Kreisireisu

Innokas risteilijä

Enpä olisi vielä jokin aika sitten uskonut, että lähden vapaaehtoisesti risteilylle. Tai siis olemmehan me käyneet laivalla siten, että määränpäänä on ollut Tukholma tai Tallinna, mutta laivaosuus on ollut se välttämätön paha. Nyt kuitenkin miehellä oli laivalla keikka ja yhdessä vanhempieni kanssa innostuimme ideasta, että he tulevat mukaan ja minä pääsen kuuntelemaan keikkaa. Niinpä viime viikonloppuna suuntasimme Viking Gracelle risteilemään ilman maihinnousua.

Iso hali! 

Odotin reissua hieman ristiriitaisin ajatuksin. Kun laivalla kuulutettiin toisen risteilyn keikoista olevan sunnuntai-iltana puoli seitsemältä, tajuntaani iski todellisuus, että kelluisimme merellä KOKO päivän. Kun laiva ei edes meinannut päästä lähtemään satamasta, aloin jo miettiä kauhulla niitä hitaita minuutteja, joita laskisin poispääsyä odotellessani.

Naamat valkoisina aurinkorasvasta. Bonskulla on "nano". 

Vaan kuinkas kävikään, risteily sujui oikein mukavasti, eikä aikakaan tullut pitkäksi. Paljon teki tietysti se, että Bonsku nautti kaikesta valtavasti! Jo terminaalissa hän oli taas aivan fiiliksissä kaikista uusista jännittävistä leikkipaikoista ja "Titi-nallesta" (a.k.a. Ville Viikingistä). "Oho! Lekkimää!" oli ristelyn vakiolause. Laivalla oli kaikkea, mitä ihminen kuvitella saattaa. Moteja (eli peliluolan pelimoottoripyöriä), nunia (eli Brion junarata), liukumäki ja hissi. Ja nakkeja.

"Ooo! Puna moti!" 

Oli hauska seurata taaperon touhuja, mutta oli hauska saada myös kuunnella rauhassa hyvää musiikkia (mm. Earth, wind & firea, olisipa minulla ollut mukana joku jonka kanssa tanssia!). Kun mukana oli monta hoitajaa, ei ylikierroksilla vetävän taaperon hoitaminen ollut kellekään ylivoimaista. Nukuin myös ensimmäisen kerran yön erossa Bonskusta, mutta siihen en ollutkaan kyllä lainkaan valmis. Heräsin aivan liian aikaisin ja nukuin huonosti. Ei enää ikinä, ennen kuin Bonsku muuttaa pois kotoa. Jos silloinkaan. 

Veikistelemässä puhvetissa. 

Kalapöydän antimet

Kakkosalkupalat.

Musiikin lisäksi odotin kovasti Gracen buffettia. En ole vuosikausiin ollut laivan buffetissa syömässä, mutta olin kuullut Gracen buffetista paljon hyvää. Odotukset olivat kovat, mutta kyllä ne täyttyivät! Minusta ainakin ruoat olivat oikein onnistuneet, siististi ja kauniisti esillä ja erittäin maukkaita. Perinteisten buffetherkkujen rinnalla oli paljon kaikkea uutta herkkua. Myös lämpimät ruoat yllättivät positiivisesti, vaikka yleensä alkupalat vievät voiton.

Lämmintä ruokaa. Tuo keskellä oleva risottotäytteinen herkkusieni oli ihanaa!

Jälkkärit olivat sopivan pieniä, että voi ottaa monta. 

Ennen kuin huomasimmekaan, oli koko sunnuntai kulunut ja palasimme takaisin Turun satamaan. Päivä meni loppujen lopuksi yllättävän nopeasti ja tekemistäkin riitti, kun seilasi leikkihuoneen ja kannen leikkipaikan välillä, välillä kävi vähän kaupassa ja sitten buffetissa ja kuuntelemassa elävää musiikkia. Risteily oli siis lopulta positiivinen kokemus. Ehkä nyt en heti lähtisi uudestaan, mutta ajatus ei ole enää niin kauhistuttava. Ja mahataudiltakin säästyttiin, eikös se ole jo onnistuneen reissun merkki!

Mitä sinä pidät risteilyistä?