tiistai 16. joulukuuta 2014

... ja yksi lihapasteija kiitos!

Minä olen aina ollut enemmän suolaisen- kuin makean ystävä. Pienenä kävimme aina Kontion kahvilassa  äidin kanssa ja sen lisäksi, että piti päästä kahvilan ison nallen kanssa samaan pöytään, halusin aina syötäväksi lihapasteijan. En valinnut sitä vaaleanpunaisinta berliininmunkkia tai kermaisinta kakkupalaa. Sen sijaan hauskan sokerista tehdyn kakkukoriste-eläimen saatoin haluta "jälkkäriksi" - ja säilöin sitä huoneessani viikko tolkulla. Myöhemmin the lihapasteijaksi vaihtui silloin Pelkosen kotileipomon omistaman puistokahvilan lihapasteija. Niitä pasteijoita en ole saanut vuosikausiin, enkä ole törmännyt toisiin yhtä hyviin lihapasteijoihin. 


Vasta pasteijoita tehdessäni tajusin, mihin sellaista kummallista muovista rinkulaa, jonka yllä oli kaari, on käytetty. Se oli tietysti pasteijamuotti! Se oli minulla keittiöleikeissä pienenä ja minusta varsinainen turhake.

Paitsi tietysti nyt, kun leivoin lihapasteijoita itse! (Pieni itsekehu on tervettä.) Sunnuntaina juhlien jälkeen meille jäi aivan hirveä määrä keitettyjä kaurasuurimoita, joten keksin että ne sopisivat hyvin pasteijoiden täytteeseen. Alkusyksystä olin törmännyt Maku-lehdestä, missäpä muuallakaan, hyvänkuuloiseen sienipasteijareseptiin. Päätin soveltaa sitä ja leipoa perjantain olkkarifestareille pasteijoita. Muuten resepti oli helppo, mutta hieman vaivaa taikinan kaulimisessa ja pasteijoiden täyttämisessä piti nähdä. 
Erotin pasteijat laittamalla sienipasteijoihin unikonsiemeniä. Pienet pasteijat aukesivat hieman uunissa, mutta suurin osa pysyi koossa hyvin. 

Liha- tai sienipasteijat (n. 25-30 pientä pasteijaa)
  • 250g voita
  • 250g maitorahkaa
  • 2 dl ruissihtijauhoja (itse käytin 4dl täysjyvävehnäjauhoja)
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
Tästä täytteestä riittää pasteijoita yhtä täytettä tai puolikas annos kumpaakin täytettä. Minä tein tupla-annoksen taikinaa ja molemmat täytteet kokonaisina, jolloin pasteijoita tuli 50-60. En laskenut, mutta paljon. 

Sienitäyte


  • 5 dl suppilovahveroita tai 25 g kuivattuja
  • 1 sipuli
  • 1 rkl voita
  • n. 2 dl keittettyjä ohra- tai kaurasuurimoita
  • 1 muna
  • 4 rkl ranskankermaa (rasvaa 28 %)
  • 1 tl suolaa
  • pippuria

Lihatäyte
  • 500 g jauhelihaa
  • pieni sipuli
  • n. 2 dl keitettyjä ohra- tai kaurasuurimoita
  • 4 rkl ranskankermaa
  • suolaa
  • pippuria

1. Tee taikina. Sekoita pehmeä voi ja maitorahka. Sekoita jauhot ja leivinjauhe. Lisää sitten jauhot voi-rahkaseokseen ja sekoita nopeasti. Taikinaan ei saa muodostua sitkoa. Laitaa kelmu kulhon päälle ja laita kulho jääkaappiin tunniksi.

2. Valmista sienitäyte. Puhdista ja pilko tuoreet sienet tai laita kuivat sienet likoamaan. Hienonna sipuli ja kuullota pannulla sienten kanssa. Keitä muna kovaksi ja hienonna se. Yhdistä kaikki täytteen aineet.

3, Valmista lihatäyte. Hienonna sipuli ja kuullota se pannulla. Paista jauhelihat pannulla. Jos käytät esimerkiksi ylijäämäohra- tai kaurasuurimoita, nekin voi laittaa pannulle lämpiämään ja rikkoa lihan joukkoon. (Minulla ainakin suurimot olivat menneet ihan tintaksi kakuksi.) Sekoita lopuksi kaikki muut aineet yhteen.

4. Kauli taikina jauhotetulla alustalla 4 mm paksuksi levyksi. Levyyn kannattaa oikeasti jättää paksuutta, etteivät pasteijat halkeile uunissa. Ota taikinasta muotilla pyöreitä kiekkoja, muumimuki käy hyvin muotiksi. Kauli taikinanriekaleet uudestaan levyksi niin kauan, kuin taikinaa riittää.

5. Laita jokaiselle kiekolle pieni määrä täytettä, n. 1 rkl riittää. Taita puoliympyrän muotoiseksi pasteijaksi. Taittele taitos kiinni haarukalla tai painele huolellisesti sormilla. Voitele pasteijat munalla.

6. Paista pasteijoita 225 asteisessa uunissa n. 10-12 minuuttia. 

Tuolla oikeassa pöydännurkassa näkyy muutamia valmiita pasteijoita. Valitettavasti tämän tarkempaa kuvaa ei ole.
Ja pasteijoista tuli aivan loistavia! Juuri samanlaisia kuin puistokahvilassa aikoinaan. Taikina oli ihanan rasvaista ja pehmeää. Pasteijat menivätkin kuin kuumille kiville ja niitä jäi juhlien jälkeen ehkä kaksi tai kolme. Itseasiassa unohdin ottaa valmiista pasteijoista kuvan, kun  Onneksi ehdin maistella pasteijoita jo ennen juhlia. 

Mitä sinä valitset kahvilassa? Suolaista vai makeaa? Entä ovatko makutottumuksesi muuttuneet lapsuudesta? 


4 kommenttia:

  1. Jee toivepostaus! Tämän reseptin halusinkin. Isotätisi H. teki aina joulutortutkin rahka- voi -taikinasta. Makeisiin kannattaa käyttää varmaan valkoista vehnäjauhoa.

    Jos on pakko valita niin suolainen on minunkin herkkuni. Ja päätteeksi joku pieni makea. Ei taritse kuin pari lusikallista. Joskus on kyllä kiva syödä kunnon leivoskin.


    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan rahkataikina toimisi tosiaan makeissakin herkuissa. Ehkä kuitenkin voisi vähän laittaa sokeria joukkoon ja tosiaan valkoisia jauhoja.

      Minä saatan kyllä nykyään valita sen kakkupalan kahvilassa suolaisen sijaan, mutta yleensä jotain raikasta, eikä niinkään makeaa. Tai sitten Sacheria...

      Poista
  2. Voi miten ihanaa - olen nimittäin itsekin nimenomaan suolaisten herkkujen vankkumaton ystävä! Ja kasvispasteijat (parhaimmillaan) ovat yksiä suosikeistani. Joskus aikoinaan tein usein juustosarvia, pitäisi herätellä se harrastus uudelleen eloon. Ehkä kokeilen noita sienipasteijoitakin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska löytää toinenkin pasteijoiden ystävä! Myös juustosarvet ovat hyviä, olen sellaisiakin usein tehnyt. Se on kyllä myös totta, että pasteijoita löytyy moneen lähtöön ja joskus voivat olla pettymys.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.