Pohjoinen takamaa

Kuvassa meidän ovi ja keittiön ikkuna. 

Heh, eikö meidän asuinaluettamme olekin joskus kutsuttu hurmaavalla nimellä? Pohjoinen takamaa. Luin Kävely puutalojen Turussa -kirjasta, että nimeä käytettiin 1900-luvun alussa, jolloin asutusta oli vielä harvakseen. Kun 1920-luvulla alueelle alettiin rakentaa enemmän, käytettiin nimitystä Juhannuskukkula viereisen kukkulan mukaan, kunnes 1929 nimeksi vakiintui Pohjola. 

Pihassa on ilmeisesti syreenejä. Kauniita näin lumikuorrutteisenakin. 

Mitäköhän pensaita tuossa kasvaa? Kesällä selviää. 

Minulla on ollut tapana kuvata kotikulmiani aina vuodenaikojen ollessa parhaimmillaan. Blogissa on näkynyt säännöllisen väliajoin postauksia Puolalanmäestä milloin lumisena, milloin keltaisena vaahteranlehdistä ja useampaan kertaan olen myös taltioinut kevään suosikkihetkeni, vaahterankukinnot. Nyt kun maa ja puiden oksat ovat saaneet kauniin valkoisen kuorrutteen, piti tietysti kuvata myös nämä uudet kotikulmat. 

Olisi vielä kauniimpaa ilman noita autoja, mutta näinkin menee. 

Niin söpöt talorivit!

Tykkään ihan hirveästi uudesta kotikadustamme. Sitä reunustavat toinen toistaan suloisemmat ja herkullisemman väriset puutalot. Kun kävelee hieman eteenpäin, näkyy tien varrella hurmaavia mansardikattoisia omakotitaloja. Ihan unohtaa, että ympärillä vilisee isoja ja vilkkaita teitä ja kivenheiton päässä on rautatie. Liikenteen melu ei ole ainakaan minusta tuntunut häiritsevältä. 

Ikkunasta näkyy myös erivärisiä puutaloja.  

Muistan, että joskus muutama vuosi sitten kun asunnon etsintä ei ollut vielä ajankohtaista, kävelimme täällä suunnalla ihastelemassa taloja. Pohdimme, että ehkä tänne olisi kiva muuttaa. Olen sanonut näin aikaisemmistakin kodeista: juuri tuohon taloon tai ympäristöön olisi kiva muuttaa. Ehkä minun siis kannattaa toivoa pientä "loma-asuntoa" myös Ullanlinnasta tai modernia kesähuvilaa jostain Naantalista. Tosin näistä en kyllä haluaisi maksaa mitään, joten ehkä se ei auta. Nyt kuitenkin asumme täällä Pohjolan kaupunginosassa ja olen kyllä edelleen ihastunut. Keskustakin on oikeasti todella lähellä, eikä kävellenkään matka tunnu enää  pitkältä (mitä se ei olekaan, mutta 1,5 kilometriä versus 0 kilometriä tuntui aluksi ajatuksen tasolla). 

Bonsku halusi kuvaan mukaan. Mikäpäs siinä. 

Uudet kulmat tuntuvat siis jo melko kodikkailta, vaikka paristi on iskenyt haikeus vanhan kodin lähellä. Uskon kyllä kotiutuvani tänne hyvin. Äitini löysi minulle joululahjaksi aivan ihanan printtijulisteen, johon on koottu Pohjolan taloja: on puurivitaloja, mansardikattoja, Logomo ja Juhannuskukkulalla sijaitseva ammatti-instituutti. Taulu on omiaan vahvistamaan "kotikulmarakkautta". Ja jos joskus muutamme täältä pois, taulu on ihana muisto. Julisteen on tehnyt Johanna Hörkkö, joka on tehnyt myös ihanan Turku joulukalenterin. Ensi vuonna täytyy hankkia sellainen, jos vain saa!

Aitoa ja taiteiltua puutalomaisemaa. Pentti Koivikon grafiikkatyö taitaa esittää Naantalia, mutta muistuttaa meitä Vanhasta Raumasta. Mistä saataisiin minulle Kourujärvi taulu? 

Kyllä näitäkin maisemia kelpaa kuvata! En malta odottaa kesällä syreeniaikaa.