Meillä asustaa nykyisin passiivinen sotkija. Passiivisella sotkijalla tarkoitan tietysti Bonskua, joka ei itse vielä aktiivisesti sotke (jos ei pukluja lasketa), mutta aiheuttaa sotkua puklurättien, vaatteiden ja lisääntyneen tavamäärän muodossa sekä siten, että siivoaminen herkästi keskeytyy, kun hänen korkeutensa vaatii jotain. Siedän pientä epäjärjestystä melko hyvin, mutta välillä tulee kyllä päiviä, jolloin se, että kaikki on vinksin vonksin, alkaa ahdistaa. Joo, joo tiedän, että on näitä juttuja, että seuraavista saa valita kaksi: onnelliset lapset, mielenterveys ja siisti koti. Mutta joskus vaan se siisti koti on mielenterveyden edellytys!
Inhorealismia eiliseltä. Bongaa nukkuva Bonbon, |
Vähän seesteisempää tunnelmaa. Tummemmat tyynyt sekä Piskett- ja Pollar-koirat ilmestyivät syksyllä sänkyymme. |
Keväällä hankittu taulu on saanut ympärilleen hempeän neutraalin asetelman. |
Makuuhuoneeseen on ilmestynyt uusia tauluja. Bonsku sai kaksi taulua ristiäislahjaksi: enkelitaulun minun kummeiltani ja tavallista hienomman kastetodistuksen omilta kummeiltaan. Tasapainoisen kokonaisuuden sain laittamalla seinään jääneeseen ylimääräiseen koukkuun tuon Bonbonin ylisöpön juhlahaalarin. Kyllä sitä vaan pojillekin löytyy söpöjä vaatteita seinälle ripustettavaksi, ei pelkästään röyhelömekkoja tytöille.
Vanhaa ja uutta vähän vahingossa. |
Olohuoneen lamppu sai pakon edessä hieman modernimman ilmeen, kun yksi lampun kuvuista otti ja mäiskähti lattialle ihan yllättäen, ilman, että kukaan edes koski siihen. Vaikka varmaan vanhantavaranliikkeistä saisi tuollaisia kupuja ostettuna, hankin ensihätään Clas Ohlssonilta tuollaisen ison lampun. Lampun sisälle tuli halogeeni, joka on erittäin kirkas. Siihen aikaan Bonsku tykkäsi katsella lamppua, joten sitä piti himmentää jotenkin. Niinpä maalasin lampun alaosan sellaisella askartelukaupan "huurremaalilla". Hyvin toimi, vaikka maali oli jostain yli kymmenen vuoden takaa!
Kesällä kävin ensimmäistä kertaa Kasvihuoneilmiössä, jonne olin halunnut jo päästä monta ketaa. Koskaan vaan tauko ei osunut sopivasti siihen kohtaan. Nyt oli onneksi Bonbon, jolle tuli nälkä ja pääsin tähän legendaariseen kauppaan ja kahvilaan. Sieltä tarttui mukaan opettavainen ja hauska lippupalapeli, joka myös näyttää aika kivalta. Ja sopii noihin kynttilänjalkoihin!
Nukkuva nalle sai unimyssyn imetystyynystä! |
Aloin jossain vaiheessa kaivata erinäisille irtotavaroille jotain helppoa ja nopeaa säilytyspaikkaa, johon ne saisi nopeasti lytättyä piiloon. Ensin käytin äitiyspakkauksen laatikkoa, mutta sen päälle pesiytyi aina jotain muuta tavaraa (kuten rumpusettien peltejä), joten se ei ollut kovin nopea paikka säilyttää esimerkiksi ylimääräisiä peittoja, kantoliinaa ynnä muita tavaroita. Leluilekin olisi tulevaisuudessa kiva olla jokin piilo. Bongasin Glorian kodista hauskat Tellkiddon pahvisäkit ja tilasin niitä kaksi. Säkit ovat vallan söpöjä ja ihan käytännöllisiä säilytyspaikkoja, mutta innostuksissani en selvittänyt niiden materiaalia ihan tarpeeksi tarkkaan. Kuvittelin, että ne olisivat sellaista repeytymätöntä paperia, mutta ne ovatkin ihan tavallista paperipussikartonkia eli ylihinnoiteltuja perunasäkkejä. Ehkä ei taaperon lelulle paras paikka. Olen miettinyt, että voisin vuorata ne sisältä esimerkiksi kontaktimuovilla, jotta ne kestäisivät paremmin. Söpöjä ne ovat kyllä!
Hereillä oleva nalle sai kaverikseen Bonskun kummin kutoman Liikerin eli leijonan ja tiikerin yhdistelmän. |
Välillä uusia sisustusjuttuja syntyy ihan vahingossa. Äitini bongasi huimasta alennuksesta aivan ihanan Marimekon pikku Boboo-haalarin. Se on niin söpö, ettei sitä vaan voi säilöä kaapinperukoille. Hän ehdotti, että laittaisin sen eteiseen esille. Siirsin pyöräilykypärän toisaalle ja laitoin Bonbonin haalarit naulaan. Nyt voin ihailla sitä myös ennen talvikautta!
Boboo on yksi suosikkikuoseistani, joten tämä haalari oli varsinainen löytö. |
Vähän olen jo suunnitellut sitäkin, miten Bonbonin kasvaminen vaikuttaa sisustukseemme. Vähän olen jo raivannut kirjahyllyn alahyllyjä ja ajattelin suosiolla antaa ne Bonbonin haltuun. Toistaiseksi hänen valtakunnakseen tosin riittää leikkimatto... tai oikeastaan kyllä koko koti!
On totta, että siivoamisesta ei saisi tulla pakkomiellettä, mutta se on myös totta, että siisteys ja ympäristön kauneus lisäävät hyvää oloa. Ainakin jos on "silmien kautta elävä ihminen".
VastaaPoistaÄkkiä nuo sotkut oli sitten selvitetty onneksi. Ja kaikki oli taas kaunista.
Ava
Jos ei ehdi siivota, niin sitten pitää tuijottaa sitä siisteintä kohtaa huushollissa! Vaikka tosiaan, tuollainen tavaroiden siivous on varsin nopeaa, etenkin, kun kukaan ei vielä sotke samaa tahtia kun minä siivoan.
PoistaVoi kun on kaunista!
VastaaPoistaJa kohtahan se aktiivinen sotkeminen alkaa. Heehee, niin se vaan menee. Meidän mini on ihan uskomaton ruokapöydässä sotkija. En tidä miten sen tavan saisi kitkettyä pois, sillä kaveri sotkee myös tahallaan. Niin ja lelujahan meiltä löytyy ihan mistä vaan. Naurankin aina, että tietää meillä olevan poikatalouden, kun pikkuautoja ja junia löytyy minne vaan katsoo. Jopa vessasta hyvin usein.
Kiitos! Hih, ei mene kauaa kyllä enää, kun meillä on aktiivinen sotkija. Taitaa ruoallakin leikkiminen olla niin hauskaa, ettei sitä voi välttää millään.
PoistaHeheh, onneksi autot ja junat ovat oikeastaan aika kivan näköisiä!