Bonbonin päivä Helsingissä

Bonbon Design-museon edustalla. Harmi, ettemme ehtineet sisään.

Bonsku on osoittautunut melkoisen lunkiksi reissuvauvaksi. Toki oma vaivansa vauvan kanssa matkustamisessa on verrattuna yksin matkustamiseen, mutta minusta se on ollut kuitenkin suhteellisen huoletonta. Viikko sitten pistäydyimme Helsingissä kahdestaan eli ilman isää ja reissu sujui yli odotusten.  Koska Helsinki minun silmin on ihan nähty juttu, kerron tapahtumien kulusta Bonbonin näkökulmasta. Bonbon tekee siis pitkästä aikaa blogikaappauksen.

Esplanadia alkukeväästä.

Äiti oli puhunut Helsingin reissusta innostuneena jo muutaman viikon. Junalla on kuulemma ihanan helppo matkustaa, mutta vähän äiti hermoili, miten ehtisimme aamulla junaan, kun kuulemma olemme aamuisin hitaita. Minä en ole sellaista huomannut. No, minäpä päätin sitten herätä reilut pari tuntia normaalia aikaisemmin, ettei äidin tarvitsisi hermoilla niin paljon. Junassa tuli mukana myös muutamia kavereita minulle ja äidille. Junassa oli oikein mukav..zzz...

Korkeavuorenkatu. 

Helsingissä mentiin ensin johonkin paikkaan, missä oli paljon toisia äitejä ja lapsia. Äiti oli selvästi innostunut kankaista, joita oli esillä montaa erilaista sorttia. Ne olivat sellaisia, joilla äiti aina kantaa minua joka paikkaan ja uhrina jouduin kokeilemaan montaa erilaista, vaikka oikeasti olisinkin vain halunnut möyriä ja kieriä kangaskasassa. Siinä samalla vähän sitten syötiin ja minusta oli hauska nousta seisomaan syöttötuolilla. Sitä pitää ehdottomasti kokeilla kotonakin. 

Tässä talossa mies EI asunut opiskeluaikoina. 

Kangaskasatreffien jälkeen sanoimme heipat kavereille ja lähdimme äidin kanssa kiertelemään pitkin Helsinkiä. Myöhemmin näkisimme äidin ystävän Nooran. Ensin otin pienet torkut, enkä tiedä mitä äiti sillä välin teki. Kävi ehkä kahvilla ja vintage-kaupoissa, vaikka mistäs minä tietäisin. Herättyäni äiti alkoi koko ajan höpöttää jotain nostalgiasta ja koko ajan selitti asioita, kuten "Tuosta kaupasta äiti osti iskälle ensimmäisen joululahjan" ja  "Täällä iskä on vähän aikaa asunut" ja "Täällä äiti aina käveli, kun kävi iskällä kylässä". Onneksi jotain mielenkiintoistakin tapahtuu. Eräässä kaupassa oli paljon kimaltelevia mekkoja ja niitä oli hauska katsella. Myös lankakaupassa oli kivan värikästä. 

Kauppakeskus Forumin lastenhoitohuone. Ohhoh. Kaukana vessasta, jossa on tuoli imetystä varten. 

Seuraavaksi tulikin jo hoppu tapaamaan Nooraa. Mutta minullepa iski nälkä, enkä minä tietenkään voi odottaa mihinkään ravintolaan asti. Onneksi äiti sanoi tietävänsä sopivan paikan ruokailla rauhassa ja se oli ihan matkan varrella. Pääsimme hienoon siniseen huoneeseen, joka oli sisustettu äidin mukaan muumihahmoilla. Minä en kyllä semmoisista tiedä mitä ne on. Paitsi on minulla sellainen muki ja lautanen, jossa on semmoisen muumin kuva, kuulemma. No siellä minä sain rauhassa syödäkseni ja äitikin pääsi lepuuttamaan jalkojaan. 

Correttossa oli niin hyvää pizzaa, etteivät naksutkaan meinanneet kelvata. 

Koska päivä oli ollut niin hauska ja minä olin jo tottunut tohinaan, olin ravintolaan päästessämme huipputuulella. Tietysti minä nyt Nooran muistin, olinhan tavannut hänet viimeksi syksyllä! Ehkä, äiti ainakin sanoi niin. Äiti söi jotain sellaista litteää leipää. Minäkin sain maistaa ihan pikkuisen reunaa. Minä sain jotain herkullista hedelmämössöä ja naksuja, suurta herkkuani! Kun olin saanut syödäkseni, muistin kuinka hauskaa on nousta syöttötuolissa seisomaan. Sitten äiti nosti minut peuhaamaan lattialle ja sekin oli ihan hauskaa, varsinkin kun bongasin portaat, joilla kiivetä. En ymmärrä, miksi äiti syöksyi välillä taakseni, enhän minä koskaan kupsahda nurin. Muistaakseni. 


Ravintolasta lähtiessämme minua alkoi väsyttää kovasti. Huomasin, että saavuimme taas junaan ja ajattelin, että sielläon oikein mukav..zzzz

Päivästä jäi minullekin sellainen mieli, että voisihan vastaavan reissun toteuttaa toistekin. Helsinki on minusta ihana kaupunki ja on ihana pyöriä päämäärättömästi ydinkeskustassa nostalgisoimassa seurusteluaikoja, jolloin mieheni asui Helsingissä tai löytämässä uusia vintagepuoteja ja sisustuskauppoja. Lisäksi täytyy tehdä vielä ainakin reissu Kiasmaan, sillä Ernesto Neton näyttely alkoi kiinnostaa minua toden teolla, vaikka nyt jätimme sen väliin.

Onko sinulla hyviä Helsinki-vinkkejä?