Ryömiäisestä rymyäjäksi: Bonbon 10 kk!

Huoh, taas tulee olo, että toisaalta edellistä kuulumispostausta kirjoitti ihan juuri ja toisaalta siitä on jo niin pitkä aika, kun helmikuussa kirjoitin kahdeksankuisesta Bonskusta, joka oli kuukautta aikaisemmin löytänyt liikkumisen riemun ja pääsi tutkimaan paikkoja omassa tahdissaan. Nyt paikkojen tutkiminen on vain lisääntnyt ja pientä leikin tynkääkin alkaa olla ilmassa. Voi, minun ihana vauvani osaa jo vaikka mitä! Tässä ihan tulee tunteellinen olo.

Touhukas pieni vauva tykkää leikkiä eli levittää Duploja ja muita muovihärpäkkeitä. 

Hän selvästi jo leikkii jäätelökioskia. 

Bonbon on osoittautunut varsin vilkkaaksi vauvaksi. Toki tästä oli viitteitä jo ihan mahasta asti, mutta nyt vilkkaus tulee esiin aivan uudella tavalla. Bonbon on äärimmäisen kiinnostunut kaikesta ja vilkkauden vastapainoksi saattaa viettää pitkänkin tovin tutkimassa milloin mitäkin legopalikoista pyykkikoreihin. Käytännössä tällä hetkellä moni paikka kodissa on nyt raivattu Bonbonille sallituksi alueeksi. Muutamia poikkeuksia on, joista vaan yritetään saada pidettyä Bonskun näpit erossa. Esimerkiksi Haisukaappi, joka sisältää kaikki askarteluvälineeni, on lukittu. Bonbonin leikki on tällä hetkellä sitä, että hän laittaa tavaroita astioihin ja pois, kokeilee millaisia ääniä eri asiat pitävät ja pukee vaatteita ja muita vaatteen tapaisia (mm. kantoliinoja ja peittoja). 

Värikylvyssä viime viikolla kiinnosti myös linssinsuojus. 

Suunta on aina vain ylöspäin. Bonbon oppi seisomaan tukea vasten tasan yhdeksän kuisena Ylläksellä ja ulottuvuus kasvaa kovaa vauhtia. Ei meinaa aina edes pysyä perässä, mihin hän jo ylettääkään. Välillä hän on alkanut irrottaa toisen tukikäden, mutta askeleita hän ei vielä yritä seistessä ottaa. Mies veikkasi, että Bonbon hyppäisi konttaamisen yli ja alkaisi suoraan kävellä tukea vasten. Bonbonin "lyly ja kalhu"-ryömimistekniikka oli niin tehokas. Hän siis potki toisella jalalla vauhtia ja toisella "liukui" eteenpäin. Mutta sitten yhtäkkiä yllättäen keittiöstä kuului "läps läps läps" ja huomasin, että siellä Bonsku konttaa menemään ja läiskii kämmenillä muovimattoa. Nyt hän enää harvemmin ryömii. 

Aamun kalsarikuva. Ulottuvuus olkkarinpöydälle on hämmästyttävä. Enää ei mikään ole sen päällä turvassa. 

Uusia suosikkijuttuja on tullut tässä viimeisen parin kuukauden sisällä. Kylpemistä Bonbon inhosi nuorempana, mutta nyt rakastaa sitä ja läiskii ja loiskii ympäriinsä. Leikkipuistoissa olemme vähitellen alkaneet käydä ja keinuminen taitaa olla aika kivaa. Kävimme viime viikolla myös värikylvyssä ja se oli Bonbonista aivan ihanaa. Hän olisi halunnut sekoittaa toistenkin maalit eli mustikkasopat. Sitä täytyy kokeilla kotonakin! Leluista suosikkeja ovat nyt erilaiset palikat ja Duplot, joita on kiva levitellä ja kolistella. Myös pyykkien levittäminen on ihanaa. Äidin pikkuapuria hänestä ei vielä saa, sillä pyykit levitetään luonnollisesti narun sijasta lattialle.

Ahkera pyykkiapuri.

Unista kaikki haluavat tietysti lukea, koska se on vakkarikysymys vauvavuonna. "Miten Bonbon nukkuu?" Edellisen postauksenkin aikaan ilmeisesti oli ollut huonoja öitä. Muistaakseni siinä välissä oli parempi vaihe, ehkä, ja nyt on taas ollut sellaisen kuukauden verran huonompia öitä. Eli Bonbon on siis nukkunut pikkuvauva aikana (poislukien ihan alku) paremmin yönsä kuin nyt. Onneksi ei mitään ihan kamalaa kuitenkaan. Iltanukahtaminen on puolestaan helpottunut taas hieman ja päiväunissa on vaihtelevasti hieman enemmän pituutta kuin vielä jokin aika sitten. Ne kestävät keskimäärin 40-60 minuuttia, mutta joskus pidempään ja joskus lyhyempään. Päiväunia nukutaan 1-3 kertaa. Usemmin yhdet (!) kuin kolmet. Hiukan kirpaisee, kun joku kertoo kolmen tunnin päikkäreistä, mutta onneksi muistan, että monessa muussa asiassa meillä menee niin hyvin, ettei kannata valittaa. Ja eivätpähän jää venähtäneiden päiväunien takia hauskat tapahtumt väliin.

Värikylvyssä oli myös välillä kiva moikkailla peilikuvalle. Tai rummuttaa penkkiä. 

Bonbon vaikuttaa olevan aikamoinen herkkusuu ja kulinaristi. Ruokaa ei vedetä mielin määrin vaan sitä maistellaan. Suosikkimakuja ovat kaikki hedelmät, jotka maistuvat niin soseena kuin palasinakin ja "kunnon ruoista" Bonbon on eniten nautiskellut pihvistä, possun kylkiviipaleesta, kalasta, pitkään haudutetusta kanasta, tankoparsasta sekä pasta ja leipä. Tullut siis sekä isäänsä (makea) että äitiinsä (liha ja viljatuotteet). Ensimmäiset jogurttitarjoilut ovat päättyneet irvistykseen ja dramaattiseen pään poiskääntämiseen. Äidinmaito taitaa olla edelleen parasta herkkua. Hoikkeliini ja pikkuruinen hän on edellen, tarkoista mitoista ei ole tietoa. Veikkaan, ettei kahdeksan kiloa ole vielä mennyt rikki.

Kantoliinassa Bonsku viihtyy edelleen hyvin, vaikka rattaatkin ovat nykyisin ihan ok. Minä valitsen silti lähes aina liinan, kun sen kanssa on niin helppo liikkua. 

Nyt myös kielen ja kommunikaation kehitys on edennyt ihan eri tavalla. Tai siis se on tullut eri tavalla näkyväksi. Koko ajan huomaa, että Bonsku ymmärtää enemmän sanoja ja lauseita. Esimerkiksi lause "Kuka tuli?" saa heti aikaan kiinnostuneen kurkkauksen kohti ovea. Jokeltelu on  monipuolistunut (ägä-ägä-ägä, emmääemmääemmää, mämmämmäm,  nönnönnön ja välillä eri tavuja vähän sekoitellaan) ja jo jonkin aikaa Bonbon on toistanut "äiki" "äti" tai jotain siltä kuulostavaa. Minä en ole toistaiseksi uskonut sitä sanaksi, mutta viime aikoina se on tullut muutamaan kertaan jo ihan oikeassa yhteydessäkin. Tässä tullaan filosofisiin pohdintoihin siitä, mikä on sana. Ylävitonen ja vilkuttaminenkin on tullut opittua, niillä luonnollisesti on tärkeä sosiaalinen funktio. 

Kaikenkaikkiaan Bonsku tuntuu olevan hyvin samantapainen kuin muut ikäisensä, mutta meille tietysti erityinen. Ihan paras tyyppi! Tajusin muuten juuri, että seuraava postaus kahden kuukauden kuluttua... on 1-vuotispostaus! Kääk!!!