Pallerosta päristelijäksi: Bonbon 4 kk!

En ole tehnyt Bonskusta kovin systemaattisesti kuukausipostauksia, mutta voisin ehkä ainakin silloin tällöin pistää tänne muistiin, millainen Bonbon minkäkin ikäisenä on ollut. Ainakin hän on koko ajan hauskempaa seuraa! Ja voi miten isolta hän jo tuntuukaan. Neuvolassa selviää, paljonko hän on taas kasvanut, mutta tuntuu, että tosi paljon. Myös henkistä kasvua on tapahtunut, jos niin voi sanoa. 

Kerran käytiin Ruissalossa näyttämässä Bonskulle avaraa maailmaa. 

Tällä hetkellä Bonbonin elämään kuuluu seuraavanlaista:

- Voihan pärinä! Päristely on ihanaa! Bonbon oppi viime viikolla päristelemään ja nyt päristelee huuliaan ja kieltään jo kilpaa vanhempien kanssa. Ja tietysti päristellään takaisin. Välillä kulmat jälleen kurtistuvat, kun pitää oikein miettiä, miten äidin tai muun päristelykumppanin kieli milloinkin on. Siitä onkin tullut mieleen tämä uusi tutkimus. On hienoa seurata tätä kielen ja kommunikoinnin oppimista!

- Peili on uusi pyöräilykypärä eli enää ei naureskella äidin pyöräilykypärälle, vaan omalle peilikuvalle. Luultavasti Bonbon ihailee, kuka on noin söpö vauva, joka minulle hymyilee takaisin. Ja välillä kulmat kurtistuvat ihmettelemään, miten äiti voi olla tuossa, vaikka olenkin tässä hänen sylissään.

Lampaanvillaa on kiva tunnustella ja vähän nyhtää pieniin nyrkkehin. 

- Aistit ovat kovassa käytössä: Bonbon tykkää katsella silmät ymmyrkäisinä koko ajan ympärilleen. Hän tykkää kuunnella musiikkia ja etenkin, kun äiti laulaa. Eri materiaalinen tunnusteleminen on myös huippua. Äidin vaatteet, sohvan pinta, shaalin hapsut ynnä muut matskut ovat päässeet pienten sormien rapsuteltaviksi. 

- Bonbonin suosikkikappale on Mikki Hiiri merihädässä, äidin laulamana. Paras kohta on meripeikko, jonka äiti luonnollisesti laulaa hassulla matalalla äänellä. Kun Bonbon kuulee kohdan "HAA!", viimeistään siinä kohtaa innostus alkaa, kun kohta tulee meripeikko. Muita suosikkeja ovat Lastenmusiikkiorkesteri Ammuun kappaleet (tai sitten ne ovat äidin suosikkeja). Torvimusiikki on puolestaan kovin nukuttavaa, mikä tuli todettua kun käväisin orkesteriharjoituksissa näyttämässä Bonskua.

Evästauko. Bonbon ei onneksi tarvinnut kylmänä päivänä evästä kesken reissun. 

-  Vaunut on ihan tylsä paikka, joissa voi korkeintaan nukkua, kun on ihan väsynyt. Kuomun pitää ainakin olla auki, sitten Bonbon saattaa viihtyä hetken katselemassa pilviä. Niinpä kantoliinailu ja -reppuilu on todettu hyväksi kuljetusmuodoksi. Ja äitikin taitaa olla pikkuisen hurahtanut... Siitä ehkä myöhemmin lisää. 

- Vaikka läheisyys on edelleen pop, Bonbon viihtyy nykyisin hetken myös ihanalla leikkimatolla, johon yhdistetty kahden eri leikkimaton lelut. Todellinen turboleikkimatto siis. Kääntymistä harjoitellaan, mutta ei se vielä ihan hirveästi houkuttele ja vähän häntä turhauttaa, kun johonkin pitäisi päästä, muttei pääse.

Turboleikkimatto ja melkein vintage-haalarit. En muista onko haalareista ollut kuvaa, mutta ostin ne pehmolelun vaatteeksi Aix-en-Provencesta vuonna 1998. 

- Jos monessa asiassa olemme päässeet helpolla ja Bonbon on aivan ihana vauva, niin hampaat ovat kyllä aiheuttaneet itse kullekin harmia. Vaikka vanhemmat kärsivät iltahuudoista, lyhyistä päiväunista ja hieman aiempaa repaleisemmista öistä, niin eniten kyllä kärsii varmasi Bonsku, jonka ikeniä on kutittanut jo melkein kuukauden! Alahampaat ovat ihan pinnassa, mutta eivät vielä läpi. Yöhulinointia on myös ollut ilmassa, eikä päiväunillekaan malttaisi rauhoittua, vaikka kuinka väsyttäisi. Maailmassa on niin paljon katsottavaa!

Ikenien rapsuttajat. Mumilta saatua Sohvi-kirahvia Bonbon osaa jo hetken pidellä itsekin, mutta väsyneenä uusi mummun tuoma rapsuttelija sopii väsyneisiin hetkiin. 

- Bonbon on selvästi huomannut, että meitä on täällä kaksi hoitajaa. On hauskaa katsella vuorotellen äitiä ja isää ja vähän naureskella. Isälle kerrotaan erilaisia juttuja, kuin äidille. Myös isovanhemmat ovat päässeet hoitamaan ja hauskuuttamaan Bonskua ja kävin jopa kampaajalla tällä viikolla ihan raitoja laittamassa. Hyvin olivat pärjänneet, mutta minä sen sijaan tulin juoksu jalkaa kotiin...

Yritin kuvata raitoja, mutta eivät ne oikein tule tässä esiin. Joukossa on punertavaakin, kuten Bonbonin niskahaivenissa. Mallikin on taas uusi ja lyhyt.

No, voisin jatkaa tätä listaa vaikka loputtomiin, mutta ehkä kuitenkin pitää jossain vaiheessa lopettaa, sillä kukaan ei jaksa kuulla toisen lapsen kehumista loputtomiin. Uskaltanen silti julkaista tämän, sillä aina voi hypätä tekstin yli ja ihailla pelkkiä kuvia. Hehheh...