sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Älä osta kurpitsaa säkissä, osa 3

Blogini vakilukijat, etenkin ne matemaattishenkiset, odottivat varmaankin innolla tämän syksyistä Älä osta kurpitsaa säkissä -postausta. Kertauksena kerrottakoon, että vuonna 2012 tilasin luomupiiristä kurpitsan, joka palastuikin 10 kilon monsteriksi. Ei siinä mitään, seuraavana vuonna olin varautunut kymmenen kilon kurpitsaan. Vaan enpä arvannut, että sillä kertaa saisinkin 20 kiloisen yksilön

Lupaavalta näyttää...

Raportoin asiasta luonnollisesti blogissa, jolloin eräät lukijoistani alkoivat pohtia, kasvavatko kurpitsat vuosi vuodelta aritmeettisesti (10 kg-20 kg-30 kg) vai geometrisesti (10 kg - 20 kg - 40 kg). Hieman toivoin, että kurpitsoiden koko oisi kasvanut oikein isoin harppauksin, sillä haaveilin jo kurpitsavaunuista tai Pikku Myyn kurpitsamökin kaltaisesta kesämökistä. 

Kurpitsojen kasvun logiikka petti kuitenkin pahasti, sillä tänä vuonna en ehtinyt luomupiirin hakuihin, mutta äiti toi minulle kurpitsoita - ihan minejä! Voi vääryys! Ei hevosvaunuja tai mökkiä tiedossa, ei edes kurpitsalyhtyä. Millä ihmeen sumealla logiikalla tämä kurpitsan koon pieneneminen ja toisaalta määrän moninkertaistuminen oikein selittyy? 

Mutta mitä ihmettä? Missä on minun jättikurpitsani?

Toisaalta, on minulla entuudestaankin kokemusta minikurpitsoista. Ja lisäski pakastin on vieläkin pullollaan edellisen vuoden jättikurpitsaa, joten ihan hyvä ettei tällä kertaa tullut lisää kurpitsasosetta. Mutta kun minä haluan kurpitsavaunut!

Säälittävää... Mutta on ne kyllä söpöjä!

Remember my ginormous pupmkins of 2012 and 2013? I was hoping I'd eventually end up with a pumpkin carriage like Cinderella but it seems that this year all I got was miniature pumpkins. What kind of a sick joke is this? I want my carriage! Although, our freezer is still full of pumpkin purée from last year...

6 kommenttia:

  1. Jos tuo pieni kurpitsa suurenee aritmeettisesti seuraavina vuosina niin kestää aika kauan ennen kuin saavutetaan sietämättömät lukemat.
    Säälittävän kokoisia kurpitsoita on hyvä olla enemmän kuin yksi. Muuten ne näyttävät aivan liian säälittäviltä.


    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, en taida koskaan saada niitä vaunuja tai kurpitsamökkiä tällä vauhdilla. Mutta ehkä ensi vuonna minulla on tuplamäärä noita pikkukurpitsoja!

      Poista
  2. Haa, mistä arvasit, että tätä postusta on odotettu!
    Unohdimme sumean logiikan ja olimme liian itsevarmoja. Lukujonon kahdesta ensimmäisestä jäsenestä ei todella voi päätellä kolmatta jäsentä!
    Mutta hauska yllätys. Viisi pikkukurpitsaa on viisi kertaa kauniimpi kuin 40 kiloinen möhkälekurpitsa, vaikkakin kurpitsavaunut tai kurpitsakesämökki olisi ollut ihan kiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässähän oppii matematiikkaa ja logiikkaa! Ehkä näitä minun blogini elävän elämän esimerkkejä voi käyttää matematiikan opetuksessa.

      Ja nämä pikkukurpitsat ovat kyllä harvinaisen söpöjä ja kauniita! Sitä paitsi, kohta kurpitsan raijaamiseen olisi tarvittu peräkärry.

      Poista
  3. Ajan kulumisen huomaa todellakin Karkkiksen kurpitsapostauksista! Minikurpitsoja! Toisaalta yllätyksellisyys kuuluu tähän tarinaan. ;)

    Mekin jäimme tänä vuonna kurpitsattomiksi, appivanhemmat eivät tänä kesänä peittäneetkään kompostiaan kurpitsanlehdillä (ja sivutuotekurpitsoilla). Hiukan mälsää, kurpitsalyhty olisi ollut hauska!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, tämän täytyy pysyä jokavuotisena perinteenä! Ei ole tosiaan mitään takeita, millainen kurpitsayllätys ensi vuonna tulee.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.