Sirkusvillatakki

Nyt ei puutu väriä! Useimmat neuletakin kaupoissa tuntuvat olevan harmaita tai tummansinisiä. 

Minä olen tehnyt ihan uuden aluevaltauksen Tintinin haalarin myötä ja olen nyt kesän ja syksyn aikana neulonut jo toisen työn, joka ei ole sukat, lapaset, pipo tai kaulahuivi. Kaupoissa ei ole oikein kivan värisiä villatakkeja Bonskun kokoisille, joten oli pakko tarttua puikkoihin ja opetella itse. Onneksi löysin helponkuuloisen ohjeen Mehukekkerit-blogista ja tein Trio-neuletakin ohjeella Bonskulle villatakin. 

Raglanhihat ovat mielestäni kauniit. Vain kerran piti purkaa ja aloittaa alusta, kun en heti hoksannut tekniikkaa.

Tällä kertaa halusin minimoida pääteltävien lankojen määrän (haalarin jäljiltä...), joten valitsin värikkään langan. Olin ihastellut joskus kantoliinan kuteita valitessani Louhittaren luolan lankoihin ja nappasin ihanasta Ilo-lankaputiikista  pari kerää Väinämöistä Sirkus-värissä. Värit olivat kerällä vastustamattoman herkulliset ja vaikka neulepintana värit näyttävätkin vähän erilaisilta kuin kerällä, olen silti tyytyväinen valintaani. Lanka oli paljon ohuempaa kuin mitä alkuperäisessä ohjeessa käytettiin ja arvioin, että takista tulisi sopiva, jos teen kaksi kokoa ohjetta isomman. Mallitilkut, kuka niitä kaipaa? Riskillä vaan! Riskin uskalsin ottaa osittain myös siksi, että tuli villatakista sitten liian iso tai pieni, niin käyttäjä löytyisi joko Tintistä ja Bonskusta aikanaan. Onneksi osuin oikeaan ja tuli juuri sopiva. Varmaan netistä löytyisi jokin muunnin langan pakuuden arvioimiseksi, ehkä pitää etsiä. Tein takin koossa 110/116 ja Väinämöistä meni hieman yli yksi kerä. Pienempään kokoon riittäisi siis hyvin yksi kerä. Taskut jätin laiskuuttani neulomatta, eivätkä ne kirjavaan takkiin yhtä hauskasti olisi sopineetkaan kuin alkuperäiseen takkiin.

Värit asettuvat hauskasti. Sukkalankana raita on ilmeisesti tuollaista kapeaa kuin hihoissa. 

Takki onnistui yli odotusten ja ohje oli tosiaan helppo, kun vaan pääsi sisälle raglanlisäysten logiikkaan. Pidän takin ainaoikein reunuksista ja siitä, ettei missään ole saumoja. Värit asettuivat hauskan kirjavasti: välillä langasta tuli ihan ohutta raitaa ja välillä jonnekin osui laajempia värialueita. Täydellisen sopivat napit löytyivät Käsityökeskus Tuumasta. Mietin pitkään, millaiset napit siihen sopisivat. Valkoiset tai mustat tuntuivat tylsiltä, eriväriset ehkä liiankin kirjavilta. Bonsku ehdotteli mustia blingbling jättinappeja, jotka sain hänet onneksi hylkäämään perustelemalla, etteivät ne mahdu napinlävistä. Päädyimme yksissätuumin valkopohjaisiin nappeihin, joissa on palloja juuri oikeasta sävymaailmasta. Minusta ne kokoavat takin värit kivasti yhteen, eivätkä tee liian räikeää yleisilmettä. 

Täydellisissä napeissa ei ole ihan samoja värejä, mutta sopivan lähelle kuitenkin. 

Suuri jännityksen aihe koon lisäksi oli se, mitä Bonsku itse takista pitäisi. Mumi's designin (eli äitini tekemistä) vaatteista hän on pitänyt mukisematta lähes kaikkia, mutta yksi ihana raidallinen tuulitakki oli hänestä pellen takki. Olen yrittänyt olla mainitsematta, että villatakki on sirkusvillatakki, jotta ei tulisi pelletakki mieleen. Työn ollessa kesken Bonsku ihaili tulevaa villatakkiaan, mutta ensimmäistä sovitusta sain suostutella. Onneksi sen jälkeen hän on käyttänyt takkia ihan mielellään. Ja hyvä niin, sillä hitaana neulojana niin paljon aikaa takkiin käytin, eivätkä langatkaan olleet ilmaiset. 

Hyvin leikkii ja maastoutuu tällä villatakilla. 

Kun sain takin valmiiksi, päätin että pitää tehdä samalla ohjeella takki myös Tintille. Minulla on varastossa söpöä makean vaaleansinistä lankaa, josta piti aikanaan tulla Bonskulle neulehaalarit. Mutta ensin pitää pidentää Tintin karkkihaalarit, sillä eivätpä ne olleetkaan niin reilua kokoa kuin luulin... tai oikeastaan Tintti on aika paljon reilumpaa kokoa kuin luulin, eikä kuumana kesänä neulehaalaria tarvittu. Mutta ehkä jouluksi saan Tintillekin oman villatakin. Mitäs sitten taas tasapuolisuuden nimissä Bonskulle...