Muistojen kultaamat joulut

Katri Helenan kappale aiheuttaa minussa lähinnä huvittuneita tyrskähdyksiä (poppismelodia yhdistettynä pirtteihin ja hevosvaunuihin), mutta laulun nimi sopi otsikoksi kuin tonttulakki päähän. Ajattelin nimittäin vielä vähän fiilistellä joulua muistojen muodossa Emosen innoittamana. Etsiskelin loman aikana kotoa käsiini vanhoja valokuvia lapsuusjouluistani. Kaikilta vuosilta ei löytynyt valokuvatodisteita, mutta aika monesta kuitenkin. Lisäksi löytyi videoita, mutta niitä en valitettavasti viitsi anonymiteetin vuoksi pistää blogiin. Tässä kuitenkin muutama väläys Karkkiksen lapsuusjouluista, jotka vietettiin pirttien ja kammareiden sijaan 70-luvun rivitalossa. 

1987

Olla möllöttäessäkin kädet voi asetelle viehkosti... ja vähän kuolata.

Jouluna -87 olin vielä ihan pieni pallero, noin puolivuotias. Sinä jouluna taisin olla vielä aika helppo tapaus, sillä lonkkalastan kanssa en päässyt itse oikein minnekään. Niinpä tyydyin poseeraamaan lampaantaljalla tai äidin tai isän sylissä. Perusilmeeni oli silmät ymmyrkäisinä ja suu rutussa tai vastaavasti leveässä hampaattomassa hymyssä. 

1988

Kuusen koristelu on tarkkaa puuhaa.

Seuraavana vuonna olin jo huomattavasti enemmän mukana joulumeiningeissä. Koristelin innokkaasti kuusta - laittamalla lähes kaikki koristeet samaan oksaan! Takatukka ei johdu kasarimuodista, vaan siitä, että hiukseni nyt vaan sattuivat tulemaan vähän hitaammin tuonne päälaelle.

1990

Osasin taitavan hymyposeerauksen jo 3-vuotiaana.

Joulu 1990 on ensimmäinen, jonka muistan ainakin jotenkin. Siitä on kyllä videotodisteitakin, jotka varmasti tukevat muistoja, mutta muistan videon lisäksi tapahtumia myös "omasta näkövinkkelistäni" videon ulkopuolelta. Joululahjat olivat varmaankin edellistä joulua merkityksellisemmässä roolissa. Kuvien perusteella sain ainakin Duplo lego -eläintarhan ja Mikki ja Minni lautasen ja mukin. Elävimpänä muistona on käyntiin vedettävä leppäkerttu, jonka sätkiviä jalkoja pelkäsin.

1992

Kaksi parasta lahjaa: muumitalo ja mikrofoni!

Vuoden -92 joulu oli mahtava! Tämä johtuu erityisesti siitä, että sinä vuonna sain erityisen paljon unohtumattomasti mieleen jääneitä lahjoja (miten niin materialisti?). Katsoimme nauraen videota, jossa kaivan paketista ensin muumitalon ja voi sitä riemun ja tunteen määrää! Seuraavaksi paketeista nousee mikrofoni (jollaista olin ihastellut Prismassa ties kuinka monta kertaa) ja heti perään ihmettelen, että miten se pukki voi tietää, että juuri tällaista olen toivonut. Kun videota katsoi eteenpäin, bongasin monia muitakin rakkaita ja paljon käytettyjä leluja tuolta joululta. Piti oikein vielä kiittää vanhempia niistä hienoista lahjoista, joita olen tuolloin saanut, ne tulivat käyttöön. 

1995

Aksu-koiramme oli myös innostunut paketeista. Taustalla näkyy sama joululiina, joka oli tänäkin vuonna käytössä. 

Vuoden -95 joulu oli ensimmäinen, jolloin en enää uskonut joulupukkiin. Tämä ei vienyt joulun taikaa mihinkään, vaan innostuin itsekin tehtailemaan lahjoja toisille. Sinä vuonna vanhemmat taisivat saada itse askartelemani kirjanmerkit (nerokkaasti pyysin apua nauhan solmimisessa aina siltä toiselta vanhemmalta). Paras joululahja taisi kuitenkin olla muovinen henkari, joka sattui hajoamaan. Näppäränä tyttönä keksin, että minähän korjaan (arvottoman) henkarin ja annan sen äidille joululahjaksi. Äidin ilme on varmasti ollut näkemisen arvoinen! Henkari on sittemmin heitetty pois, mutta lämpimät muistot ovat tallella.

1999

Poropusero, mikäs sen sopivampaa. 

Jostain syystä kouluvuosieni jouluista on hieman vähemmän kuvia kuin varhaisvuosista. Sitten teinivuosien jouluista on taas enemmän kuvia. Ehkä tosin ihan hyväkin, etten ihan joka joulusta ole tänne blogiin kuvaa saanut. Vuonna -99 äiti on näköjään koristellut kuusen aika paljon pelkistetymmin kuin nykyään. Minulla oli joka vuosi oma pieni kuusi huoneessani, joka haettiin monena vuonna isovanhempien pihalta. Itse koristelin kuusen tyylikkäästi värivaloilla ja milleniumin kunniaksi sinisellä ja violetilla koristenauhalla. Jouluyön nukuin kuitenkin aina ison kuusen vieressä, sillä tunnelma oli aivan erityinen. 

2000

Huomaa tyylikäs "lehmähameeni". Minusta hame oli hieno, mutta en voinut käyttää stiä koulussa sen jälkeen, kun isompi poika kommentoi hametta inohttavasti. Ai että minua harmitti!

Vuonna 2000 olin jo yläastelainen, mutta varmasti esiinnyin perinteiseen tapaan Tonttu Tomerana, joka jakoi lahjat ja vasta sen jälkeen kuoriuduin tonttulakin alta ja muutuin Karkkikseksi. Naapurin kymmenisen vuotta nuoremmille lapsillekin esiinnyin uskottavana tonttuna ja joskus jopa juoksin heidän ikkunoidensa alta tontuksi pukeutuneena - ja täydestä meni. 

2001

Harmi, ettei tuo punainen hame enää mahdu minulle. Se olisi hieno!

Vuoden 2001 joulusta en osaa kertoa mitään erityistä, paitsi että näköjään sain the Sims-pelin, johon olin joskus kovin koukussa. Joka vuosi jouluissa oli varmasti jotain erityistä. Ja vaikka kaikkia jouluja ei tarkalleen muista tai erota, muistan sen että ne olivat onnellisia. Pienessä perheessämme ei ollut tylsiä hetkiä, vaikka olenkin ainoa lapsi. Meillä muodostui tiettyjä lahjaperinteitä, minä esimerkiksi ostan joka vuosi isälle Mitä missä milloin- sekä Alivaltiosihteeri-kirjat. Äidille taas ostan joka vuosi tohvelit. Miehen myötä jouluperinteet ovat hieman muuntuneet, mutta joustavasti joulu on saatu muokattua edelleen juuri sopivaksi juhlaksi. 

Millaisia joulumuistoja sinulla on?