 |
| Kuva eräästä kauniista syyspäivästä. |
Voin sanoa suoraan, että minua jännitti hirveästi hankkia lapsia, eikä minulla ollut varsinaista vauvakuumetta. Siitä huolimatta minä jotenkin ajattelin, että haluan silti kokea lapsiperhe-elämän iloineen ja suruineen. Yksi suuri syy kaikkeen jännitykseen, murehtimiseen ja asian vatvomiseen oli se, että kaikkialla tuntui kuuluvan viestejä, miten kauheaa ja raskasta se lasten hankkiminen on. Että ootappa vaan. Jos joku hehkutti olevansa onnellinen lapsestaan, tuli joku kommentoimaan, että ootappa vaan, kyllä se siitä harmiksi muuttuu. Eikä sitä omaa aikaa sitten ole. Ja parisuhdekin menee. Olen sivunnut asiaa ennenkin ja pohdin pitkään, milloin uskaltaisin kirjoittaa aiheesta. Eihän minulla ole äitiydestä ja vauva-arjesta kokemusta kuin kolme ja puoli kuukautta. Uskaltanen silti jotain aiheesta kirjoittaa. Älkää kuitenkaan kommenteissa vaivautuko sanomaan, että "ootappa vaan"...
 |
| Maastoutumisharjoitus nro 1. |
Olin etukäteen tietoinen monista hankaluuksista, mitä eteen voi tulla ja jännitin niitä. Suurin osa ei meidän kohdalla pitänyt paikkaansa ja niistä, jotka pitivät, on selvitty. Osa hankaluuksista on tullut myös puun takaa. Realismi on hyvä asia, mutta minusta tuollainen "ootappa vaan"-tyyppinen varoittelu ei palvele tarkoitustaan. Jos nyt menee hyvin, niin miksi jonkun on todettava, että kohta ei ehkä menekään? Vauvat ovat yksilöitä, joten on turha murehtia etukäteen jotain sellaista, mikä ei ehkä osukaan omalle kohdalle. Ja toisaalta on hyvä tiedostaa, että kohdalle voikin osua niin haastava vauva, ettei siihen oikein voikaan varautua. Varoittelulla tilanteeseen ei kuitenkaan voi vaikuttaa. Etukäteisvaroittelujen sijaan olisi minusta järkevämpää kertoa, että hankalia hetkiä varmasti tulee, mutta niistäkin selviää ja se kaikki hyvä ja ihana jää kuitenkin päällimmäisenä mieleen. Miksei koskaan sanota, että "Ootappa vaan, kuinka hauskaa sitten on, kun lapsi tekee sitä tai tätä.
 |
| Maastoutumisharjoitus nro 2. |
Tässä esimerkkejä 3,5 kuukautta vanhalta Bonskulta:
Ootappa vaan kun hymyt sen kun lisääntyvät ja jutteluhetket pidentyvät! Mikään ei ole hauskempaa kuin se, että näin pieni vauva osaa vuorotella ja keskustella. "Gii! Lee! Glee!", sanoi Bonsku. "Ai jaa, onpa sulla hauskoja juttuja tänään", vastasi äiti. "βəɮæɑ! ǂ !", jatkoi Bonsku. (Tuo viimeinen on muuten palatoalveolaarinen klikki -äänne, jonka Bonbon tuottaa sujuvasti.)
Ootappa vaan, kun vauva oppii tykkäämään jostain, mitä on aikaisemmin inhonnut. Ihan pikkuvauvana vaipan vaihto aiheutti niin sanottua "vibraattoitkua", joka on Bonbonin itkuista se kaikkein radikaalein. Vähitellen Bonbon kuitenkin tottui tilanteeseen ja nyt hän hymyilee jo innoissaan, kun mennään hoitopöydälle ja hän hoksaa, mitä tapahtuu. Kylpemiselle ei ole vielä käynyt samoin, mutta nyt kylvyssä saattaa jo tulla pieni hymykin, vaikka se on vähän jännittävää. Itkua kylpy ei sentään onneksi aiheuta.
 |
| Eräillä päikkäreillä nukkui kolme kaverusta. Mahtaa olla muotiasu tuo pussimainen alaosa! |
Ootappa vaan sitä fiilistä, kun tulee se kerta, että vauva nukahtaakin pitkästä aikaa ilman iltahuutoa. Ihan yhtäkkiä tuosta noin vain. Ohhoh. Siitä osaa nauttia ihan eri tavalla ja se antaa voimaa seuraaviin iltahuutoihin. Että ei niin, että "No ootappa vaan, nuo huudot voivat jatkua sitten siihen asti kun se muuttaa pois kotoa", vaan, että ootappa vaan, kyllä niitä helpompia iltoja ja kausia taas tulee.
 |
| Pöllöjä ja metsäneläimiä on kiva huitoa... Pitänee jossain kohtaa opettaa, ettei se ihan niin mene. |
Ootappa vaan niitä kaikkia hauskoja kehitysvaihteita. Bonbon on löytämässä käsiään. Nyt hän osaa jo vähän tarttua ja on selvästi haltioissaan siitä, että käsillä voi hipelöidä ja tunnustella kaikkea. Se on niin hauskan näköistä! Leikkimattojakin olemme saaneet lainaan peräti kaksi kappaletta ja niitä lelujakin voi jo vähän heiluttaa.
Ootappa vaan, kun vauva alkaa tunnistaa tuttuja lauluja ja pieniä leikkejä. Tällä hetkellä Bonskun suosikki on Mikki Hiiri merihädässä. Toisin kuin voisi kuvitella, Meripeikon ääni on kaikkein hauskin. Ilmeisesti on hassua, kun äiti puhuu ja laulaa oikein matalalta.
Ja niin edelleen. Kyllä uskoisin, että suurimalla osalla ne positiiviset jutut kuitenkin jyräävät ne negatiiviset. Ja onnellisuus ei ole aina sama asia kuin helppo elämä.
Millaisia positiivisia "Ootappa vaan"-neuvoja sinä antaisit? Eikä tarvitse olla omia lapsia, sillä lapsista saa kokemusta muutenkin!
Mulle oli syntynyt omassa kodissani sellainen vahva vakuus, että vauvat ovat maailman ihanimpia ja pienten lasten äiti on maailman onnellisin ihminen. En oikeastaan muista, että asiaa olisi varsinaisesti vakuuteltu - se vaan oli itsestäänselvyys (vähän niin kuin ei tarvitse vakuuttaa, että taivas on sininen, kun se kerran on sininen). Ehkä äiti muisteli meidän tekemisiämme (meitä on viisi) jotenkin sellaisella äänellä ja sanoilla. Ehkä hän puhui iloisesti, että sitten kun sulla on oma vauva, niin sitten... En tiedä. Tällaiset alitajuisesti sisäistetyt totuudet ovat niin vahvoja, että olen tainnut olla ihan kuuro kaikille pahaenteisille "odotappa vain"-ennusteluille. Minulle oli vaan ihan selvää, että pikkulapsiaika olisi elämäni parasta aikaa. Ja niin se oli. Maksaisin kaikki säästöni, jos pääsisin edes tunniksi takaisin! Vaikka sinänsä nämä aikuiset lapsetkin ovat ihania. Mutta he ovat itsenäisiä ja poissa kotoa (enkä näitä aikuisia kyllä haluaisikaan kotiin asumaan :)
VastaaPoistaKuulostaa ihanalta lapsuudenkodin perinnöltä! Tuollaisen kuvan minäkin äidiltäni sain, että vauva-aika on ihanaa ja toisaalta lapsi vain paranee kasvaessaan. Silti jotenkin nuo kuullut ja luetut kommentit ovat nakertaneet sitä luottamusta urakalla.
PoistaMistähän tuo tuollainen ootappa vaan -asenne nykyään kumpuaa. Vaikka en väitä, että nykyihmisen elämä on pelkästään helppoa niin ainakin länsimaissa niin sanottua itsemääräämisoikeutta ja vapautta tehdä mielensä mukaan nykyihmisellä on paljon ja vauva väistämättä rajoittaa sitä radikaalisti. Siksi vauvan tuomat rajoitukset ja harmit tuntuvat vaikeammilta kuin ennen vanhaan. Jos mennään muutama vuosikymmen taaksepäin niin ihminen kulutti tuloistaan puolet ravintoon ja ulkomaille matkustelu oli aivan mahdotonta suurelle osalle ihmisistä. Me nykyihmiset olemme monessa mielessä hemmoteltuja, on vapaa-aikaa ja on totuttu siihen, että saa päättää omista menemisistään. Ja sitten tuleekin pieni tyranni, joka sanelee tahdin. Olenkohan yhtään oikeilla jäljillä?
VastaaPoistaMutta ootappa vaan: lapsi paranee koko ajan kun sen ilmaisukyky ja -varasto kasvavat!!!
Ava
Varmaankin totta nuo arvelusi tästä "ootappa vaan"-kulttuurin noususta. Ja netillä on varmasti iso vaikutus: Facebookiin on niin helppo vuodattaa sen hetken paha olo, vaikka hetken päästä sitä ei enää edes muistaisi.
PoistaKieltämättä tuo "juttelu", mitä nyt on, on ehkä kaikkein kivointa. Ja tietysti naurut ja hymyt.
Voi että, hyvä kirjoitus! Meille ei kukaan ole uskaltanut todeta odotapas vain -juttuja, mutta syynä on varmaan vain se, ettei lähipiirissä ole juurikaan pienlapsiperheitä ja lapsellistenkin tuttavien lapset ovat jo aikuisia ja aika on kullannut tehokkaasti muistoja. Kieltämättä tämä pikkulapsiaika on ollut henkisesti hivenen raskaampaa kuin odotin (kaksi pientä huomiota tarvitsevaa, oman ajan puute, väsymys ja uhmaikä - odotapas vain ;) ), mutten silti lähtisi lataamaan vauvaperheellisille kauhukuvia tulevista vuosista - se tulee, mitä tulee ja on ihan turha pelotella muita vanhempia asioilla, jotka eivät välttämättä edes toteudu oman lapsen kohdalla samalla tavalla. Sitäpaitsi on muutenkin hassua märehtiä niitä kurjia asioita, koska kivojakin tapahtuu koko ajan!
VastaaPoistaMuttapa siis, OOTAPPA VAAN kun lapsi ensimmäisen kerran juoksee täyttä vauhtia kädet ojossa nauraen syliisi tai tähtää nenällään nenääsi ja antaa pusun. Ootappa vaan, niin jonain päivänä kotona vaeltaa hellyyttävä vaahtosammutin ja roudaa tavaroita paikasta toiseen suurella ylpeydellä ja innolla. Ootappa vaan, jossain vaiheessa voit syödä oman ruokasi samaan aikaan lapsen kanssa, sillä tämä osaa lapata ruoan itse suuhunsa. Ootappa vaan, niin tulee aika, kun lapsi alkaa toistaa sanoja huimalla vauhdilla ja alat päästä kärryille siitä, mitä pienessä päässä liikkuu. Ootappa vaan ja näet monen monta ylpeydestä pakahtuvaa ilmettä, naurunkiherryksiä ja loistavia silmiä, kun lapsi oppii jotain uutta - ja hoksaa sen itsekin!
Ja oikeasti olen sitä mieltä, että koko ajan tämä äitiys on siistimpää ja hienompaa, kun lapset kasvavat. Ovathan vauvatkin ihan supersöpöjä, mutta vitsit että mä tämän kaiken härdellin keskellä nautin siitä, että tytöt alkavat ymmärtää minua, toisiaan ja minä heitä ja heidän kanssa voi tehdä oikeasti paljon erilaisia asioita! :)
(Hieno uusi banneri muuten, en muistanut kommentoida aikaisemmin! Löysin siitä ainakin kahdeksan asiaa!)
Ei meilläkään onneksi koko tuttavapiiri toitottanut ootappavaan-värssyä ja ehkä pikemminkin hiukan vieraammilta sain tätä kuulla tai ehkä epäsuorasti lukea toisten lapsiin liittyvistä facebook yms. kirjoituksia kommentoineilta. Ja moni myös toi esiin niitä positiivisia asioita eikä valittanut!
PoistaUskon, että kahden noin pienen kanssa onkin ollut välillä aika haastavaa, kun molemmat ovat olleet ainakin melkein vauvoja yhtä aikaa.
Ja kiitos bannerikehuista!
Ai niin, ja erittäin hyviä ootappa vaan -asioita!
PoistaArvasin heti otsikosta tekstin sisällön, aivan suoraan kuin omia ajatuksiani! Minua pänni todella paljon tuo lausahdus. Kun "ootappa vaan" -loppuraskaus ja "ootappa vaan" -vauva-arjen alku ovatkin olleet mielestäni oikein ihanaa aikaa, on mantra vaihtunut "ootappa vaa, kun niitä on kaksi!". Itse päätin juuri niin kuin sinäkin, että kerron positiivisia "ootappa vaan" -juttuja ja sen, että vaikeista vaiheista selviää kyllä. Samoin tuntuu, että äitien kesken jotenkin kuuluu voivotella väsymystä, vauvojen mahavaivoja, hammasitkuja, eroahdistuksia jne. Toki on tosi tärkeää, että näistä saa puhua, mutta ei ole kiva, jos kaikki keskustelu pyörii näiden aiheiden ympärillä. Arkeen saa voimia myös siitä, että nostetaan esille myös niitä ihania juttuja.
VastaaPoistaTerveisiä taas vaan kollegalta pohjoisesta! Kommentoin ihan liian harvoin, nyt sopivasti vauva yöunilla. Jokaisen postauksen luen kyllä erityinen kiitos imetyspostauksista, samoja ajatuksia ja kokemuksia silläkin saralla. Sain pari trikoomekkoa imetyskäyttöön pitsivetoketjun avulla kiitos sinun:)
Samoja ajatuksia myös tuosta positiivisesta vertaistuesta ja tuosta, että nyt on alkanut kuulua ääniä, että ei tuo yksi vielä mitään, mutta ootappa vaan... Ei onneksi sentään lähimmiltä ystäviltä!
PoistaMahtava kuulla, että olet ottanut tuon vetskarijutun käyttöön! Minunkin pitää tehdä pari mekkoa, koska mekottomuutta olen eniten surrut tässä imetysaikana. Tai no, en nyt oikeasti surrut, mutta välillä harmitellut.
Mun ootappa vaan unohtui: Ootappa vaan kun vauva oppii vilkuttamaan, maailman söpöintä ja liikuttavinta!
VastaaPoistaHih, totta! Muutamilla tutuilla vauvoilla on vielä niin liikkikset vilkutustyylit, että en malta odottaa, miten Bonsku keksii vilkuttaa!
PoistaNo näin juuri! :) En tiedä, oonko itse sortunut "ootappa vaan" -juttuihin, toivottavasti en. Vaikka kyllä ajoittain oon raskasta arkea valitellutkin. Mutta semmoinen vertaistukivalittelu on eri asia, kuin iloitsevien lannistaminen pelottelulla. Eikö? :)
VastaaPoistaMutta ootappa vaan, kun lapsi on kolme vee ja se puhua pulputtaa ihan hassuja ja leikkii päivät läpeensä maailman söpöimpiä roolileikkejä. Ja ootappa vaan, kun se on viisvee ja tyhjää oma-aloitteisesti motillisen halkoja kaverinsa kanssa pihasta vajaan. Ja ootappa vaan sitäkin, kun se sanoo, että sä oot äiti NIIN ihana.
Ihanaa, että oot osannut ja saanut nauttia tähänastisesta vauva-arjesta. Minä myös tahollani. Ei toteutunut (ainakaan vielä) "ootappa vaan, kun kolmannen kohdalla loppuu kahden aikuisen kädet" ja "ootappa vaan, kun kolmas lapsi on kaikkein suurin mullistus" -uhkaukset. ;)
No täytyy sanoa, että välillä etukäteen monet vertaistukijututkin pelotti, mutta nyt niiden sisältö on auennut eri tavalla. Että ei se ole (aina) niin vakavaa, vaan asioiden purkamista.
PoistaHyviä ootappa vaan- juttuja. Minä olen muuten huomannut, että ne äidit, joilla on kolme lasta tai enemmän, näyttävät klaaraavaan monet tilanteet usein vaivattomamman näköisesti, kuin ne, joilla on yksi tai kaksi lasta. Ehkä siinä vaiheessa viimeistään oppii vähän vetämään mutkia suoriksi. Ja tämä nyt oli tällaista yleistämistä, mutta ehkä siinä on jokin totuuden siemen.
Bonskuhan puhuu saamea! Gii! = Kuka? :)
VastaaPoistaHehee, mahtavaa! Bonskulla olisikin vielä valmiudet oppia mikä tahansa maailman kielistä.
PoistaKiitos kivasta postauksesta.
VastaaPoistaOllaan puhuttu miehen ja siskon kanssa AIVAN samasta asiasta.
Tuntuu, että lapsista ei toisinaan saa edes puhua positiivisesti, vaan hyväksyttyä on vain se valitus ja marmatus. Toki negatiivisistakin asioista pitää puhua, mutta tuntuu välillä että keskustelu lapsista on yksinomaan sitä. Eräs tuttuni mm postaa Facebookiin yksinomaan negatiivisia asioita lapsestaan ja perhearjesta. Säälittää jo koko tämä lapsi.
Ajatellaanko, että ne hyvät asiat ovat ikäänkuin selviöitä ja näistä ikävistä asioista ei sen sijaan voi olla perillä kuin ne, jotka ovat asian kokeneet?
Hankaluuksiin liiallisesti varautuminen on mun mielestä tavallaan turhaa, kuten sinäkin sanoit. Kohdataan asiat sitten kun ne (mahdollisesti) tulevat kohdalle, turha niitä on etukäteen manailla.
Mietin myös, että miksei samalla tavalla puhuta esimerkiksi ihmisille, jotka ovat remontoimassa asuntoa, rakentamassa taloa, hakemassa töitä tai vaikka toipumassa isosta leikkauksesta? "Ai haavasi ovat parantuneet hyvin, no kiva juttu, mutta ootapa vaan, olen kuullut, että kipua alueella voi tuntua kuitenkin vielä kuukausia..." Ja niin päin pois.
Tosi ihana kuulla, että teillä on mennyt kivasta - ja ehkä tärkeimpänä, että te olette päättäneet suhtautua asioihin kivasti. Siitä tässä kuitenkin useimmiten on kyse.
Ja se piti vielä sanoa, että Avaa kompaten: ootapa vaan, kun lapsi kasvaa. Sisarusten lasten kohdalla olen ainakin huomannut, että heistä tulee koko ajan vaan ihanempia.<3
PoistaEhkä nykyään, kun ei yritetä vaieta enää monen asian negatiivisista puolista, kuten vaikkapa siitä, ettei pikkulapsiarki ole PELKÄSTÄÄN vaaleanpunaista höttöä, niin ollaan välillä menty toiseen ääripäähän. Usein mietin, että harva postaisi negatiivisia juttuja julkisesti ystävistään tai puolisostaan, mutta lapsistaan voi postata mitä vain! Ehkä lapsien ihanuutta sitten vaan pidetään selviönä tai halutaan pitää onni piilossa.
PoistaHaha, hyvä ajatus tuo, että miksei muillakin elämän saroilla sitten sanota, että ootappa vaan!
Mä olen omien lasten kohdalla huomannut sen, että paras aika on juuri se, mikä milloinkin on meneillään: ensin ihana tuhiseva vastasyntynyt, sitten onkin ihanaa kun vauva jo jokeltelee ja hymyilee, seuraavaksi on huippua kun vauva syö ja liikkuu itse, sitten on kivaa kun lapsi osaa jo kävellä ja jutella, sitten on ihana kirjoittaa ylös lapsen hassuja juttuja...
VastaaPoistaEn osaa antaa ihania ootapa vaan -neuvoja, koska mun mielestä parasta on lapsen kanssa just nyt, oli hän minkä ikäinen tahansa :)
No tuo on ehdottomasti hyvä neuvo, että paras aika on juuri se meneillään oleva hetki! Jokaisessa vaiheessa on ihania juttuja, eikä niitä voi oikein laittaa järjestykseen!
PoistaOikein mietin omien lasten alkuvaihetta, mutta en muista, että olisin koskaan silloin kuullut tuollaista lausetta.
VastaaPoistaLapset ovat ihania vauvoina, mutta vielä ihanimpia leikki-iässä ja kuitenkin vielä ihanampia koululaisina, eikun nuorina aikuisina. Mutta aikusina ne vasta ihania ovatkin. MUTTA OOTAPPA VAAN kun saat omia lapsenlapsia, se on huippu!!! Niin ihanaa!
Ehkä tuo lause on jokin nettiajan vauva-palstojen oheistuote! Toivottavasti häviäisi maailmankartalta, ainakin negatiivisessa mielessä!
PoistaHih, olen kyllä kuullut, että lapsenlapset ovat varsin ihania! Täytynee nyt kuitenkin "tyytyä" tähän omaan vauvaan ja iloita isovanhempien puolesta tästä lapsenlapsesta.
Herttinen sentään, mitä täällä on tapahtunut (ihan liian pitkän) blogitaukoni aikana! Onnittelut vauvasta!
VastaaPoistaMonta kertaa käynyt mielessä, että pitäisi käydä blogiasi kurkkaamassa, mutta aina vain jäi. Taidan klikata instagramissa seurantaan, niin muistaa täälläkin käydä lukemassa kuulumisia.
Kiitos! Instagram päivittyy ainakin jonkin verran useammin kuin tämä blogi, jota ehdin nyt kirjoittaa vaihtelevasti.
Poista