Kaikki joukolla jäävärjäämään!

On tullut aika esitellä taas uusin hullu projektini. Kudontakärpäsen purema vaivaa edelleen ja kun jokin aika sitten sain huiviloimen pois puilta, alkoi heti päässä surrata seuraava projekti. Tällä kertaa halusin tehdä jälleen kantoliinan, sillä kuka tietää kuinka kauan kantoaikaa on enää jäljellä. Nyt pitää ottaa kaikki ilo irti siitä harrastuksesta! Olen ihaillut paljon monien kutojien upeita värjättyjä loimia (Paradisaea handwoven on suosikkini!), mutta en ole onnistunut nappaamaan itselleni täydellisen väristä kantoliinaa. Niinpä päätin kutoa sellaisen itse.

Valkoinen loimi - ei ihan mun juttu? Noin kahdeksan metrin loimessa on valkaistua ja valkaisematonta Bockensin 8/2 puuvillaa. 

Värjäystekniikoita on monenlaisia, mutta jäävärjäys kuulosti heti kiinnostavalta. Siinä ei tarvitsisi sekoitella useita väriliemiä ja lopputulos olisi kiehtovan ennalta arvaamaton. Siispä jäävärjäämään! Hyvät ohjeet löytyy esimerkiksi Dharma tradingin sivuilta, mutta koostan ohjeet myös tähän postaukseen ja lisäksi laitan vähän kantapään kauppa opittuja vinkkejä. 

Minä aloitin loimen luomisesta. Langat voi toki värjätä tekemällä niistä ensin vyyhtejä ja sitten luomalla niistä loimen, mutta näin pystyin hyppäämän vyyhditysvaiheen ohi. Seuraavaksi piti pakastaa jäitä, joskin jos olisin suorittanut värjäyksen muutamaa päivää myöhemmin, olisin voinut toteuttaa sen lumivärjäyksenä! Pesin loimen tiskiaineella, jotta siitä lähtisi ylimääräinen sormista tullut rasva pois. 

Hei hoo, hei hoo, näin laulu reipas soi! 

Ensin tein aloittelijan virheen ja aloin täyttää jääpalapusseja. Vasta kun olin täyttänyt niitä useita, hoksasin katsoa, että niitä jäitä tarvitaankin vielä paaaaaljon enemmän ja totesin kätevämmäksi pakastaa vettä pakastepusseissa. Taisin pakastaa kolme parin litran pussia ja lisäksi kymmenen (!) jääpalapussia. Sitten laitoin jäälohkareet kangaskassiin ja vasaroin ne murskaksi. Bonsku auttoi ja oli kuin yksi seitsämästä kääpiöstä timanttilouhoksella! 

Jo ennen kuin aloin louhia jäätä pienemmäksi, laitoin loimen kiinnitysaineeseen eli tujuun kidesoodaliuokseen. Kidesoodaa myydään esimerkiksi ihan Prismassa. Laitoin sitä lukemani ohjeen mukaan 60 g per vesilitra lämpimään veteen. Annoin liueta ja laitoin loimen perässä. En ollut aivan varma, kauanko loimen pitäisi olla liuoksessa, mutta pidin noin 15 minuuttia, kuten tuossa linkkaamassani Dharman ohjeessa. Aine on tujua, joten kunnon kumihanskat käyttöön!

Loimi lillumassa. 

Seuraavaksi virittelin loimen ritilälle. Veden pitää päästä valumaan jonnekin jään sulaessa, sillä muuten lopputulos on mustanruskeanharmaa sekamelska. Minä käytin varastosta löytynyttä ritiläkoria, jonka asettelin muovisen säilytysrasian päälle. Laitoin säilytysrasian vielä varoiksi toiseen säilytysrasiaan, ettei värivettä menisi lattialle. Ja lattialle laitoin vielä jätesäkin, vaikka värjäyksen suoritin alakerran betonilattialla, jolla sinänsä ei hirveästi ole väliä. 

Loimi lepäämässä ritilälaatikossa. 

Sitten vaan jäät loimen päälle! Korin reiät olivat hiukan turhan isoja, sillä osa jäästä tipahteli rei'istä ulos. Sain kasattua kuitenkin riittävästi jäätä koko loimen päälle. Erikokoiset ja epätasaiset palat eivät haittaa, vaan tuovat elävyyttä lopputulokseen, sillä väri leviää hieman eri tavalla riippuen jäämurskan koosta. 

Jäitä hattuun!

Lisää! Osa tippui rei'stä ohi ja piti olla tarkkana, että jäitä oli joka puolella. 

Pian päästään varsinaiseen värjäykseen. Tilasin värit Ebaysta Crafty Amberilta. Tuotteet tulivat sopivan pienissä pusseissa ja värejä oli kehuttu lukemissani värjäyskeskusteluissa. Koska jauheita ripotellessa voi pöllytä, käytin hengityssuojainta. Ajattelin ensin ripotella värit kertakäyttölusikalla, mutta koska unohdin ne yläkertaan, ripottelin väriä suoraan pussista. Värit olivat riittoisia, eikä kovin paljon väriä kulunut. 

Kaikki lempivärini samaan loimeen, toivottavasti.

Ensin ripottelin aika paljon keltaista, sillä ajattelin sen jäävän helposti muiden värien jalkoihin, kuten sitten kävikin. Vaikka pohjalla oli keltaista paljon, alkoivat muut värit nopeasti levitä ja häivyttää keltaista alleen. Jäävärjäyksessä lopputulokseen ei voi täysin vaikuttaa, mutta olisi varmaan pitänyt jättää joku alue selkeästi ilman muita värejä ja laittaa vain keltaista. Vihreän päälle ripottelin vielä varoiksi paljon keltaista, että vihreästä tulisi sopivan vaalea. 

Värien laittaminen on ihan arpapeliä. Tai tietysti jonkin verran voi vaikuttaa, mutta aluksi keltaista näkyi paljon enemmän, kunnes muut värit alkoivat levitä. 

Värin ripottelun jälkeen peitin laatikot kokonaan muovilla, jotta langat eivät pääse kuivumaan, sillä kuiva lanka ei värjäänny. Jää alkoi sulaa samantien ja ei auttanut muu kuin jättää sulamisprosessi käyntiin. Hieman ohjeesta riippuen pitää odottaa joko 24 tuntia tai antaa ensin sulaa ja odottaa sitten vielä 24 tuntia. Minä hätähousuna valitsin ensimmäisen vaihtoehdon, eikä minulla kyllä oikein olisi ollut mahdollisuuttakaan muuhun, sillä en olisi saanut Bonskua kenellekään siksi aikaa seuraavana päivänä. 

Kannattaa säästää kaikki: turvaistuinpaketin muovi peitti hyvin koko höskän. 

 Jännityksellä odotin, mitä minulla olisi vastassa seuraavana päivänä. Helpostus oli suuri, kun näin, ettei koko loimiletti ainakaan ollut värjäytynyt ruskeaksi, mikä oli pahin pelkoni! Aika paljon oli pinkkiä, mutta tosiaan aika vähän keltaista. Nostin kumihanskoilla loimiletin ämpäriin ja vein sen kylppäriin. 

Lopputulos 24 tunnin päästä. 

Toisessa lukemassani ohjeessa luki: "ja sitten huuhdellaan. Huuhdellaan." Ja kyllä sitä sitten huuhdeltiinkin! Vuorasin suihkutilan muovilla ja otin isot muovilaatikot apuun, ettei koko kylppäri ollut ihan värissä. Aluksi vesi oli aivan tumman viininpunaista, mutta nopeasti alkoi kirkastua. Viimeisen vaaleanpunertavan sävyn hävittäminen kesti kuitenkin todella pitkään, enkä laskenut, montako kertaa vaihdoin vettä. Ainakin viisitoista kertaa huuhtelin loimea ensin käsissä suihkulla, lillutin hetken muoviastiassa ja kaadoin veden pois. Tämä oli varmasti koko värjäysprosessin työläin vaihe! Ai niin, huuhteluveteen olisi voinut laittaa tiskiainetta, mutta tämän unohdin. 

Huuhdellaan, huuhdellaan, huuhdellaan... Ja vielä kerran huuhdellaan. 

 Huuhtelun jälkeen mietin, miten pesisin loimen vielä. Käsin vai pesukoneessa? Siis pesuaineella ja kuumalla. Päädyin äitini neuvosta laittamaan loimen kangaskassin sisällä pesukoneeseen, kun sopivaa pesupussia ei ollut. Suljin pussin suun hakaneuloilla ja laitoin vielä toisen kassin päälle. Näin säästyi yhdeltä työläältä käsinpesuvaiheelta. Linkosin varovaisesti ja kuivatin ensin tasona pyykkitelineen päällä ja sitten loput patterin päällä. 

Lopputulema. Seuraavaksi puille! 

 Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Värisävyt kirkastuivat vielä pesussa ja valkoistakin tuli esille värien alta. Vielä on mahdoton sanoa, miten värit asettuvat puissa, mutta ei ainakaan hirveästi vikaan voi mennä. Keltaista ajattelin laittaa ehkä kuteeksi, kun sitä tuli loimeen aiottua vähemmän. Virheä on kauniin kirkas ja en kyllä yhtään tiedä, mistä nuo turkoosit kohdat tuonne ilmestyivät, kun turkoosia väriä en edes käyttänyt! 

Värjääminen oli hauska kokeilu ja pitää kyllä ehdottomasti kokeilla lisää! Varmaan kuteenkin värjään, sillä minulla on värjäämätöntä banaanilankaa, jonka nyt haluaisin ehkä saada kauniin keltaiseksi. Suunnitelmat hieman elävät vielä. 

Mitä pidät? Oletko sinä joskus kokeillut lankojen tai kankaiden värjäämistä?