Mancave 2.0

Unohdin ottaa tuoreen before-kuvan, mutta noissa vanhoissa postauksissa voi löytää tästä nurkkauksesta lisää kauniita kuvia. 

Sieltä se hiipi varkain, ahdistus sotkuun ja tavaramäärään ja jatkuvaan uudelleen järjestelyyn. Kyllähän minä tiedän, että lapsiperhe-elämä on sotkua täynnä ja tiettyyn rajaan asti pystyn aina suhtautumaan siihen sellaisella korostetun rennolla huihai-asenteella. Sitten kuitenkin vähitellen järjestelyn ja siisteydenhimo kasvaa liian suureksi ja PAM - jotain on pakko tehdä. Tuon pienen miehen lelujen levittelylle on mahdoton tehdä mitään, mutta niiden sijaan minua alkoivat jälleen kerran kyllästyttää tuon isomman piuhat ja pölyyntyvät mustat nyssykät, joissa on rumpukapuloita ja lisää piuhoja ja vanhoja kuulokkeiden raatoja, joita ei enää käytetä. Laittaisin mielelläni ne kaikki pihalle, mutta en valitettavasti tiedä, mitkä niistä ovat edelleen tarpeellisia. 

Olen ennenkin valittanut blogissa kotimme murheenkryynistä, eli miehen rumpunurkkauksesta. Olen sen jo useaan otteeseen järjestänyt blogin aikana uusiksi, mutta niin se kulkee aina vääjäämättä kohti uutta epäjärjestystä. Jo 1900-luvun alkupuolelta olevassa avioliitto-oppaassakin on todettu, että miehellä pitäisi olla kotona alue, johon vaimolla ei ole asiaa ja se on meillä ollut tuo nurkkaus. Paitsi että olen ihan vaan vähän siivonnut sitä ja sisustanut sen pinkillä ja limen vihreällä. Hups. No, mies on ollut käsittääkseni näistä siivousyrityksistä ihan vilpittömän tyytyväinen. Kai.

Maailman kaunein mancave

Taannoin päätimme yhdistää viimein kirjoituspöytämme, sillä en tarvitse enää niin usein omaani, kun en enää opiskele. Oma työpisteeni on ergonomisempi kuin miehen, joten päätimme purkaa jälkimmäisen ja siirtää pöydän toiseen käyttöön. Samassa rytäkässä päätin, että nyt piuhoille ja pölyttyville nyssyköille olisi saatava kunnon kaappi. Tuumasta toimeen! Jo melkein samantien sopivan oloinen senkki löytyi Ikeasta. Poistuvan Tillfällig-malliston kaapin sai hyvällä alennuksella ja sattuipa se olemaan myymälän kolmanneksi viimeinen kappale! Juuri meitä varten siis. Hetken piti jaksaa katsoa pahvilaatikoita olohuoneen lattialle, kunnes saimme kokoamis- ja lastenhoitoapua.

 Eivätkä nuo rummutkaan näytä tuossa kovin pahoilta. 

Tyynyt sopii täydellisesti.

Senkissä on kivasti 50- ja 60-luvun henkeä, mutta modernilla tvistillä ja tietysti ihanilla väreillä. Senkki sopi väreiltään täydellisesti makuuhuoneeseemme. Ensin yritimme laittaa miehen sähkörummut sängyn viereen takaseinälle, mutta sitten kaappi ei mahtunutkaan enää oviseinälle, joten rummut jäivät alkuperäiselle paikalleen ja kaappi tuli sängyn viereen. Parempi näin, sillä ovet sopivat niin kauniisti tyynyihin. Innokkaalle johtojenrepijälle vaan piti laittaa vähän lisäestettä, sillä esillä olevat johdot olivat  rumpujen paikan suurin ongelma. Toistaiseksi yhden Muuramen hyllyn siirtäminen johtojen eteen on ollut riittävä ratkaisu. 

Kerta kiellon päälle. Bonskun käsi photobombaa

Muuramen hylly estää Bonskua pääsemästä johtojen kimppuun. Vihreä piuhakori sai jäädä. Pyykkiteline on älyttömän kätevä, siksi jäi kuvaankin. Plus siinä roikkuvat ekat Noshin vaatteeni. 

Kaappi imaisee itseensä kunnolla tavaraa ja kaikki epämääräiset roinat mahtuivat sinne ilman, että niitä edes järjesteli mitenkään. Järjestelyn ja karsimisen jätän suosiolla miehelle, sillä hänen miesluolansahan tuo senkki nyt on. Ja aina jos epämääräisiä piuhakasoja ilmestyy tielleni, niin voin rauhassa sulloa ne kaapinovesta sisään. 

Hei hei piuhat! Piilotelkaa rauhassa. 

Miehen yöpöytä lähti samalla, mutta onneksi senkistä  löytyi tilaa yöpöydän korvaajaksi. 

Työpöydän siirtyminen aiheutti kodissa pienimuotoista rulettia ja muitakin muutoksia on lähiaikoina valmistumassa. Niitä aion säästellä kuitenkin seuraaviin postauksiin, sillä kaikki ei ole ihan vielä valmista. Nyt pitää sotkun sijaan sietää vähän aikaa keskeneräisyyttä. 

Mitäs tykkäät? Aika nappi väreiltään, eikös? Saa nähdä, koska taas kirjoitan tämän saman nurkan kohtalosta seuraavaksi.