Ilopilleristä hekottajaksi: Tintin 6kk!

On ollut aika hektinen joulukuun alku, kuten ehkä voi arvata, kun kerran ollaan tässä samalla muuttamassa. Muuton lisäksi on ollut laivareissua, kyläilyä ja pikkujoulua ja miehellä täyteen ammuttu keikkakalenteri. Uudesta kodista ei ole vielä kovin monta kuvaa (paitsi instagramissa). Siispä nyt ajattelin kirjoitella Tintistä, joka täytti itsenäisyyspäivänä puoli vuotta. 

Merimiesasu, jonka luulin olevan sopiva joskus 1-vuotiaana. Kuvat mummun ottamia ja yksi vaarin. 

Puoli vuotta! Miten se on mahdollista? Juuri hän oli sellainen pieni mytty ja vaikka hän oli "iso vauva" jo silloin, niin ei se enää kyllä kuvien välityksellä näy. Ihan ohuet vastasyntyneen jäsenet ja pikkuinen käppyrä olemus. Nyt on ihana pieni michelinukko, mutta pieni toki edelleen. Puolivuotias on vielä ihan vauvuuden ytimessä. 

Tyytyväinen köllöttelijä on tyytyväisin, jos saa samalla hymyillä jollekulle. 

Kyllä tässä jo kahden lapsen kokemuksella korostuu se, miten erilaisia lapset ovat. Vaikka on paljon kehitystä, joka etenee tietyn kaavan mukaan, ovat lapset silti yksilöitä. Bonsku oli tässä vaiheessa kova jo pyörimään, joku toinen taas jo nousee pystyyn. Tintti se vaan köllöttää tyytyväisenä selällään, välillä mahallaan ja harjoittelee tyynesti kääntymistä. Hän kääntyy kyljelleen, mutta ei vielä pääse ympäri. Mahalta selälleen hän on kääntynyt harvakseltaan muutamaan jo nelikuisesta, mutta kopsautti päänsä ja tämä ilmeisesti pelästytti, sillä nyt hän yrittää kääntyä painamalla päänsä maahan ennen kääntymistä. Häntä ei tunnu tämä pötköttely ollenkaan harmittavan, kun taas Bonskulla oli kiire jo päästä eteenpäin. 

Paras paikka on jonkun toisen (tutun) sylissä katselemassa äitiä. Miten voi olla sylissä samalla kun näkee äidin? Mysteeri!

Tintti tykkää köllötellä lattialla ja leikkimatolla ja tutkia esineitä. Hän tykkää hoitopöydällä etenkin hamampyyhkeiden väreistä ja hapsuista. Omat lelut kiinnostavat myös kovasti, eli vielä hän ei tavoittele pelkkiä "oikeita tavaroita". Tintti on selvästi tarkkailija ja viihtyy myös itsekseen jonkin aikaa. Hymy on kuitenkin herkässä ja parasta on, jos vaan saa jonkun juttukaverin itselleen. Tintti harjoittelee jo jokeltelua (vävävävä), mutta suurimmaksi osaksi vielä kujertelee ja kiljahtelee, pärisee ja kärisee. Hänen äänialansa on laaja: kiljuminen korkeaa, mutta nauru tulee suloisen matalalta "hee, hee, hee". Kutittaminen saa aikaan innokkaimmat naurut. Myös isoveljen jutut ovat alkaneet naurattaa ja Tintti seurailee kiinnostuneena Bonskun tekemisiä.

Isoveli on yleensä hellä, välillä ei. 

Tintti viihtyy hyvin sylissä ja kantoliinassa, tosin lähinnä vain liikkeellä ollessa tai kun saa kurkkia esimerkiksi ruoanlaittoa. Hän viihtyy kyllä myös rattaissa ja nukkuukin parhaiten ulkona rattaissa. Ilmeisesti tällaisia lapsia siis todella on ja sellainen voi syntyä myös meidän perheeseen. Nämä ulkounet ovat kyllä olleet siinä mielessä kivoja, että silloin on voinut keskittyä hetken Bonskuun. Bonsku ei onneksi tosin ole kovin mustasukkainen Tintin kanssa vietetystä ajasta. Tiskaaminen ja muut kotityöt sen sijaan saavat aikaan kyselytulvan siitä, milloin äiti pääsee leikkimään. 

Minun ja Tiitin yhteinen juttu on ollut vauvauinti. On kiva lähteä kahdestaan uimaan, vaikka siinä hieman hommaa onkin. Tintti suhtautuu veteen uteliaasti, mutta ei vielä kilju riemusta. Hän on kuitenkin ottanut uinnin yhtä lunkisti kuin kaiken muunkin elämässään, eikä sukellukset tai muut ole aiheuttaneet itkuja. 

Kyljelleen ketterästi hop! Mutta ympäri ei vielä ihan pääse. 

Tintillä on jo melko selkeä päivärytmi. Hän on oppinut minun ja Bonskun myöhäisen rytmin, tai sitten se on hänellä luonnostaan. Hän heräilee yleensä kahdeksan ja yhdeksän välillä tyytyväisenä. Aamuisin hän köllöttelee Bonskun aamuohjelmien ja minun kahvini ajan sohvalla vieressä. Sitten lähdetään viemään Bonskua puistoon ja hän nukahtaa yleensä ensimmäisille torkuilleen matkalla tai hieman sen jälkeen. Aamutorkut ovat yleensä lyhyehköt, tai maksimissaan tunnin. Puolilta päivin haetaan Bonsku puistosta ja iltapäivällä touhutaan vaihtelevia juttuja. Yleensä seuraava uni tulee kahden maissa ja silloin nukutan hänet rattaisiin ulos. Hän heräilee sieltä joskus kolmen-neljän välissä, joskus myöhemminkin. Vielä uni tulee kerran siinä kuuden ja seitsemän välillä. Silloin nukutan yleensä liinaan, sillä haluan pitää ne unet lyhyinä. Liian pitkät tai myöhäiset unet vaikuttavat jo nukahtamiseen. Illalla Tintti saattaa olla hieman kärttyinen, varsinkin jos Bonskun iltapalassa ja -toimissa kestää. Tintin nukahtaminen käy muuten helposti, mutta siinä kestää jonkin aikaa. Yöllä hän heräilee syömään muutamia kertoja, mutta ei mahdottoman usein. Tintille päivärytmi on melko tärkeää ja hän reagoi herkemmin sen muutoksiin kuin Bonsku aikanaan. 

Lelut kiinnostaa ja niitä viedään suuhun, kuten kuuluukin. 

Kiinteitäkin Tintti on nyt maistellut muutamia päiviä soseiden ja sormiruoan yhdistelyllä. Sormiruoasta Tintti ei tosin vielä ole ollut niin kiinnostunut kuin kuvittelin, sillä äidin lautaselta kyllä yritetään viedä milloin ranskalaisia ja milloin kanaleipää. Lusikasta Tintti on kuitenkin ottanut mielellään suuhun ja vaikka monet maut irvistyttävät, hän on silti niitä mielellään maistellut. Suuria määriä ei ole mennyt, mutta ei ole tarviskaan. 

Semmoinen kaveri. Tintin I Tyytyväinen on edelleen liikanimensä veroinen.