitin, anopilla on tuttavia Unkarissa ja pääsimme vierailulle erään naisen luokse. Ensin kävimme paikallisessa luterilaisessa kirkossa (oli hassu laulaa virsiä, kun osasi suurinpiirtein ääntää kieltä ja sävel oli tuttu, mutta sanojen merkityksestä ei ollut hajuakaan). Sen jälkeen siirryimme lounaalle anopin unkarilaisen tuttavan kotiin. Mukana oli myös tuttavan tytär ja toisen tyttären miniä vauvoineen. Kaikilla ei ollut yhteistä kieltä, mutta yllättävän sujuvasti siinä vaan keskusteltiin. Ruoka oli erinomaisen maittavaa: alkuruoaksi herkullista papukeittoa, pääruoaksi täytettyä kanaa ja jälkiruoaksi hienoin ja korkein jäätelökakku, jonka olen ikinä nähnyt. Sellaisen papukeiton reseptin aion jostain onkia itselleni. Juttu luisti ja saimme katsella 20 vuoden takaisia kuvia kyseisen rouvan reissusta Suomeen.

Ihailemassa upeaa puutarhaa Budapestin esikaupungissa.

Illalla meille jäi vielä aikaa, joten suuntasimme katsastamaan parlamenttitaloa ja etsimään erästä vintage-liikettä, josta yksi lounasseurueen vieras oli vinkannut. Vintageliikkeet olivat suhteellisen harvassa Budapestissä, eikä valikoima tuntunut olevan kovin kattava. Löysimme liikeen ja piipahdimme sinne myöhemmin reissulla. Koruja oli vaikka muille jakaa, mutta vaatteita ei ollut nimeksikään.

Erittäin Merkittävä Henkilö opiskeli täällä. Plakaatissa ei valitettavasti lukenut miehen nimeä.

4. päivä

Szentendressä oli hauskan värisiä kivitaloja. Se oli oikein sellainen postikorttikaupunki, kivinen vanha Rauma.
Edellisen päivän lounaalla joku sattui sanomaan, että Szentendre on erittäin kaunis pikkukaupunki Budapestin lähellä. Erityisesti isäni innostui tästä ja koska olimme kolunneet Budapestiä jo melkoisen perusteellisesti. Lisäksi maanantai on se masentava päivä, jolloin museot ovat kiinni. Niin ne olivat Szentendressäkin, mutta siellä oli kuitenkin nähtävää ihan ulkosallakin. Ja olihan siellä auki pari museotakin: aivan ihana joulukauppa, jonka yhteydessä oli joulukoristenäyttely 1800-luvun koristeista 80-luvulle. Aika monta koristetta tarttui mukavan viilentävästä kaupasta mukaankin. Toinen museo, tai pikemminkin galleria, esitteli miniatyyritaidetta. Siis veistoksia, jotka oli tehty esimerkiksi neulan silmään tai puolikkaaseen unikonsiemeneen! Ihan käsittämätöntä käsityötä!

Joulukoritse museosta. Äidillä on lapsuudenkodista säikynyt yksi tuollainen melkein samanlainen lintu.

Miniatyyritaidetta piti tietysti katsella mikroskoopilla. Oli hämmästyttävää verrata aidon kokoista ja suurennettua teosta. 

Palasimme Szentendrestä Budapestiin junalla, vaikka mies oli vähän haaveillut jokiristeisystä. Aikataulut eivät vain sopineet. Pääsimme kuitenkin vielä illalla sattumalta toiselle Tonava-risteilylle, sillä kävelyretkellä bongasimme vesibussin, jolla pääsi matkustamaan julkisenliikenteen korteilla! Suosittelen, jos haluaa halvalle  Tonava-risteilylle.

5. päivä

Sateenvarjot, kilpikonna ja kauppahalli. 

Koko reissun ajan aurinko oli paahtanut täydeltä taivaalta ja hiki oli virrannut (kuten nyt toki suomessakin). Viimeinen päivä oli kuitenkin sateinen, mikä nyt ei sinänsä haitannut. Agendassa oli vielä Budapestin suurin kauppahalli, kansallismuseo ja parit vintageliikkeet. Kauppahalli oli aivan uskomattoman hieno! Rakastan kauppahalleja, mutta vähään aikaan en ole nähnyt näin ylitsepursuavaa kauppahallia. Erityisesti hedelmäkojujen notkuvat hyllyt ja huumaava tuoksu ihastuttivat. Onneksi Turussa on sentään tori, vaikkei vihanneksia ja hedelmiä aivan samassa mittakaavassa olekaan.

Pieni pala kauppahallia. Toisella laidalla vihanneskojut olivat vielä uskomattomampia. 
Muutamassa vintage-liikkeessä käytyämme (löysin netin kautta yhteensä ehkä seitsemän kappaletta, joista kävin neljässä) totesimme valikoiman laihaksi. Vaatteista suurin osa oli 80-90-luvuilta. Muutamissa liikkeissä myytiin lisäksi uusia vaatteita ja Retrockista ostinkin pari hauskaa paitaa. Siellä myös vintage-valikoima oli kattavin. Szputnyikista ostin aurinkolasit, nekin uudet. Kun sitten myöhemmin päivällä menimme kansallismuseoon ja kiersimme Unkarin historiasta kertovien näyttelyhuoneiden läpi, tajusin, mistä laiha vintage-saldo saattaa osittain johtua. Viimeiset, kommunismin ajasta, kertoivat karua tarinaa. Ehkä hienoja vaatteita ole yksinkertaisesti ollut/säästynyt/haluttu säästää. Mielenkiintoista on pohtia, miten politiikka voi vaikuttaa mahdollisesti myös muotiin ja vaatetukseen, näin jälkijunassakin.

Mainitsemisen arvoinen ravintola Kiskakukk oli saanut tripadvisorissa hyvät arvostelut - eikä turhaan! Muun muassa einomaista hanhea hyvään hintaan. 

Museon jälkeen palasimme vielä hotellin lähellä olevaan kahvilaan viimeisille (kakku)kahveille. Palvelu oli hidasta, kuten monissa ravintoloissa, joten hieman jännitimme, ehtisimmekö juoda kahvit ennen kuin pitäisi lähteä lentokentälle. Ehdimmehän me ja oli hieno päättää reissu cappucinoilla upeassa Café Astoriassa.

Kliseisesti väsyneet, mutta onnelliset.
Reissun jälkeen teki hiukan tiukkaa palata saman tien arkeen ja täyteen työpäivään, mutta onneksi reissutunnelmien avulla jaksoi viikonloppuun asti. Matkustaminen porukalla onnistui loistavasta. Äiti heittikin ilmoille kotipihaan päästyään, että seuraavaksi sitten Kiinaan. Se jää nähtäväksi ja hetkeksi riittää vielä muisteltavaa tästäkin reissuta. 

4 kommenttia:

  1. Oli rattoisaa lukea postaus, vaikka kaikki on vielä aika tuoreessa muistissa tämänkin pässin päässä. Eklektinen muuten tarkoittaa ainakin nykärin mukaan eri tyylisuuntien yhdistämistä.

    Budapestissä oli tosiaan kuuma enkä olisi uskonut, että Suomessa jatkuu ihan sama peli!


    Äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ei tullut karua paluuta Suomi-ilmastoon tällä kertaa!

      Täytyy pian päästä muistelemaan reissua porukalla. Valokuvia on valtavasti!

      Poista
  2. Ihania kuvia, kuulostaa kyllä kivalta kohteelta! Ja joulukoristemuseo, ja -KAUPPA, oih, voisi tulla kalliiksi!

    Meilläkin on harrastettu näitä sukumatkoja, ja kivasti on mennyt - ihan kaikilla ei kyllä varmaan menisi. Noh, nyt vaan sinne Kiinaan! :D

    Kurkkaas muuten blogiani kun kerkeät: toivottavasti et pahastu, mutta oli pakko mainostaa, että bongasin taidonnäytteesi Kenkäverosta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monta koristetta tarttui mukaan joulukaupasta... Museon puolella oli banaanin muotoinen koriste. Olisin halunnut sellaisen, mutta niitä ei valitettavasti ollut kaupassa.

      Mietinkin, että te ainakin olette pärjänneet sukumatkoilla hyvin. Oli hauska nähdä asioita välillä isolla porukalla.

      Jaahas, en pahastu lainkaan, vaan menenkin suoraa tietä blogiisi!

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.