Kesällä unohdin onnellisesti kaikki satokausireseptini, mutta eivätköhän kaikki osanneet hyödyntää kesän ihania herkkuja ilman postauksianikin. Ja nyt syksyllähän se varsinainen satokausi vasta alkaakin! Ehkäpä postaan tässä kuussa kaksi satokausireseptiä, jos muistan. Tämä ensimmäinen on kyllä perinteisistäkin perinteisempi ruoka, tosin modernilla tvistillä. Minna kirjoitti taannoin siitä, miten huomaamattaan on alkanut uudestaan tehdä lapsuudesta tuttuja arkireseptejä. Minä kommentoin, että en minä kyllä vaan - ja sitten huomasin tekeväni vispipuuroa.
 |
| Puolukat ovat niin kauniita - pienenä leikin, että Pocahontas luuli niitä rubiineiksi, kun maissia hän ajatteli kullaksi. |
Pidän puolukoista vain harvoissa ruokalajeissa, mutta vispipuuro on ehdottomasti yksi niistä. En kyllä muista, että meillä kotona oltaisi koskaan tehty vispipuuroa alusta asti. Kukaan ei meidän perheessä ole ollut mitenkään erityisesti puolukoiden ystävä, joten niitä ei ole ollut pakkasessa varastossa. Mutta kaupan vispipuuroa söin aina silloin tällöin koulun jälkeen välipalaksi ja minusta se oli ihanaa! Ja alusta asti tehty vispipuuro se vasta ihanaa onkin! Niinpä keräsin sienireissulla lisäksi pienen määrän puolukkaa, joka riittäisi juuri sopivasti vispipuuroon.
 |
| Puolukoiden kerääminen ja perkaaminen on niin helppoa verrattuna mustikoihin! Eikä suttaakaan. Harmi, etten pidä niistä niin kovin. |
Koska meidän perheessä on nykyisin vehnänvälttelijä, piti mannasuurimoiden tilalle keksiä jotain muuta. Onneksi korvaava aines oli helppo keksiä: maissista tehty polenta. Muitakin vaihtoehtoja olisi, esimerkiksi karkea riisijauho, mutta polentaa sattui löytymään kaapista. Myös sokerin halusin korvata jollain toisella makealla, joten päätin jälleen kokeilla hunajaa, joka lienee kaikkein ekologisin makeutusaine. Tietysti ilmankin sokeria vispipuuron voisi keittää, mutta hyh sitä happamuutta! Makeutta ei tarvitse paljoa, mutta vähän täytyy taittaa puolukan happoa.
 |
| Kattilan poreilu ja nesteen punertuminen on kaunista ja kotoisaa katseltavaa. |
Polenta-vispipuuro puolukoista
- 1 l vettä
- 3 dl puolukoita (tai muita sopivia marjoja)
- 1,5 dl polentaa
- vajaa 1 dl hunajaa
- ripaus suolaa
Keitä ensin hetki puolukoita ja vettä. Lisää sitten hunaja ja anna sen liueta joukkoon. Lisää polenta ja suola. Keitä seosta välillä huolellisesti sekoittaen n. 10-15 minuuttia. Anna puuron jäähtyä kunnolla ja vatkaa se sitten kuohkeaksi vispipuuroksi. Parhaan vatkaustuloksen saa mielestäni sähkövatkaimella.
 |
| Joskus yksinkertainen on kauneinta. Tuoreet puolukat ovat kuvausrekvisiittaa. |
Minä syön vispipuuron aina maidolla ja ripauksella sokeria. Kokeilin myös mantelimaitoa ja sen pehmeys sopi kivasti puolukan kirpeyteen. Bonbon ei arvostanut vispipuuroa vaan irvisti, joten meille vanhemmille jää siis enemmän. Naminami! Ehkäpä täytyy käydä hakemassa vielä lisää niitä puolukoita pakkaseen.
 |
| Tässä tavallisella maidolla, mutta mantelimaito käy yhtä hyvin. |
Pullisteleeko sinun pakastimesi puolukoista vai ovatko liian happamia? Entä vispipuuro, lapsuuden kauhistus vai herkku?
Pakastin ei todellakaan pullistele mistään happamasta marjasta. Puolukoita ja karpaloita on sen verran, että saa tehdyksi puolukkajäädykkeen jouluna. Siihenkin laitan puolukoita vain yhden kolmasosan reseptin määrästä. Suu ja maha eivät kertakaikkiaan kestä sitä happamuutta. Nytkin alkaa sylki valua kun ajattelenkin puolukkaa.
VastaaPoistaVispipuuro on aika hyvää, mutta ei niin paljon tee mieli, että itse tekisin. Siihen täytyy laittaa aivan liikaa sokeria, että pystyy syömään. On kyllä hienoa, että sinä olet sitä innostunut tekemään.
Ava
Ei tuohon minusta ihan hirveän paljon sokeria tullut (tai siis hunajaa), mutta maitoa laitoin kyllä rutkasti. Se pehmentää makua kivasti.
PoistaIhanan herkullisia kuvia! 8) En koskaan lapsena tykännyt puolukoista, vaikka kaikesta kirpeästä ja happamasta olen aina tykännyt. Nyt syön puolukoita jos niitä jossain on, mutta ne eivät herätä mitään suuria värähdyksiä. Sen sijaan oon fiilaillu tänä kesänä mustikoita ja punaviinimarjoja.
VastaaPoista-Ruut
Minäkin tykkään monesta happamasta, kuten sitrushedelmistä ja omenat saavat olla kirpeimpiä mahdollisia, mutta puolukoiden happo ei säväytä. En kyllä välitä punaviinimarjoistakaan, mustaviinimarjat sen sijaan ovat hyviä.
PoistaPuolukoita on, ei nyt ihan pullistelemiseen asti vielä :).
VastaaPoistaOlen siedättänyt meidän lapset (nyt jo nuorisoa) vispipuuron kirpeyteen eri versioilla.
Olen tehnyt puuron esim. omenamehuun ja laittanut puolukoita (tai joskus punaherukoita, jos puolukoita ei ole ollut) vain ihan vähän. Tulee lempeän makuinen puuro!
Vuosien varrella puolukoiden osuutta on lisätty ja kyllä se vispipuuro maistuu kaikille nykyään ihan semmoisenaan. Siis tietenkin sokerilla ja maidolla :).
Muistelenpa tehneeni joskus vispipuuroa myös mustaherukkamehusta. Oih, pitääkin kokeilla taas. :)
Hei tuo omenamehuvinkki onkin hyvä! Täytyy kokeilla, jos muun makeuden voisi jättää sitten kokonaan pois tai vähentää entisestään. Mustaherukkamehuvispipuuro kuulostaa myös hyvältä. Täytynee kokeilla kaikkia versioita!
PoistaVispipuuro on herkkua! Meilläkin oli sitä viime viikolla. :)
VastaaPoistaMiekin pidän puolukoista vain harvoin, mutta puolukka-ruispuuro uunissa (google kertoo) on meidän koko perheen herkkua!
Puolukka-ruispuuro kuulostaa kokeilemisen arvoiselta! Käynpä katsomassa.
PoistaVispipuuro on ihanaa! Mä teen sitä paitsi puolukoista myös erilaisista herukoista, karviaisista, omenoista, aprikooseista... Ihan mistä tahansa :D Puolukat joutuvat meillä yleensä hilloksi ja sillä tavalla syödyksi esim. liharuokien kanssa :)
VastaaPoistaNäiden kommenttien myötä käsitykseni vispipuurosta on mullistunut! Pakko kokeilla kaikkia versioita!
PoistaPuolukka on parhautta; hillona, ruispuurona, piirakkana, vispipuurona... Vispipuuron teen useimmin omenamehusta, koska puolukat ansaitsevat päästä puurossa ruisjauhojen sekaan. Taitaa olla puuroaamiainen huomenna aamutuimaan.
VastaaPoistaHyvä, että makuja on monenlaisia! Toinen haalii monta kymmentä litraa puolukkaa, minulle riittää muutama desi.
Poista