Haluan riippumattomammaksi.

Alakerrassamme olevaan hukkatilaan haaveilin jostain helposti siirrettävästä ja kevyestä, mutta mukavasta lökötuolista. Minä tykkään iltaisin venytellä ja katsella ohjelmia alakerrassa rauhassa, mutta sieltä on puuttunut paikka, johon lösähtää, kun venyttelyt on hoidettu ja ihan vielä ei tee mieli siirtyä nukkumaan. Pohdin lepakkotuolia, sillä sillä se olisi kevytrakenteinen siirtää, kun mies roudaa rummut keikoilleen alakerran läpi ja varaston ovesta ulos. Se kuitenkin on melko iso ja vähän ehkä tiellä. Pohdin myös Futon-nojatuolia, joka taittuisi sekä patjaksi että nojatuoliksi, mutta ne vasta isoja ovatkin. Mutta sattumalta löysin täydellisen ratkaisun: riipputuolin! Eli otsikko hieman kyllä valehtelee, oikeasti haluaan riipputuolimammaksi. 

Tadaa! Lähes täydellinen ratkaisu lökötuoliksi. 

Bongasin riipputuolin Granitista ja pohdiskelin hetken olisiko siitä ratkaisuksi. Mitä enemmän pohdin, sitä paremmalta idea tuntui. Helposti pois tieltä, kevyt muutenkin, eikä lainkaan lattialla tilaa vievä. Itse tuoli oli edullinen, sillä muutamaa vaihtoehtoa googlailtuani päädyin kuitenkin Granitin mustaan riipputuoliin, sillä se sopi muuten hieman levottomaan tilaan. Tuolin lisäksi piti vielä ostaa kiinnitysvempele, jollaisen tilasin Riippumattoshopista. 

Kiinnityssysteemi on ollut oikein toimiva. Tuoli otetaan 

Pienten alkuvaikeuksien jälkeen riipputuolin kiinnittäminen oli helppoa (pitää vaan muistaa porata alkureiät, eikä vaan survaista ruuvia kattopalkkiin, hups). Tuoli on myös näppärä ottaa pois ja laittaa takaisin. Ei tuoli roikkuessaan nyt ehkä ole maailman kaunein, mutta kohtalaisen tyylikäs kuitenkin. Musta oli hyvä valinta värikkäiden rumpulaatikoiden, tapetin ja pyykkien rinnalla. 

Kokeilin tuolissa tyynyjä, mutta ne olivat oikeastaan vain huono juttu asennon ja käyttömukavuuden kannalta. Hauskan näköiset kyllä olisi. 

Eikä siinä vielä kaikki: riipputuoli on aivan äärimmäisen mukava! Siinä kölliminen tuntuu varmasti melkein samalta kuin pienellä vauvalla kantoliinassa. Pieni keinuminen ja täydellinen mukautuvuus selälle! Nyt helteillä alakerta on myös täydellisen viileä ja sinne voi paeta juomaan vaikka iltapäiväkahvia, jos porotus käy liialliseksi. Aiomme muuten yöpyäkin alakerrassa nyt, kun yläkerta on helteen vuoksi lämmennyt tukalaksi. Silloinkin on kiva, että tuolin saa napattua pois tieltä. Bonsku on myös rakastunut tuoliin ja leikkii siinä laskuvarjohyppääjää. Välillä on vaikea muistaa, että silloin ei voi keinua, kun pikkuveli on alla. Myös tällöin tuolin helppo siirtäminen on ollut hyvä ominaisuus. 

Näin onnelliselta sitä näyttää ihminen riipputuolissa, vaikka selän takana olisi telineellinen kuivuvaa pyykkiä. 

Yksi huono puoli riipputuolissa on. Kun siinä jatkaa Gilmoren tyttöjen katselua iltajumpan jälkeen, ei ohjelmaa ehdi kauaa katsoa, sillä silmät alkavat painua liian helposti kiinni.. Ja toinen huono puoli on, ettei alla oleva näky aina nappaa...

Jaahas, pitänee kääntyä ympäri...

Tykkäätkö sinä lököillä riippukeinussa tai -tuolissa?